torstai 20. joulukuuta 2012

Suomiviikot

Suomiviikonlopun jälkeen onkin hyvä mennä katsastamaan se "real deal" eli blogi todennäköisesti hiljenee joulun ja uuden vuoden ajaksi kun palelen -20:ssa asteessa, eikä sormet toimi enää näppiksellä. Siihen ei auta edes ylikuumeneva miniläppäri tai kerrospukeutuminen jossa puetaan päälle kerralla kaikki vaatteet mitä omistaa.


Vähän harmittaa missata uusi vuosi Sydneyssä mutta eiköhän suvun ja kavereiden näkeminen vähän korvaa. Ja ystävämme Rohan tuo palan Australiaa Helsinkiin kun tulee pariksi päiväksi käymään! Uutena vuotena uudet kujeet, meitsi lähtee istumaan lentskariin noin kolmeksikymmeneksi tunniksi.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Suomiviikonloppu

Viikonlopusta muodostuikin aika Suomi-painotteinen. Perjantaina päädyimme katsomaan Duudsoneita lämppäämässä Suicidal Tendenciesiä kun jäbä joka tunsi jäbän joka tunsi Duudsonit sanoi, että voi saada nimet ovelle. No, ainahan vanha jenkkipunkhevi kiinnostaa ja voihan niitä Duudsoneitakin tseggailla. Vetivät kyllä omaan makuuni vähän turhan brutaalin shoun tikanheittelyineen, nastoineen ja niitteineen. Eivät varmaan niitit pehvassa paljoa satu kun aussityttöset kehen niitattiin Sydneyn postikortteja eivät sen kummemmin huutaneet mutta ällöhköä touhua silti. SD oli kyllä hyvä.

Postikorttia pehvaan 
Suomelle lisää mainetta maailmalla
Päädyimme lopulta myös samoille jatkoille pohjaalaasten kanssa ja jutskasimme HP:n kanssa. Vaikutti mukavalta hepulta.

Sunnuntaina oli taas vuorossa Suomi-Sydney-seuran jouluristeily jonne olimme voittaneet liput Young Finns-itsenäisyyspäivän tapaamisessa. Tiedossa oli muutaman tunnin cruisailua pitkin satamaa eli näkymiä silloille, oopperatalolle ja kivoille, kalliille kämpille pohjoispuolella sekä suomalaista jouluruokaa. Safkat olivat todella hyviä ja järkkääjät olivat jopa paistaneet ruisleipää omin kätösin. Tarjolla oli myös lanttu-ja porkkanalaatikkoa, rosollia, kinkkua, lohta, salaattia ja keitettyjä perunoita. Laatikotkin olivat yllättävän ok nyt kun niitä söi kunnon tauon jälkeen ja rosolli aussipunajuurista oli suorastaan herkullista. Suomessa punajuurissa on mielestäni aina outo homeisa sivumaku niin en niistä pahemmin välitä mutta täällä sitä ei ole. Eri lajike?

Uljas aluksemme "Proclaim"
Joulukoristeluja

Purkkareita
Kaikkea jouluruokaa!
Kinkkua, laatikoita, rosollia, ruisleipää!

Ja tietty pipareita, joulutorttuja ja pullaa!
Sydneyssä on pienehkö mutta suht aktiivinen Young Finns-suomalaispoppoo joka kokoontuu aina joka kuun ensimmäinen torstai jossain baarissa. Olemme käyneet näissä tapaamisissa nyt vain sen yhden kerran kun itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme kerrankin suoriutua paikalle. Ihan hauskaa väkeä oli, osa asunut kauan, osa ihan vasta tulleita.

Nuoret suomalaiset ovat osajoukko Suomi-Sydney-seuran porukasta joka ainakin risteilyllä oli hieman iäkkäämmän puoleista. Moni oli muuttanut tänne jo aikoja sitten tai ihan lapsena. Lisäksi mukana oli aussivahvistuksia puolisoiden muodossa. Seura järkkää ilmeisesti ainakin välillä toimintaa ja joskus mukana on myös eestiläisiä, ainakin vappuna.

Young Finns-tapaamisissa käy myös hassuja Suomi-hangaroundeja, eli ausseja tai muita outoja jotka jostain syystä vain sattuvat rakastamaan suomalaista kulttuuria ja haluavat hengata suomalaisten kanssa. Osa näistä on tutustunut asiaan Children of Bodomin kautta, osa on taas ollut vaihdossa Nilsiällä ja pitää sitä maailman ensteks siisteimpänä paikkana.

Kaikki elementit kohdillaan: oopperatalo, Harbour Bridge, suomen lippu

MeriKlasu
Hahaa, taas se oopperatalo!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Paluu Sinivuorille

Entinen kämppiksemme, nykyinen kaverimme Rohan lähti puoli vuotta sitten Pariisiin vaihtoon. Rohanin läksiäisissä tapasimme myös hänen vanhempansa ja kas, olimme saaneet kutsun Blue Mountainsille kaverimme äidin luokse syömään intialaista sapuskaa. Sovimme tosin, että tulemme vasta kun säät eivät ole vuorilla enää hyytävät joten viime viikonloppuna viimein aloitimme tuskaisen taipaleen kohti Springwoodia. Tuskaisan raidetöiden vuoksi joten jouduimme matkaamaan puolet matkasta matelevalla bussilla mennessä ja tullessakin yhden pätkän. Mikä siinä radassa aina menee rikki kun sitä koko ajan korjataan?

No lopulta pääsimme kuitenkn perille. Vierailu kaverin äidin luona olikin normaalimpaa kuin olin odottanut, ei ollenkaan vaivaannuttavaa. Josna teki myös todella, todella hyvää kikhernecurrya ja dal-riisi-sekoitusta ja kävimme katsomassa paikallisessa pikkuleffateatterissa Argon. Argo oli muuten hyvä elokuva, suosittelen. Ben Affleck ei ehkä ole maailman paras näyttelijä mutta kaveri on kyllä hyvä ohjaaja.

Bonuksena vuorilla elelee myös Rohanin pikkusiskon koira Leo, sekarotuinen söpöliini jota kävimme lenkittämässä pusikossa. Sama pitkä laakso mikä alkaa jostain Katoomban nurkilta ulottui myös Springwoodiin asti ja maisemat laaksoon olivat upeat.
Shin zu-maltankoira Leo 
Puskassa

Pusikkoa
Pari huomiota australialaisista koirista: lähestulkoon kaikki koirat on leikattu joten ne leikkivät keskenään paljon paremmin kuin suomalaiset leikkaamattomat koiraat ja naaraat. Erilaiset pikkukoirasekoitukset, kuten Leo, tuntuvat olevan kovin suosittuja. Yleensä sekaan on heitetty puudelia ja jotain muuta koiraa. Näin esimerkiksi valtavan suloisen mopsi-puudelin pennun kuvia. Monen paksuturkkisen koiran karvoja on kesäksi lyhennetty rankasti niin, että monet näyttävät jo ihan huvittavilta. Olen myös nähnyt täällä pari huskyä, mutta niiden pito Ausseissa on mielestäni jo vähän julmaa. Paistuvat raukat vaikka kuinka olisi karvat keritty.

torstai 13. joulukuuta 2012

Viimeiset Melbournet

Mistä on pienet melbournelaiset hipsterit tehty? Tätä en tiedä, mutta tiedän missä ne käyvät syömässä. Löysimme pari aivan mahtavan trendikästä paikkaa viimeisenä päivänämme kun kävimme kiertelemässä Fitzroyta ja Collingwoodia. Aamupalapaikkamme tosin ei vielä ihan ole trendialueilla mutta lähellä. Cumulus Inc. niminen rafla tarjosi todella herkullista sapuskaa jonkun taideoppilaitoksen vieressä.

Miljöötä

Klasu ja tomaattimehu

Söpösti suola ja pippuri
Salaattitäti
Toinen kahvila oli niin trendikäs, ettei edes sen nimi käynyt ilmi mistään. Se löytyi Collingwoodin outlet-alueen keskeltä ja tarjosi sapuskan ja kahvin lisäksi myös sisustustarvikkeita. Kahvierikoisuutena löytyi "cold drip" eli kahvia jääkaapissa. Jos hiffasin valmistusprosessin oikein niin jauhettua kahvia liotetaan jääkaapissa monta tuntia kylmässä vedessä ja siivilöidään. Hauska idea ja kahvi oli hyvää.


Sisutussälää

I can has coffee? 
Haluan tuollaisen kuumailmapallon kämpille!
Acmin pihalla oli joulukuusia



perjantai 7. joulukuuta 2012

Melbournessa, osa 2

Melbournen ja Sydneyn eroista olen varmaan kirjoittanut aikaisemminkin, mutta lisäanalyysi asiasta kuin asiasta on aina paikallaan. Monet sanovat Melbournen olevan eurooppalaisempi tai kaupunkimaisempi kuin Sydney. Kulttuuria myös sanotaan olevan enemmän, esimerkiksi keikkoja tai teatteria.

Tämä pitää myös melko suurilta osin paikkaansa, tosin eurooppalaiseksi en kyllä kaupunkia sanoisi. Minulle "eurooppalaisuus" tarkoittaa mukulakiviä, superkapeita katuja ja satoja vuosia vanhoja rakennuksia, huonoja kuskeja ja naarmuisia autoja ja huutavia, huitovia ihmisiä tai lumihuippuisten vuorten juurella nököttäviä söpöjä pikkukyliä. Melbournessa on todella viehättäviä kujia joiden varrella on kahviloita ja trendikkäitä lokaalien disainereiden vaatekauppoja mutta eivät kahvilat vielä tee eurooppalaisuutta. Eikä ole tarviskaan. Miksi matkia Vanhaa Mannerta kun uusikin on oikein hyvä?

Jacarandan viimeiset kukinnot
Suurin ero Melbournen ja Sydneyn välillä on juurikin kaupunkimaisuudessa keskustan suhteen. Siinä missä Sydney on levähtänyt ympäri lahtea ja rantoja ja kaikkilla kaupunginosilla tuntuu olevan omat pikku keskuksensa kun taas CBD (central business district) on yöaikaan iha autio, eikä siellä ole samalla tavalla elämää päiväsaikaankaan kuin Melbournen keskustassa. Melbournessa taas keskusta-alue on pienehkö mutta kahvilat, kaupat ja kulttuuri ovat keskittyneet keskustaan ja sen lähiympäristöön ja lähiöt taas ovat vain asumista varten. Eron huomaa esimerkiksi katsomalla mihin trendikahvilat, tuo kaupunkien suurin tunnus, ovat keskittyneet: Sydneyssä parhaat mestat sijaitsevat joko Surry Hilssissä, Pots Pointissa, Glebessä tai Newtownissa. Melbournessa niitä on myös keskustassa Fitzroyn lisäksi (joka sekään ei ole kaukana).

Keskustan lähellä sijaitsee myös lempipaikkamme Melbournessa, Victoria Markets. Menimme sinne tälläkin kertaa aamupalalle ja ihailemaan leipomoita, juustokauppoja, hedelmä-ja lihatiskejä. Ah, kumpa tälläisen saisi Sydneyhynkin!

Ihania macaroneja
Lisää ihania macaroneja

Luomukamaa 
Hodaria ja terveysmehua
Kaupunkimaisuutta lisäävät toki myös Melbournen ratikat. Nyt tosin myös toiveet ratikkaliikenteen palauttamisesta Sydneyhyn ovat taas melko korkealla. Sydneyssäkin oli ratikkaverkosto, ilmeisesti hyväkin sellainen, mutta se lakkautettiin 1961 syistä joita nykyään pidettäisiin varmaankin järjettöminä.

Melbournessa ilmainen turistiratikka kiertää keskustaa ja ratikat ovat mallia vanha. Niissä on hyvä välillä lepuuttaa jalkoja ja tungeksia aasialaisten keskellä jos sitä on tullut ikävä rannoilla asuessa.

Turisti ratikassa
Hauskasti kahvilakujia ja kauppakujia näkee kävelemällä "arcades and lanes"-kävelyreitin. Kauppakujat ovat viktoriaaniselta ajalta, eli upeita.

Vanha vaaka
Kaunista kattoa
Hassuja patsaita

Kimmeltävä macaron
Matrjoshkoja myynnissä
Taidetta kujalla
Melbournen suurin puute on kuitenkin sään ohella ranta. Siinä missä Sydneyssä rantoja riittää vaikka muille jakaa, on Melbournessa vain yksi melko kämäinen hiekkapätkä, eikä sinnekkään tule kunnolla aaltoja, onhan kaupunki suojaisan lahden pohjukassa. Toki Great Ocean Road alkaa ihan vierestä mutta ei sinne pääse ilman autoa.

Kaupungintalo paketissa!
Kappas, suomalaisen kuvittajan kädenjälkeä Down Under! Hyvä Laura Laine.

torstai 6. joulukuuta 2012

Uusi visiitti Melbourneen osa 1

Klasu pääsi Melbourneen konferenssiin joten pakkasin itsekkin lentolaukkuni ja lensin perjantaina monien listojen mukaan joko Australian toiseksi tai ensimmäiseksi asuttavimpaan kaupunkiin. Tämä oli nyt jo neljäs kertani siellä mutta kaksi ensimmäisen jälkeen olen käynyt vain työmatkoilla, joilla ei paljoa takseja ja toimistoja kummempia kerkeä näkemään. Yritinkin ottaa kaiken irti turisteilumahdollisuudesta ja hiippailin Fiztroyhin vintaasi-ja goottikauppoja tonkimaan Klasun vielä konffaillessa.

Hyvää joulua, Melbourne!

Melko kaamea koriste seinässä Fitzroyssa
Fitzroy on Melbournen Surry Hills kun taas viereinen Collingwood on enemmän Newtown-henkinen. Melbournen hipsterit ovat enemmän hip, parrat pidempiä ja viikset vielä ajamatta koska kuu ei ollut vielä vaihtunut. Vintaasikauppoja oli paljon mutta vaikka miten haluiaisin olla hyvä vintaasinshoppaaja, en taaskaan löytänyt yhtään mitään edes käyttökelpoiselta vaikuttavaa. Jotkut on selkeästi tarkoitettu ostamaan vain uusia vaatteita.

Sää Melbournessa on tunnetusti oikukas ja sain itsekkin sadekuuron niskaani vaikka edeltävän päivänä lämpöä oli ollut päälle 40 astetta! Perjantai oli kuitenkin selkeästi viileämpi, eli juuri sopiva kauppojen kiertelyyn.

Melbournessa on monia hienoja graffiteja

Myös Melbournessa on kiinakaupunki
Fitzroyn pääkatu on nimeltään Brunswick Street ja sen varrelta löytyy niin halpaa fiftarikamaa myyviä pikkukauppoja kuin kallista melbournelaista nuorta disaineriakin. Turistin ei kannata hämääntyä kadun alusta, sillä kaikki kaupat alkavat vasta noin kolmen korttelin päästä kadun alusta. Onneksi muistin tämän viime kerrasta enkä ihmetellyt mihin kaikki ihkun trendikäs on piilotettu.

Hodarit ovat trendikkäitä 
 Parasta hipsterikaupunginosissa ovat mielestäni kahvilat ja raflat, eikä Fitzroy tuota näiden suhteen pettymystä. Kaikkea söpöä kahviloista kasvisravintoloihin ja hodarirafloihin on tarjolla, tosin hinnat ovat aika samaa kuin Sydneyssäkin, eli kukkaro ei Melbournessa pääse yhtään helpommalla.

Kiva kämppä
Paloaseman Prometheus-muraali

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kirjoja suomeksi

Sydneyn Suomi-piirien kautta olen tutustunut mukaviin ihmisiin kuten suomalaisiin surffaajiin, Manlyssä asuviin pariskuntiin ja suomalaista kirjallisuuttaa harrastavaan Hannaan. Hanna lainasikin minulle vinon pinon uudehkoa suomalaista kirjallisuutta ja tässä pientä pohdistaa ensimmäisestä erästä.

Sekalaista suomeksi
Sydänraja - Maritta Lintunen
Ilmeisesti nuoret suomalaiset naiskirjailijat ovat innostuneet lähimenneisyyden sodista kuten talvi-jatko-ja lapin sodasta. Tässä kirjassa sivuttiin talvi -ja jatkosotia mutta enemmän kyse oli sekopäisestä päähenkilöstä Ronjasta ja hänen kieroutuneesta suhteestaan sodassa kuolleeseen isosetäänsä. En oikein pitänyt kirjata. Kirjailijan kieli oli sujuvaa ja vaihtuvat kertojahahmot olivat mielenkiintoisia mutta muut henkilöhahmot paitsi sotilas-Otto ja hänen isänsä olivat todella epäuskottavan oloisia, toimivat kummallisesti ja kirjassa ei oikein lopulta keskitytty mihinkään kunnolla.

Tanssinopettajan paluu - Henning Mankell
En ollut aikaisemmin lukenut mitään Mankellia joten Tanssinopettajan paluu oli positiivinen yllätys kirjallisilta ansioiltaan esimerkiksi Stieg Larssoniin verrattuna. Myös muissa ruotsidekkareissa on ollut joko urpo juoni tai huono käännös mutta joku niissä on tökkinyt. Mankell sörkkii ruotsin natsimenneisyyttä, mikä on aina hauskaa. Tässä kirjassa ei seikkaillut Mankellin vakisankari Kurt Wallander vaan peruspoliisiksi hämmästyttävän fiksu tai vain superonnekas Stefan Lindmann.

3096 päivää - Natascha Kampusch -
Tämä kirja löyty kämpiltämme lojumasta Mankellin ohella. Oletin sen olevan sosiaalipornoa ja sitähän se vähän olikin. Positiivinen yllätys oli se, miten hyvin kirja oli kirjoitettu olosuhteet huomioon ottaen. Joko paikalla oli haamukirjoittaja tai sitten kellarissakin elämällä voi oppia ihan hyväksi kirjoittajaksi. Paremmin samasta teemasta on tosin kirjoitettu Emma Donoghuen fiktioteos Room, jonka luimme joskus muinoin lukupiirissä.

Kung Po - Anu Silfverberg
Pakko sanoa, että minulla oli melkoiset ennakkoasenteet Anu Silfverbergin kirjoituksia kohtaan kun olen yleensä aina täysin eri mieltä hänen Nyt-liitteen kolumniensa kanssa. Tässäkin kirjassa oli kummallista maahamuuttajapaatosta isketty mukaan ja se olikin kirjan heikoin lenkki. Oikeasti kirjassa oli kyse Reiman ja Reetan (kamalat nimet) erosta mutta mukaan oli isketty niin somalimaahamuuttajia kuin hippityttöjäkin, jotka olivat kirjan päähenkilöihin verrattuna epäuskottavan olosia ja jäivät huterasti pohjustetuiksi. Jos kirja olisi jätetty erokuvaukseksi, olisi se toiminut hyvin myös kaksijakoisen kertojansa kanssa mutta nyt siinä oli hömelön oloista rönsyilyä.

Kätilö - Katja Kettu
Lisää Hesarin kolumnistien kirjoja, tällä kertaa siitä Lapin sodasta. Nimettömäksi jäänyt kertojakätilö sekoaa saksalaiseen sotilaaseen ja koska on kyseessä suomalainen kirjallisuus niin ei siinä ainakaan hyvin voi käydä. Tässä kirjassa kieli oli merkittävässä osassa ja näin etelän asukkiin Lapin murteen oloinen dialogi ja kuvaus menee läpi ihan aidosta. Joku lappalainen voi tosin olla eri meiltä. Se taas mistä en pitänyt oli vähän turhankin inhorealistinen kuvaus hajuista, ihmisistä, väkivallasta.. Jos Puhdistus oli mielestäsi rankka, jätä tämä väliin. SE on ihan höyhenen kevyttä kamaa Kätilöön verrattuna. Lapin sodan kuvauksena mielenkiintoinen kirja mutta en myöskään oikeastaan pitänyt päähenkilöistä joten heidän kohtalonsa ei ollut kovinkaan liikuttava.

Syvä pää - Eeva Rohas
Tässäkin kirjassa joku tökki. Tarina oli mielenkiintoinen mutta henkilöhahmoihin ei päässyt kiinni. Plussaa osittaisesta Jyväskylään sijoittumisesta, miinusta samanhenkisestä kuvauksesta minkä Riikka Pulkkinen tekee paljon paremmin. Novellikokoelmasta Keltaiset tyypit luin vain pari ekaa novellia, enkä niistäkään kauheasti innostunut. Kurjuudessa piehtarointia.


torstai 29. marraskuuta 2012

Vuosi Australiaa

Viime vuoden marraskuun 28. istuimme Oak Barrelissa lajittelemassa MtG-kortteja mukaan otettaviin ja jätettäviin. Edessä oli pitkä lento kahdella vaihdolla ja täysin tuntematon maa ja kaupunki. Plakkarissa oli myös Working holiday-viisumit, kahdessa rinkassa ja kahdessa matkalaukussa kaikki oleellinen eli lähinnä kenkiä, kesävaatteita, keittiöveitsi ja Fiskarsin saksia. Rahaa oli säästetty muutaman kuukauden lomailuun ja työttömyyteen varautuen ja kämppä oli saatu vuokrattua.

Ben ja Jerry avasivat liikkeen Bondille eilen
Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaiken näköistä. Olemme asuneet ensin kaksi viikkoa hostellissa, sen jälkeen kolmisen viikkoa asuntoautossa, ekotalossa kanojen ja hippien kanssa, keskustan pilvenpiirtäjässä aasialaisten keskellä ja Australian kuuluisimmalla rannalla. Olemme lomailleet, etsineet töitä ja rampanneet työhaastatteluissa, löytäneet töitä ja minä myös lopettanut työt taas kerran kun määräaikainen soppari loppui. Olemme tutustuneet moniin uusiin ihmisiin, niin ausseihin, uusiseelantilaisiin, britteihin, intialaisiin, jenkkeihin, italialaisiin, venäläisiin, saksalaisiin, tanskalaisiin, ruotsalaisiin kuin suomalaisiinkin. Kaikista uusista tuttavuuksista osa on jo muuttanut pois mutta osa on jäänyt kavereiksi ja ystäviksi.

Meri oli tänään nimensä mukaisesti tyyni
Olemme ehtineet kauhistella paikallista hintatasoa kyllästymiseen asti niin asumisen kuin ruuankin suhteen. Olemme haukkuneet julkisen liikenteen, viihteelliset uutiset, hitaasti ensi iltaa tulevat leffat, väärässä sesongissa kulkevan muodin, pyöräilykaistojen puutteen ja matelevat ruuhka-ajat. En kuitenkaan koe saaneeni missään vaiheessa pahaa kulttuurishokkia, kun hommat toimivat melko normaalilla tavalla. Suurin kulttuuriero on varmaankin käytöstavoissa ja kohteliaisuusfraaseissa joita en vieläkään täysin hallitse. Erilaisia ulkkareita on kuitenkin maa täynnä, että aussitkin joutuvat pärjäämään niin säätävien aasialaisten kuin "epäkohteliaiden" suomalaistenkin kanssa. Koska kaikki (paitsi aboriginaalit) ovat jostain muualta, on täällä aika helppoa olla ulkomaalainen.

Joulukuusi Martin Placessa
Vuoden aikana minusta on tuntunut, että olen muuttunut paljon suomalaisemmaksi kuin mitä olin lähtiessä. Poissaollessa huomaa helpommin itsestään tietyt piirteet ja tavat. Australialaiset vaikuttavat monessa suhteessa vähän nössöiltä. Eiväthän nämä ihmiset tiedä mitään siitä, mitä on kärvistellä bussipysäkillä -25:ssä asteessa. Muutenkin ovat päässeet helpolla, eihän täällä ole edes ollut kunnon sotaa saati sitten 90-luvun lamaa kun koulussa sai ruoaksi pelkkää puuroa ja kumistakin sai vaan puolikkaan. Eikä kukaan ole koskaan ampunut aseilla. Ihme pehmot.

Ananakset kasvaa tälleen. En tienny!

Koti-ikävä on ollut pahin niinä päivinä kun näkee, että kavereilla on ollut hauskaa ja itse ei pääse paikalle. Vähinten Suomeen on tullut kaivattua kun huomasin, että koko viime kesän satoi, lunta oli talvellakin kilotolkulla ja joka kerta kun katson ulos nykyisen kämppämme ikkunasta. Lohduttaudun sillä tiedolla, että kaikki ystäväni eivät ole myöskään Suomessa ja monet niistä jotka ovat, ovat liian kiireisiä uusien vauvojensa kanssa (eläin-tai ihmis) niin, ettei niistä muutenkaan olisi mitään iloa. Laskin äsken, että täällä oloni aikana kaveripiiriini on syntynyt kuusi lasta. Myös mahdollisuus olla käyttämättä sukkia jos ei huvita, tuo paljon lohtua.

Taustalla Sydney
Yllättävintä on ollut täkäläinen talvi ja talojen kylmyys. En ole koskaan palellut sisällä enemmän kuin ulkona enkä ollut ollenkaan varautunut miten kylmäksi täällä voi mennä, sisällä nimittäin. Myös ensimmäiset kuukaudet olivat melko viileitä kun olimme odottaneet, että täällä on massiiviset helteet aina ja osuimme vuosituhannen kylmimmän ja huonoimman kesän alkuun. (Kysy vaikka ihan keneltä tahansa). Tänään säät sen sijaan suosivat työttömänä hengausta, sillä elohopea kipusi jopa 34:ään asteeseen. Talvi myös vei rusketuksen kokonaan joten nyt aloittelen alusta hitaasti mutta varmasti.

Söpöilevät pöhköt rannalla

Parasta uudessa kotikaupungissani on suuren kaupungin valinnanvara ja rannat. Rakastan merta, aaltoja ja meressä uiskentelevia nisäkkäitä. Niistä kaloista en niin välitä. On mahtavaa, että etupihani vesissä ui kaikkea delffiineistä sini-ja ryhävalaisiin. On myös huimaa ajatella tämän mantereen kokoa ja sitä miten vähän täällä ketään asuu ja kuinka monipuolista ja mahtavan outoa kasvustoa ja eläimistöä tänne mahtuu. Aina kun puhuu aussien kanssa eläimistä, kuulen uudesta tavasta millä voi saada erilaisia myrkytyksiä mutta silti Australia vaikuttaa todella turvalliselta paikalta elää.

Saas nähdä mitä seuraavan vuonna tapahtuu.