Soundwave-festarit

Hevay!

Olimme nettishopanneet itsellemme liput Soundwaveen jo kaaauan sitten Suomessa ja eilen vihdoin ja viimein raskaan musiikin Ääniaalto pidettiin Olympic Parkissa. Suomalaisina meidän piti toki mennä heti päivän ensimmäisenä soittavan Turisaksen keikalle kun bändi oli kerran tullut tänne Holmgardia kauemmas. Paikalle saavuttuamme huomasimme kuitenkin, että sisälle jonottaessa menee tovi jos toinenkin.

Porukkaa jonossa sisään. Muutamahko

Onneksi festareiden jumalat olivat päättäneet, että meidän kuitenkin kuuluu nähdä Turisas ja shou oli siirretty eri lavalle, myöhemmäksi! Hienoa meille ja niille todella monelle muulle fanille, fanaattisimmat Turisas-maskeissa. Viimeistään Rasputinin kohdalla yleisö sekosi täysin, eikä moshauskielto pidätellyt.

Turisaaaas! Aaaaaaaar! Battle Metal!

Katselimme puolella silmällä ranskalaista Gojiraa mutta huomioni vei tällä kertaa festarisapuska ja elämäni ensimmäinen jenkkityylinen corndog. Olen ennen nähnyt näitä vain elokuvissa. Ei ollut yhtään hullumpi uppopaistettu makkara tikussa.

I haz corndog!

Kävimme myös tutkailemassa päälavakompleksia ja satuimme kuuntelemaan Alter Bridgeä, täysin neverhöörd jenkkibändiä. Onneksi olimme paikalla kun yhtäkkiä lavalle tulikin Slash tiluttamaan vikan biisin.

Ylläri-Slash!

Joku random hipsteriduud otti meistä kuvan. Jee! En ole btw palanut rinnuksista, se vain näyttää siltä. Paloin vain ihan vähän siitä mistä laukun hihna hinkkasi rasvat pois, toisin kuin tuhannet lokaalit paitapalojälkineen. Kauheaa katsottavaa, eikö aurinkorasvapropaganda uppoa? No, enemmän Australiaa meille kuin kuolevat ihosyöpään.

Finnjävelit

Bad Religionkin soitti mutta männävuosien Ilosaari-keikka oli kyllä paljon parempi. Nyt tuli liikaa uusia biisejä, ei wanha tunne tätä nykyajan musiikkia.

Vanhat sedät humppaa

Mastodon soitti paljon uutta materiaalia vaikka uusin levy ei ole mitenkään maailman paras. Laulu sujui aikaisempaa paremmin ja tulihan se Blood and Thunderkin kun hetken venaili.

Pörröpäät progeilee

Klasu oli hankkinut uudet kengät, ne olivat kahden päivän käytön jälkeen hiukkasen epämukavat mutta aika supercoolit. Luotettavat lähteet sanovat, että Martensien sisäänajo vie kuukausia...

Mummonpotkija

Zakk Wyldellä oli hassu hattu ekan biisin ajan. Setä yllätti positiivisesti, oli paljon raskaampaa kuin olisin olettanutkaan. Jotenkin mielikuvissani Zakk-setä vetää jotain Mötley Crue-henkistä humppaa mutta tämähän oli ihan oikeaa musiikkia!

Zakk ja marsut

Illan oudoimmasta spektaakkelista vastasi odotusten mukaisesti Watain. Tiedättehän kun Doomissa ne demonit valtaavat avaruustukikohdan ja käyvät äkkiä sisustamassa sen kynttilöillä ja kalloilla tunteakseen olonsa kotoisaksi? No, ne samat demonit olivat käyneet sisustamassa Watainin lavan. Soihtujen valossa on hyvä soittaa kun Australian kesäyöt ovat pimeitä. Ei toimisi Provinssissa yhtä hyvin.

Svedut on ensteks truu

Illan päätti vanha kunnon System Of A Down, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Hyvin ne vetivät ja kymmenien tuhansien ihmisten joukko pomppi ja hyppi. Yritin räpsiä kuvia mutta edes uuden superkameran tehot eivät täysin riittäneet kymmenien metrien päähän pimeissä olosuhteissa joten voitte itse kuvitella tuonne lavalle mini-SOAD-ukot.

Etualalla paljon väkeä, SOAD tuolla kaukana lavalla

Lähirantamme Coogee

Sydneyn tunnetuin, varmaan ainut tunnettu ranta, on tietenkin Bondi. Bondi on kuitenkin varsin kaukana meistä ja käytämme sitä lähinnä surffaukseen, mikä on autottomille aina haasteellinen operaatio kun laudat pitää kantaa joukkoliikennevälineyhdistelmissä rannalle ja takaisin.

Siispä silloin kun emme surffaa, on rantavalintamme Coogee. Se ei ole Sydneyn isoin, kuuluisin tai edes kaunein ranta. Hupsuin nimi sillä kyllä on, eikä haita ole näkynyt. Coogee ei kelpaa surffaamiseen, aallot murtuvat liian lähellä rantaa mutta rannalla löhöämiseen ja sivistävien muotilehtien lukemiseen se on ihanteellinen. Lisäksi Coogeelle menee suora dösä tästä meidän läheltä, vaihdoitta, mikä on tärkeää kun vaihtolippujen käsite on täällä päin palloa tuntematon.

Viimeksi kävimme grillailemassa itseämme, lihaahan emme grillaa (paitsi salaa puistossa), maanantaina. Ranta ei ole yleensä näin tyhjä, viikonloppuisin se on suorastaan täyteen ammuttu, mutta arkipäivisin normaalit ihmiset taitavat tehdä jotain työhenkistä puuhastelua.

Rantsuu

Oikea puoli rannasta

Vasen puoli rannasta

Maanantaina rannalla oli varsin maltilliset aallot. Välillä rantaan iskee sellaista vesimassaa, että siinä lentelevät niin kakarat kuin aikuisetkin sikin sokin ja bikineitä löytyy kilometrien päästä. Selllaisina päivinä on parasta pysytellä kuivalla maalla ja päällistellä yläosattomissa aurinkoa ottavia aussitsirbuloita.

Sunnuntain lähialue-excu

Olimme sunnuntaina poikkeuksellisen touhukkaita ja kävimme katsastamassa läheistä New Townin kaupunginosaa. Siinä missä Surry Hills on Sydneyn Punavuori ja Redfern lähempänä Sydneyn Hakaniemiä/Taka-Töölö, on New Town Sydneyn Kallio. Tai oikeastaan täällä on useampi kalliomainen paikka, joten jaottelu on vähän vaikeaa.Lähialueella on myös Glebe ja Ultimo, joista Glebe on perheellisten porvarihippien paikka ja Ultimo sen jatke. Kaikki ovat mukavan näköisiä, suht rauhallisia ja täynnä entinisiä rafloja, kivoja kahviloita ja viktoriaanista rakennuskantaa. Surry Hills on eniten "posh", siellä on muutamia misukkatasonkin rafloja mutta kaikkia paikkoja yhdistää hipsterkansoitus, joogasalit ja vintaasikaupat. Kaikki ovat myös olleet aikaisemmin köyhien, abojen ja työväestön kaupunginosia, "tois puol rataa" kuin business district mutta kovaa vauhtia punavuoreutumassa.

Seinämaalaus

Hype

Gleben ja New Townin väliin jää myös University of Sydney, harrypottermaisine päärakennuksineen.  Tänne voisin mennä duunailemaan vähän väikkäriä ihan mielelläni. Kaavun kyllä tarvitsisi.

Tornissa Dumbledoren kämppä

Koska oli sunnuntai, oli myös halpojen hedelmien päivä, eli Paddy's Marketin sulkemistarjousten aika. Tori aukeaa seuraavan kerran vasta keskiviikkona joten kaiken täytyy mennä. Paikalla oli aasialaisia myyjiä huutelemassa "one dolla, one dolla" ja aasialaisia tungeksimassa ja ostelemassa eksoottisia hedelmiä, sieniä ja vihanneksia. Itse haalin tarjousomenoita kilon, muutaman mangon, ananaksen, potaatteja ja limettejä, yhdeksällä ränkylällä. Nomnomnom. Olin myös fiksu ja kävin torirakennuksen yläkerran aasialaisessa supermarketissa jossa oli kuin olikin tattarijauhoja! Blinit, niitä ei voi enää estää.

One dolla! Only one dolla!

Kuukausi ilman sukkia

Hiffasin tänään, että olen käyttänyt viimeksi sukkia Uudessa Seelannissa. Mahtavaa!

Sukkavapaat varpaat

Klasu alkaa aussiintua kunnolla sillä jopa vegemite maistuu. Minusta se on edelleen kammottavaa, suolaista wannabemämmiä.

Herkkukamaa

Tähän mennessä tapahtunutta...

Työnhaku Sydneyssä jatkuu edelleen mutta olemme me tehneet muutakin kuin surffanneet duuni-ilmoituksia. Ensin toinen sakukämppiksemme Max täytti 26 vuotta ja Shelma ja minä teimme hänelle "kakun" M&M keksipötkylän valmiskeksitaikinakekseistä. Kakusta tuli hyvä ja lähdimme juhlistamaan Maxia olutpanimo/baariin. Bändi soitti hyvin, olut oli edullista ja paikalla oli hipstereitä.

Keksikakku ja 26 tuikkua

Kävimme myös lähipuistossamme Prinssi Albert puistossa grillaamassa maggaroita ja jättisieniä pekonilla ja fetatäytteellä. Puistossa oli paljon koiria ja yksi niistä yritti tulla osingoille. Se kuitenkin joutui nuolemaan tassujaan. Melkein kaikissa puistoissa täällä on ilmaiset grillit ja rannoilla myös. Kuuluu kulttuuriin.

Oikealla rempassa oleva uima-allas, valmistuu Joskus(tm)

Makkarahinkuja

Lisäksi pääsimme harjoittelemaan uutta taitoa, autoon murtautumista henkarilla kun Max lukitsi itsensä ulos icuwanhasta pakustaan. Rehellinen saksalainen ei saanut itse lukkoa ronkittua auki mutta kun kaksi Kalliolaista tarttui rautalankahenkariin, oli lukko auki hetkessä. Klasu kokeili toista ovea ja minä toista ja saimme auton melkein yhtä aikaa auki. Helppoa kuin heinänteko, melkein liian helppoa. Aukenisko ura autovarkaana IT-alaa helpommin?

Murtautuminen 

Maxin sisko tuli kavereineen Ausseihin ja huomasin, että olen aika ruskettunut verrattuna olmeihin krautteihin. Kävimme myös toisen sakun, Mattin ja skotlantilais-intialaisen kämppiksemme Rohanin kanssa katsomassa Hugon, Scorsesen lastenleffan. Leffa oli hyvä, paras tähän mennessä näkemäni niistä, mille on Oscareita tyrkyllä ja australialainen 3D-tekniikka parempaa kuin Suomessa. 3D-lasit olivat passiivilasit ja värit todella kirkkaita.

Hugo roikkuu steampunkkellossa

Näimme myös elävän rotan keskellä päivää takakujallamme. Rohan sanoi, että se oli todennäköisesti kuolemassa rotanmyrkkyyn, sen verran tokkurainen oli rotan käytös. Kävi vähän sääliksi, rotta oli oikeastaan aika söpö.

Matt ja Max lähtivät tänään mutkien kautta kohti Melbournea ja taloon tulee taas uusia asukkaita. Oli vähän haikeaa mutta onneksi sunnuntaina muuttanut Shelma ei muuttanut kauas, häntä vielä näkee Sydneyssä.

Sain myös vihdoin ja viimein hippikasvihiusvärini, nyt tukkani ei ole enää ruskea-sini-viher-blondi vaan kohtuu tasaisen vaaleanruskea. Väristä tuli kyllä vaaleampi kuin piti. Saas nähdä, huuhtoutuuko kaikki huomenna Coogeen rantaan...

Työnhakua ja idlausta

Mitään kummempaa ei ole varsinaisesti tapahtunut, senpä takia en ole hetkeen blogaillutkaan. Sydneyn ilmojen jumalat pitävät meitä pilkkanaan ja lähettävät viikolle sadetta ja viikonloppuisin hellettä, juuri kun viikolla olisi aikaa vaikka mihin ulkoiluun. Työnhaku etenee hitaasti mutta epävarmasti. Olemme molemmat käyneet yksissä haastatteluissa ja tulosten odotteleminen on tuskaisaah.. Täällä "oikeita" töitä haetaan yleensä agenttien kautta, eli agentit tekevät esikarsintaa mutta myös yrittävät löytää muitakin töitä kuin mihin on alunperin haettu. Agenttien särmyys vaihtelee suuresti, onneksi Klasulle on sattunut pari hyvääkin.

Koska viikolla on meri raivonnut kolmimetrisin aalloin ja vettä tullut kuin aisaa, olemme urheilun sijasta keskittyneet kulttuurinautintoihin. Katsoimme BBC:n uuden Sherlockin molemmat kaudet, olivat todella loistavia. Lisäksi katsoimme pari huonoa elokuvaa ja pari vähän parempaa. Huonoja olivat uusi Conan barbaari missä Khal Drogo seikkaili päättömän juonen avittamana, sekä pettymuksekseni myös Iron Lady. Thatcher olisi ollut niin mielenkiintoinen hahmo, mutta leffa oli pilattu lisäämällä siihen ns. human interestiä eli vanhan Maggien sekoilemassa ja liikaa Meryl Streepin maneereja.

Good stuff

Katsoimme myös pari hyvää leffaa tai ainakin hyvähköä. Moneyball oli hyvä, Brad ei ollut ollenkaan hullumpi ja vaikka aihepiiri, amerikkalainen pesis, on yleensäottaen maailman tylsintä, tykkäsin tästä silti. Positiivinen yllätys oli myös Johnny English Reborn, onnistui naurattamaan parissa kohti ja siinä oli Gillian Anderson.

Leffojen lisäksi kahlasin läpi myös Michael Cunninghamin The Hoursin. Olin nähnyt elokuvan mutta en enää muistanut siitä paljoa. Eipä tämä nyt mikään actionpainotteinen teos muutenkaan ollut, ennenmmin maalailevaa tutkiskelmaa liikaa asoita vatvovista naisista. Tekisi mieleni ravistella päähenkilöitä niitä olkapäistä ja käskeä ajattelemaan vähemmän. Kieli oli kyllä kaunista.

Kävimme myös hankkimassa Sydneyn kirjaston kirjastokortit ja vilkaisemassa Surry Hilssin kirjaston tarjontaa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui kirjaston luokittelutyyli. Sitä ei nimittäin ollut. Hempat, Atwoodit,  Nora Robertsit ja Marklundit olivat kaikki sikin sokin, enkä lopulta löytänyt mitään kiinnostavan oloista kun kaikki järkevä kirjallisuus hukkui hömpän sekaan. Pitänee päättää seuraavalla kerralla etukäteen mitä hakee.