lauantai 31. maaliskuuta 2012

Täydellinen surffitukka

Blogeissa esitellään usein ns. täydellisen surffitukan ohjeitä. Tässä on oma versioni.
1. Älä käy kampaajalla kuuteen kuukauteen
2. Värjää päätä pelkillä kasviväreillä jotka eivät pysy
3. Anna auringon paahtaa hiuksia muutama kuukausi
4. Surffaa (mielellään mahd. suolaisessa meressä, Tyynimeri on aika hyvä)
5. Anna kuivua auringossa

Tukkaa takuilla
6. (Tämä on valinnainen kohta) Harjaa pahimmat takut pois

Asusta surffitukkasi aina Iron Maidenilla
7. Käytä paaaljon hoitoainetta saadaksesi tukasta taas sileä ja kiiltävä

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Heppoja!

Kuulin hetki sitten parvekkeeltani outoa klip-klop ääntä ja ryntäsin sinne kameran kanssa. Ratsupoliisejahan siellä oli. Tässä siis kaikille heppatytöille (Inga) pari kuvaa Sydneyn urheista rosvoja metsästävistä ratsuista.

Klip-klop...

...hevonen on pop

Työnhakua ja nyrkkeilyä

Saimme vierailijoita pohjoiselta pallonpuoliskolta, Aki ja Ninan! Pari iltaa on mennyt treffatessa ja höpistessä outbackin jättihämppyreistä mutta päivisin ankara työnhaku jatkuu. Edistystä on taas hiukan, mutta ei vielä merkittävää läpimurtoa toisin sanoen haastattelua ja varsinaista duunia.

Toisin kuin Suomessa, missä firmat itse hakevat suoraan työntekijöitä, työnhaku täällä menee pitkälti agenttien eli jonkun sortin headhunttereiden kautta. Agentit postailevat työnhakuilmoituksia työsaiteille, joista parhaalta tuntuu seek.com.au. Muitakin saitteja on, mutta Seekkiin tuntuu tulevan parhaat ilmoitukset. Agentit tekevät esivalinnan siitä, ketä laittavat firmoille etiäppäin, firmat päättävät halutaanko haastatteluun, agentit soittelevat kandidaateilleen ja koko prosessissa kestää järkyttävän kauan. Lisäksi osa agenteista tuntuu olevan todella sluibia, eivätkä saa mitään aikaiseksi vaikka heille olisi tiedossa fyffeä jokaisesta työtä saaneesta heebosta. Klasuhan nappasi oman työnsä suoraan firman itse pistämän ilmoituksen kautta, eikä siinä kauaa nokka tuhissut. Itselläni ei ole vielä niin hyvää mäihää käynyt, mutta markkinat ovat edelleen vilkkaat ja cv:ni on hyvä, joten eiköhän tässä jotain duunia ennen talvea tehdä. Kotirouvana olo voi talven tullen käydä vähän tylsäksi ja shoppaushimo ylitsevuotavaksi. Työnhakumotivaattorina minulla on Australian Vogue ja sen materialismiin  kannustavat kiiltävät sivut.

Jotta en tekisi työnhakuani kuitenkaan liian helpoksi, olen hakenut vain kontraktihommia, eli en halua tehdä töitä kuutta kuukautta pidempään. Miksikö? No koska haluan edelleen takaisin yliopistolle jatkamaan opintojani mutta tarvitsen siihen rahoitusta. Kuusi kuukautta korporaatio-orjana toisi sopivasti pääomaa plakkariin vuosikausien opiskelijalorvailua varten. Ja ehkä muutamat MP-kengät...

Asiasta lapaseen, tai tässä tapauksessa nyrkkeilyhansikkaaseen. Päivieni kuluksi ilmoittauduin kahdesan päivän kokeiluun ja olen siellä nyt käynyt muutamia kertoja hakkaamassa säkkiä niin, että rystysistä lähti iho. Nyrkkeily tuntuu taas pitkästä aikaa todella hyvältä, hartiat kiittävät ja selkä on kolmatta päivää lihaskipeä. Jalkojakin tulee treenattua kun hakkaa säkkiä liikkuvasti, eikä vaan möllötä paikallaan. Nyrkkeilyn lisäksi salilla on myös potkunyrkkeilyä, joka on aika lähellä savatea, ranskispotkunyrkkeilyä, jossa siis kävin viime kesänä, savate formen peruskurssin. Potkut potkitaan eri kohdalla jalkaa ja kenkiä ei käytetä mutta hiki lentää. Pitää varmaan tehdä musiikkitoiveita vetäjille, kun ei Rammsteinia kuulu!

Tavoite

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Aussien erikoisuuksia

Tim Tamit
Nomnom (kuva pöllitty netistä kun ei ollut oikeita kuvauskohteita)
Aussien keksilahja maailmalle kuuluu kuulemma oikeaoppisesti nautiskella maitoteen tai kuuman maidon tai maitokahvin kanssa. Molemmat päät purraan pois, nestettä ryystetään joko Tim Tamin läpi tai vain vähän keksin sisään niin, että sisälmys alkaa sulaa. Itse en kokeillut kun vihaan maitoa teessä, Kira ja Klasu testailivat ja totesivat tavan toimivaksi. Makuja on tsiljoona, itse halajan tällä hetkellä eniten Turkish Delight-versiota testiin. Niistä karkeistahan voi vaikka myydä sisaruksensa Valkealle Velholle. Klasu diggaa eniten Caramel-versiosta, toffeefani kun on. Näitä saa myös Uudesta Seelannista, ehkä myös jenkeistä tai briteistä? Pitäkää silmät avoinna keksihyllyllä.

Kilojoulet


Oih, vanha fysiikanopettajani Heikki Lehto olisi ylpeä Australiasta jos tietäisi, että täällä SI-järjestelmä on otettu käyttöön myös sapuskan energiamäärissä. Kilojoulet ovat täällä siis ensisijainen yksikkö, kilokaloreita näkyy välillä lisänä mutta ei läheskään aina. Näyttääkin aina kivalta kun päivittäinen annos on 8000 ja rapiat mutta se onkin kilojouleja, eli aussiruoka ei ole normaalia vähäenergisempää, snif.


Vasemmanpuoleinen liikenne 

Kuva ei oma, pöllitty täältä

Luulin,että kestäisi kauemmin tottua vasemmanpuoleiseen liikenteesen mutta se sujuukin nykyään ihan luonnostaa. Jossain vaiheessa huomasin jopa, että minusta näytti oudolta kun jenkkileffassa ajettiin "väärällä puolella tietä". Vasemmanpuoleisuus ei tietenkään koske pelkästään autoja vaan myös kävely, pyöräily ja jopa liukuportaissa seisominen hoituu vasemmalla. Ainoastaan sekopäisesti joka puolella palloilevat turistit enää häiritsevät orientaatiotani vasempaan. Tiekylttejä joissa kehotetaan ajamaan vasemmalla näkyi eniten Great Ocean roadin varrella. Lieneekö se täynnä tötöileviä turisteja ajelemassa missä sattuu?


Anzac-muistomerkit
Siinä missä Suomessa Talvisota on se kova juttu, Venäjällä juhlitaan voiton päivää ja Saksassa ollaan kaikista hissukseen, on Australian ja Uuden Seelannin suurin sotasaavutus Gallipolin häviöön päättynyt taistelu ensimmäisessä maailmansodassa. Sille on joka pikkukylässäkin oma Anzac-memorial laatta/pylväs/puisto. Muita sotasaavutuksia ei taida pahemmin ollakkaan vaikka onhan ainakin ausseja ollut mukana kaiken maailman kähinöissä USAlaisten mukana. Pienen pähkäilyn jälkeen keksin että Anzac on tietenkin Australianand New Zealand Army Corps ja tämä joukkio urhoollisesti otti lättyyn turkkilaisilta vuodesta 1914 lähtien. 

Sisko ja Anzac-pytinki Hyde-parkissa

Spartalaishenkinen patsas muistomerkin sisällä

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Viilenevää

Jossain vaiheessa lienee pakko hyväksyä, ettei Australiankaan kesä ole ikuinen. Parina viimeisenä päivänä on lämpötila laskenut yösin lähelle kymmentä astetta vaikka päivällä aurinko paahtaakin päälle kahta kymppiä. Välillä hyytävä etelätuuli tuo terveisiä Antarktikselta vaikka rantakelejä pitäisi teoriassa jatkua vielä kuukauden päivät jos hyvin käy. No, onneksi näiden kesän lasten talvikaan ei ole kovin talveisa. Tapasimme pari päivää sitten kundin Wollongongista joka ei ole eläissään nähnyt yhtään lunta.

Eddardkin sen tietää
Asuntojen ja töiden haku edistyy vaihtelevalla menestyksellä. Olen nähnyt muutamia aivan kaameita loukkoja ja pari ihan ok-mestaa mutta ei vielä mitään kovin järisyttävää. Tänään olisi taas yksi näyttö. Toivottavasti tämäniltainen on vähemmän loukkoisa ja enemmän kotoisa. Onnteksi meidän alueeltamme löytyy näitä kämppiä ihan hyvin, ettei mihinkään kuuseen tarvitse muuttaa. Ihannekämppäni olisi tietenkin kokonainen oma viktoriaaninen terrace house parvekkeella, uudella keittiöllä ja kylppärillä ja pihalla (ilman haisevaa kompostia) mutta sellaiset ovat hiukkasen ylisuuria ja ylihintaisia. Mikseivät viktoriaaniset ihmiset rakentaneet yksiöitä? Hölmöt. Tai sitten hankin sen filippiiniläisen palvelijan kansoittamaan ylimäärähuoneita, niitähän varten niitä varmaan onkin niin satamiljoonaa näissä taloissa.

Töiden haku täällä Ausseissa on melkoisen hidasta, sillä suurin osa paikoista on agenttien kautta haussa ja ensin agentit haluavat jutskailla, sen jälkeen vasta itse firma. Klasulla kävi tsägä ja firma oli itse postannut työpaikailmoitukseen seek.com.au:hun, mitä lähinnä käytän itsekkin. Töitä löytyy myös muilta saiteilta mutta seek vaikuttaa tähän menneessä parhaalta. Oih, ollappa raksaprojari, niiden liksat ovat aivan tähtitieteellisiä. Jos olisin raksalainen niin en odottaisi sekuntiakaan lentolippujen kliksuttelussa.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hippejä ja kasinoita

Maanataina meidän oli tarkoitus säiden salliessa jäädä Byron Bayhin vielä päiväksi lekottelemaan rannalle tai sateen sattuessa keksimään vaihtoehtoista puuhaa. No, kaatosadehhan sieltä tuli, täällä yhdessä maailman kuivimmista maista, joten plan bee otettiin käyttöön. Olimme wanhasta kunnon LP:stä nähneet, että lähistöllä on joku käsittämätön hippikylä jossa käyminen oli kuulemma vaivan arvoista joten Corollan nokka käännettiin kohti sisämaata ja Nimbiniä. 

LP oli oikeassa. Nimbin oli melkoisen ihme paikka hippeineen, tarot-mummoineen, pilvikauppiaineen ja psykedeelisine museoineen. Amsterdaminkävijät olisivat tykänneet. Ilmeisesti Nimbinissä oli pidetty joskus 70-luvulla Aquarius Festival ja hipit olivat ilmeisesti liian pilvessä lähteäkseen pois. Kuvat ovat Nimbinin museosta, käsittämätön kokoelma kaikkea, punaisena lankana se, miten kivasti abot elelivät, valkoset tulivat sortamaan ja lopulta tulivat hipit joita muut valkoiset nyt sortavat kun eivät anna poltella rauhassa. 

Hippipaku

Totuuksia
Meitsi

Sälää

Lisää sälää 

Nimbinissä oli tietenkin myös Hamppusuurlähetystö, joka valistaa hampun hyödyllisyydestä. Hamppu tuntuu soveltuvan ihan kaikkeen, ainaki näiden hippien mielestä.

Lähetystö

Hamppu käy siis aivan kaikkeen

Lisää totuuksia 
Lähdimme lopulta Nimbinistä tyhjin käsin vaikka meille vähän yrttejä yritettiinkin tyrkyttää, eli äiti, ei huolta. Matka vei kohti Brisbanea, Queenslandia ja lentokenttää mutta matkan varrella ehdimme vilkaista Surfers Paradisea. Tai ainakin nimi on Surfers Paradise mutta se on vain markkinointikikka. Kukaan "oikea" surffaaja ei pitäisi vesipuisto-eläkeiläishelvettiä paratiisina vaikka rannat olivatkin hienoja ja aallot paremmalla kelillä varmasti erittäin surffattavia. Ranta vain jatkui ja jatkui monen monta kilometriä. Alueella oli myös kasino, jonne emme päässeet sisään koska siskoni paperit olivat autossa. Eipä juurikaan haitannut, kasinon muu väki oli lähinnä eläkeläisiä. 

Kasinoa ja pappoja
Aallokko oli hurjaa

Surfers Paradisen highrise-taloja
Lopulta pääsimme Brisbaneen. Brisbane oli kuin lämmin mini-Sydney, eli ihan mukavan oloinen kaupunki. Kävimme kävelemässä puistossa, söimme leivoksia kahvilassa ja saimme parkkisakot. Lentojen kanssa kävi parempi tuuri kuin parkkipaikan. Virgin oli kiva ja siirsi meidät aikaisemmalle lennolle.  

Brisbanen keskustaa, koittakaa kuvitella tähän aurinkoa, ettei näytä liian synkältä. Ilma oli kuitenkin lämmin.
Paikallinen asukas

Ilmeet ennen parkkisakkoja

Bloggaajaleivos
Seuraavaksi varmaan naputtelen valitusta asunnon etsinnästä ja töidenhausta näiden kivojen matkaraporttien väliin. 

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tapahtui pari viikkoa sitten eli roadtrippi Byron Bayhin

Pari viikkoa sitten otimme ilon irti Klasun viimeisistä lomapäivistä ja siskoni Kiran tänne saapumisesta ja lähdimme neljäksi päiväksi kohti pohjoista Byron Bayta. Aluksi tarkoitus oli vain hengailla Sydneyssä kun kerta Mardi Gras paraatikin oli lauantaille tiedossa mutta siskoni tulikin sen verran aikaisella lennolla ja Klasun työt olivat alkamassa seuraavan viikon tiistaina, että pikainen tilanteen uudelleen arviointi, joka otti huomioon myös koko viikonlopuksi luvatut sateet, sai meidät buukkaamaan pikaisesti auton ja paluulennot Brisbanesta. 

Reissu alkoikin sillä, että Klasu lähti hakemaan autoa ja siskoa lentokentältä. Ensimmäinen kohteemme oli Port Macquarie, Australian kolmas mannerkaupunki, josta olimme varanneet yösijan. Kaupungissa oli myös koalasairaala, museotalo, mukava hostelli ja yllätykseksemme myös muutama viinitila kaupungin ympärillä. On/off-kaatosade ei paljoa haitannut, eivätkä märät koalat haise pahalle. Ainakaan välimatkan päähän. Paikallisesta irkkubaarista sai edullisia ostereita ja fish and chipsit olivat hyviä. 
Roadtrippailu jatkuu japsiautoilla, tällä kertaa Toyota Corolla

Koalanpoika sairastaa, koalasairaala hellii

Koala jonka selkärangassa oli skolioosis

Sairaalan entisiä asukkeja
Biljardia hostellissa
Ostereita paikallispubissa
Kävimme aamulla tsiigailemassa Douglas valleyn viiniskeneä kun kerta sää näytti edelleen sateisen epävakaiselta, eikä biitseily onnistunut. Viiniähän voi hyvin nauttia sateellakin kunhan pysyy sisätiloissa, ettei se vety. Ensimmäinen viinitila oli kaupungin viinitilayhteisön pitämä historiallinen viinipaikka. Viinit olivat erikoisia ja oikein kelpoja ja hauska setä selitti meille mestan historiaa. Toinen katsastamamme tila oli kaupallisempi ravintola/viinitila, herkullisia viinejä sielläkin. 
Historiallinen arkunkansi mihin tilan perustaja oli raapustanut olleensa jumissa Pohjoisnavan jäissä
Nomnom
Illaksi ajoimme Byron bayhin. Matkan varrelle osui niin Big Banana kuin jättikatkarapukin. Klasu ei ollut banaanista kovin vaikuttunut, mutta pitää muistaa, että se on ensimmäinen "big"-itemi ja trendsetteri, eli koko annettakoon uraauurtajalle anteeksi. 

Isohko bansku
Suht iso katkarapu
Byron Bay osoittautui backpacker+surffipummi+hippikaupungiksi, kuumaksi ja kosteaksi sellaiseksi. Hostellimme oli mukava ja siellä oli maailman epänohevin japanilainen setä hoitamassa iltagrilliä (6 dollaria, hamppari ja sälää). Ilta meni seuraavan päivän suunnitelmien ja VB:n laittiversion parissa. 

Säiden jumalat suosivat matkalaisia ja saimme upean päivän Byronissa. Yö oli ollut tuskaisan kuuma mutta meri tunnetusti virkistää joten aamuksi oli buukattu surffia. Kira lähti kurssille, minä ja Klaus kävimme hakemassa vuorkalaudat. Siskoni ilmoitti olevansa "natural talent" surffaamisessa. Puolen päivän jälkeen kiipesimme majakkakukkulalle mistä oli upeat näkymät joka suuntaan. Näimme meressä myös delfiinejä! Yritin katsoa josko majakasta olisi korttia mutta korteissa oli vain yläosattomia hippityttöjä tai surffaavia kenguruita (sori Jenni :( ). 

Majakka ja turisti
Delffiinit
Maisemia
Kaukoitä
Illalla kävimme kivassa pienessä kalaraflassa ja terassibaarissa katselemassa yhtäkkiä puhjennutta kaatosadetta. Lentomme pois pohjoisesta oli Brisbanesta, mutta meillä oli vielä melkein kokonainen päivä aikaa. Kirjottelen siitä seuraavaksi...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Parin viikon aikana tapahtunutta

En ole ollut blogaamatta hetkeen siksi, etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan siksi, että on tapahtunut vähän liikaakin. Siskoni oli täällä pari viikkoa käymässä ja olemme käyneet sinä aikana Sydneys perusnähtävyyksien lisäksi Byron Bayssa, Blue Mountainsseilla ja Hunter valleyn viinitiloilla. Loppu aika onkin sitten mennyt töidenhakuun ja nyt uusimpana myös asunnon hakuun. Kämpässämme alkoi muutama viikko sitten onnettomien sattumien sarja joka huipentui massiiviseen vesivahinkoon. Nyt on siis uusi luukku hakusessa, jaettu tai oma.

Ennen tulvaa edelsi kylppärin oven irtoaminen saranoiltaan, sillä ovi oli liian turvonnut karmeihinsa ja saranoiden ruuvit liian lyhyet pitämään jatkuvasti ränkytettävän oven paikoillaan. Onneksi alakerrassa on toinen, ns. torakkasuihku. Ennen kuin ovi oli saatu korjattua, olimme myös päivän ilman lämmintä vettä sillä suihkut ovat ilmeisesti kaasulämmitteisiä ja lämmittävä liekki oli päässyt sammumaan.

Kunhan kylppärin ovi saatiin paikoilleen, ei kestänyt montakaan päivää ennekuin suihkun painava suihkuosa oli yöllä päässyt tippumaan, huitaisten samalla brittimallisen hanan päälle ja tippunut tukkimaan viemärin. Suihkussa on siis kaksi vipua, toisesta tulee kuumaa ja toisesta kylmää vettä ja hana menee päälle vipua alaspäin vääntämällä. Tälläistä ei Oraksen hanoilla olisi päässyt käymään mutta koska kaikki eivät ole hanateknologian huipulla, täyttyi amme yöllä vedellä ja lainehti yli, kastellen koko suihkun edustan ja valuen suihkun kattorakenteiden läpi suihkun alla olevaan keittiöön. Laineet saatiin kuivattua mutta nyt sähköt reistailevat joten uusi kämppä on melkoisen nopeasti löydyttävä. Näppärästi kaikki myös tapahtui juuri ennen kuin vuokraisäntämme lähti kolmeksi viikoksi Balille joogailemaan...

Seuraavalla kerralla kirjoittelen vähän mitä reissuissa näkyi. Minulla on nyt päivisin kaikki maailman aika kunnes työnhaku tärppää.