Sunnuntain puskakävelyreittimme oli valittu vesiputousnähtävyyksiä silmälläpitäen ja nyt tiesimme jo vähän paremmin miten homma toimii ja mitkä portaat olivat suljettuja salamaniskujen takia. Tällä kertaa kävelimme ihan omin avuin sekä alas Leura-metsään, että ylös sieltä, portainamme miellyttävät Furber Stepsit. Reitti oli myös selkeästi edellistä hiljaisempi. Pitkiin aikoihin emme nähneet ketään ihmisiä kunnes reittiä sattoi tarpomaan samaan aikaan vanha pappa. Ei Golden Stairs-reittikään ollut mitenkään ylikansoitettu, vastaantulijoita oli kourallinen mutta nyt tarvoimme esihistoriallisen näköisessä metsässä kolmistaan.
 |
| Osviittaa |
Laskeuduimme alas laaksoon pitkin loivia portaita. Ohitimme matkalla muutamia vesiputouksia, lukuisia jättisaniaisia, huikaisevia maisemia ja muutamia hämähäkinseittejä, joita emme jääneet tutkailemaan tarkemmin. Tämänkertaisen bushwalkin polku oli helpompi kävellä, tarvoimme lähinnä metsikössä, emme kivikossa.
 |
| Maisemaa |
 |
| Joku vesiputouksista, ehkä Leura Cascades ylhäältä katsottuna |
 |
| Alespäin |
 |
| Leura Cascades |
Blue Mountainsien laakso näyttää mielestäni juuri siltä, että sinne olisi voinut dinosauruslauma jumittua miljooniksi vuosiksi. En usko että Conan Doyle on täällä käynyt aikoinaan mutta jotain vastaavaan on kyllä hepulla ollut mielessä. Odotin koko ajan, että Triceratops plumpsahtaa pusikosta hetkenä minä hyvänsä mutta dinot pysyivät piilossa.
 |
| Puolimatkassa joka paikkaan |
 |
| Jättisaniaisten alla, vesiputouksen juurella |
 |
| Lisää putouksia |
Lenkkimme vei Three Sistersin alta, mutta pääsimme ihastelemaan kivikasoja useaan otteeseen siinä vaiheessa kun laaksosta piti nousta ylös. Furber Steps-nimiset portaat olivat melkoista kiipeämistä ja jos mahdollista, vielä vähän edellisiä portaita jyrkemmät. Portailla alkoi tulla vastaan muitakin ihmisiä. Kaikki muut taisivat olla aika vässyköitä, sillä me olimme ainoat jotka olivat menossa portaita ylös.
 |
| 3 + 1 sisarta |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti