Lesemuffinssit, resepti talteen

En aio ottaa tavaksi postailla tänne reseptejä mutta koska tätä reseptiä ei enää löydy netistä, laitan sen talteen "varmaan" paikkaan. Kyseessä on ihqun Eeva Kolun ensimmäisen ruokablogin icuwanha "terveysmuffinssi" johon tulee enemmän leseitä kuin kaurapuuroon ja sokerin tilalle hunajaa koska hunajan ihmeelliset terveysvaikutukset.

 Huomasin reseptin olevan myös melkoisen monipuolinen, sillä sitä vähän muokkaamalla saa aikaan vaikka minkälaisia "terveys"muffinsseja. Koska kaapista puuttui vehnäjauhot, käytin tattarijauhoja (totta kai niitä on aina kaapissa, duh) eikä lopputulos ottanut tästä lainkaan nokkiinsa ja koska en halunnut käyttää omenoita (vaan syödä ne välipalaksi), käytin kaksi ylikypsää banaania jotka oli oikeastaan tarkoitettu toisiin muffinsseihin, tämän reseptin banaanileipävarianttiin. Lisäsin myös kourallisen macadamia-pekaani-ja saksanpähkinöitä tasapainottamaan leseiden terveellisyyttä.

Epäterveysaamupala ja akhvia!

Tässä kuitenkin resepti alkuperäismuodossaan. Itse muutin prosessia myös sekoittamalla kuivat aineet omaan kulhoonsa ja märät aineet toiseen kulhoon edeltävänä iltana niin, että kun aamulla heräsin muffineja paistamaan, oli taikina viimeistä sekoitusta vaille valmiina kauhottavaksi vuokiin.

 1/3 dl vehnäleseitä
1 dl kauraleseitä

1 dl grahamjauhoa
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1-2 tl kanelia
0,5-1 tl jauhettua inkivääriä

1 muna
1,5 dl luonnonjugurttia
1/3 dl rypsiöljyä
2/3 dl hunajaa

2 omenaa raastettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita eri astiassa märät aineet keskenään. Yhdistä märät aineet kuiviin aineisiin ja sekoita vain sen verran, että ne sekoittuvat. Älä sekoita liikaa!
Kääntele viimeisenä omenaraaste (banaanimöhnä) taikinan joukkoon.
Täytä muffinsivuoat melko täyteen. Taikinasta tulee n. 8 isohkoa muffinsia, vähän riippuen vuokiesi koosta.
Paista 190 asteessa 20-25 minuuttia.


Koska kyseessä eivät ole kuppikakut vaan lesemuffinit, tulee muffineista melko tuhteja joten kovin montaa ei pysty aamupalaksi hotkimaan. Niiden esteettisyys ei myöskään yllä sokerihuurrutettujen serkkujensa tasolle mutta maku on oikein mainio.

Australian linnut, kauniita katsoa, kamalaa kuunnella

Takapihamme puussa hengailee välillä pari isoa cockatoota eli suomeksi kakadua jotka inspiroivat minua hieman kitisemään australian faunan kammottavasta rääkymisestä. On täällä jossain korvessa jotain ihanasti lurittelevia satakieliä tai muita hömötiaisia mutta asumuksen lähimaastossa elelee lähinnä joko kirkuvia lepakoita, rääkyviä kakaduja tai hekottelevia kookaburria.

Onhan se omalla tavallaan aika khuulia, että variksien sijaan geneerinen lintu on iso valkoinen papukaija mutta olisiko joku voinut antaa raasuille nätimmän äänen? No, ei voi kaikkea saada edes kakadu. Näistä on muuten myös musta variantti mutta ne ovat harvinaisempia. Olen vain kerran nähnyt.

Takapihamme rääkyjä

Jos ette usko, niin tsekatkaa itse. Kakadun ääninäyte:

Kookaburra naurava lintu on, kuningas se on koko viidakon! Hoo kookaburra, haa kookaburra, nauru vallaton!

Tämä pikkukookaburra chillaili Palm Beachin metsikössä. 

Ja ne nauraa yleensä kimpassa ja kilpaa. Kookaburra hekottamassa:

Viikinkejä Valhallassa

Viides kerta toden sanoo vai miten ne sanonnat menivätkään? No, joka tapauksessa, aion nyt esitellä viidennen kämppämme Australiassa. Olimme jo kyllästyneet edelliseen, se oli liian suuri ja vähän kolkko ja kun vuorkaemäntä halusi lopettaa sopparin, tartuimme tilaisuuteen etsiä kivompaa kämppää. Sellainen löytyikin melko nopeasti mutta blogin lukijat ovat saattaneet huomata, että etsintä ja muutto on hiukan verottanut päivitystahtia. Osasyynä saattaa toki olla myös kaikenkarvaiset vierailut, edelleen puuttuva kamera ja yleinen laiskuus...

Uuden asunnon nimi (ah, vanhoilla rakennuksilla on nimet!) on Walhalla Court ja oli jo aikain, että Valhallassa asuisi ainakin yksi aito viikinki. Tuo mies siis, en minä. 

Valhalla! Sankarien sali! 

Valmistusvuoden voi tsekkaa etuovelta.

Tästä pääsee kämpille. 

Valhalla on vähän pienempi kuin edellinen asuntomme, paremmalla pohjalla ja uudemmassa kunnossa. Lattiat ovat kuin uudet ja keittiössä on ihmeellinen kosketusnappiliesi. Sijainti on optimaalinen. Etuovesta ulos mennessä astuu Bondin pääkadun turistivilinään ja raflojen keskelle. Takaovesta ulos mennessä tuntuu kuin asuisi kaukaisessa lähiössä missä kakadut ja kookaburrat huutavat öisin. Rantaan ja Icebergsiin (siellä treenaan untia. Siitä lisää myöhemmin.) on lyhyttäkin lyhyempi matka ja tänne lähinurkille on myös avattu ihan pätevä safkakauppa joka vähän auttaa ex-lähikauppamme ikävään vaikka mikään ei voi korvata mukavia kreikkalaisia kauppiaita sataprosenttisesti.

Designia. Lähinnä skandinaavista. 

Mäntyjä, orkideoja ja yksi habanero ruokasalin ikkunalla

Huoneita on kolme, yksi ruokasali, olohuone ja makuuhuone. Keittiö on hiukkasen erillään mutta sen verran kiva, että epäavoimuuden voi antaa anteeksi. Tässä keittiössä myös hieno retrojääkaappi pääsee paremmin oikeuksiinsa kun se ei ole ahdettuna nurkkaan.

Smeg ja heijastus

Superliesi, kahvia ja magneettieewokki

Lisää habaneroja. 

Keittiötä voi sisustaa esim. erilaisilla laudoilla. 

Olohuone on nyt mukavan pieni ja kotoisa, sinne mahtuu hyvin sohva ja lp-kokoelma eikä juurikaan muuta. 

Lp:t ja telkku

Paras sohva seuraa vaikka merten yli ja mantereelta toiselle

Makuuhuone on pieni mutta sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Ja ei, verhot olivat jo täällä. Itse en ikinä hankkisi vaaleanruskeita verhoja. Koska en hankkinut Kallionkaan kämppäämme verhoja sen neljän-viiden vuoden aikana mitä siellä asuimme...

Lisää pohjoismaista kulttuuri-imperialismia. Finlaysonin lakanat ja svedusänky. 

Takapihalle pääsee tästä. 

Takapihan Yggdrasil. 

Meidän akkunat!