Merkkareita, Melbournea ja ekotaloa

Viime viikkolla kävin ensimmäistä kertaa venäläisessä keskustelutapaamisessa. Kuulin siitä Meetup-nimisen verkkopalvelun kautta missä on listattuna satoja erilaisia ryhmiä kokoontumassa erilaisten aihepiirien ympärille. Oli hauskaa höpöttää venäjää sekalaisen porukan kanssa. Moni oli entisistä Neuvostomaista, osa ihan Venäjältä. Toiset olivat asuneet Australiassa vuositolkulla, toiset muuttaneet vasta hiljattain.

Kipittelin tapaamisesta pois Hyde Parkin reunaa ja näin ensimmäisen opossumini. Tiesin kyllä, että niitä on täällä kaikkialla, mutta en ollut nähnyt koskaan ainuttakaan. Siellä se chillaili puun juuressa, eikä yhtään välittänyt vaikka hiippailin lähemmäs ottamaan kuvia. Yhtäkkiä otus alkoi tulla päin! En ensin liikkunut vaan katsoin miten lähelle se uskaltaa tulla. Kun opossumi vain lähestyi ja lähestyi, otin pari askelta taaksepäin mutta opossumikin päätti, että lähemmäs ei mennä ja hiippaili takaisin puuhun.

Opossumi chillaa

Opossumi hyökkää!!!

Opossumien lisäksi tapahtumarikkautta viikkoon on tuonut lähinnä duunimatka Melbourneen ja mahdollisuus syödä kotoväen lähettämiä merkkareita. Melbournessa oli kylmä, tulevan webbisaitin koodaajien toimisto oli ylitrendikkäällä alueella, lähellä Fitzroyta, tuota Melbournen Surry Hilssiä ja kahvi oli todella hyvää, varsinkin kun sen sai ilmaiseksi koska on asiakas. Aina kannattaa ostaa softaa veronmaksajien rahoilla, suosittelen lämpimästi.

Lauantaina oli myös ecohousen kuoppajaiset. Uusi omistaja aikoo antaa Robbien ja ex-kämppiksemme Bobbyn jäädä asumaan sinne, mutta kompostointi, kasvissyönti ja maanantaimeditaatio taitavat loppua. Pileissä oli hauskaa, paikalla oli tutun sekalainen seura homoja, joogahippejä ja entisiä kämppiksiä. Talo oli siistimpi kuin koskaan kun takapihalta oli raivattu romut, kanat ja koirankakat eikä torakoitakaan näkynyt kuin yksi. Pileiden teemana oli "Faux fur fiesta" mutta minulla ei ollut mitään tekoturkismaista joten pistin sen sijaan päälleni Jeesus-mekon, koska ajattelin sen herättävän mahdollisimman paljon pahennusta. Pahennus jäi kuitenkin vain haaveeksi. Enemmän pahennusta aiheutti Minelliä ja Streisandia palvovan karaokeyleisön altistaminen Run to the Hillssille.

Jeesus ylhäällä, tuomitut sielut alhaalla

Koiranpennut

Ex-vuokraisäntämme puhui jo jossain vaiheessa kesää koiranpentuprospekteistaan. En oikeastaan uskonut, että mitään asialle tulisi tapahtumaan kunnes viikko sitten huomasin Naamakirjasta, että kappas, kyllä sinne on jotain elukkeja tupsahtanut. Pennut Zip ja Coco ovat kylläkin jo kymmenkuisia jötkäleitä. Niistä tulee opaskoiria sokeille kunhan vähän kasvavat ja toivottavasti rauhoittuvat mutta kasvattaja antoi Robbien hoitoon kuukaudeksi ollessaan itse huitelemassa jossain. Opaskoiruuteen on vielä vähän matkaa (Coco pysähtyi keskelle liikennevaloja pissaamaan kun veimme niitä ulos, ei hyvä temppu sokean kanssa) mutta mukavia koiruuksia olivat molemmat, ihmisystävällisiä eivätkä kovin agressiivisesti hakeneet huomiota, toisin kuin jotkut belgianpaimenkoirat... Coco on nimestään huolimatta uros ja Zip on narttu. Nimet ovat pöhköjä, mutta eivät tunnu koiria itseään haittaavan vaan ne jopa ajoittain tottelevat niitä.

Toinen "pennuista"

Oikeampi syy miksi menin koiruuksia katsomaan on se, että Anna ja Tuomas ovat täällä Sydneyssä ensi viikkoon saakka matkallaan Aucklandista Suomeen ja majoittuvat täälläoloaikansa meidän entisessä huoneessamme.

Vauhdikasta rapsutusta

Ekotalo on myynnissä, hintapyyntö 1,3 miljoonaa dollaria

Hengailin ekotalolla maanataina ja kävimme Anna kanssa lenkittämässä pentuja Prince Alfred parkissa. Siellä kaikki kulmakunnan muutkin coolit koirat käyvät ja saavat juoksennella ja leikkiä toistensa kanssa vapaasti. Muut koiranomistajat tuntuivat tietävän koirien elämäntarinan meitä paremmin, ovat tainneet sosialisoida ennenkin.

Baskervillen tappajakoirat

Pääsiäisen kunniaksi: kanojen paluu

Pääsiäissunnutai alkoi siipikarjallisissa merkeissä. Kanat olivat tehneet paluun Chalmers streetin ekotaloon. En ole ihan varma minkä nimisiä kanoja tuolla tällä hetkellä majailee, mahdollisesti Scarlett ja Jasmin sekä joku kolmas tuttavuus. Otukset sopivat kieltämättä hyvin pääsiäiseen mutta olen ihan iloinen, että muutto odottaa tiistaina. Joku kanoista yritti jo päästä vapauteen, onneksi Klasu oli urhea ja nakkasi sen takaisin aidan taakse.

Kana vaanii veskin ovella

Petokana

Klasu heivaa kanan takaisin aitaukseen

Kaikki kolme kanaa tallella (vielä)

Pääsiäisenkään taika ei saanut kanoja munimaan suklaamunia; jouduimme hakemaan ne ihan tylsästi kaupasta. Halusin yhden Kinderin koska pitäähän yksi yllätysmuna olla (ja Klasu sai siitä suklaat), muuten pysyimme lokaaleissa Cabduryn suklaalafkan munissa. Hienoimmissa Cream-munissa on keltuainenkin!

Cadburyä ja Kinder

Keltuainen ja valkuainen! 

Väkersin myös pääsiäisteemaiset kynnet mutta muuten emme ole tehneet juurikaan mitään, paitsi vähän pakanneet kamoja. Huomenna olisi tarkoitus olla vähän aktiivisempia ja käydä tsiigaamassa Harry Potter-näyttely, kun se on viimeistä päivää auki.

Tipuja ja pupuja

Pimeitä loukkoja

Uuden kämpän etsintä päättyi jo muutama päivä sitten onnellisesti. Muutamme pääsiäisen jälkeen/aikana huoneistoon jossa sähköt toimivat kunnolla ja lihaa saa nassuttaa sielunsa kyllyydestä. Osoite vaihtuu myös, sen saa kysymällä henk. koht. mutta kovin kauas emme 216 Chalmerssista muuta. Uusi kämppämme on lähestulkoon saman kadun varrella, Chalmers street vain muuttuu Elizabeth streetiksi tuossa vähän matkan päässä ja keskusta lähenee noin puolellatoista kilometrillä. Uusi lähipuistomme on nyt Hyde Park. Onkohan siellä grilliä? Alla selostusta kämppäkatsastuksista kuvitettuna katutaiteella jostain keskustan alueelta. 

Niin, olinko jo kertonut, että Sydneyssä kadut ovat pitkiä? No, ne ovat hurjan pitkiä. Jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat... 

Takaisin asiaan. Ennen kuin kämppä oli varmistettu, kävin muutamissa asuntonäytöissä. Ja aika kaameita loukkoja oli tarjolla. Kivoimmat kämpät parhaalla sijainnilla olivat tietenkin kalustamattomia, mikä ei tule vielä hetkeen kysymykseen. Ikea-huonekalut ovat kivoja, mutta miksi hankkia tuplat kaikesta kun koto-Suomessa odottaa maailman paras sohva ja täydellinen astiasto kahdeksalle? Helposti voisi kuvitella, että tarvitaan vain sänky ja pöytä, mutta välttämätöntä tavaraa on niin järkyttävästi, että sen hankkimiseen saa upotettua aikas paljon fyffeä. Ajatelkaa vaikka sitä kaikkea, mitä keittiön kaapit ovat syöneet sisäänsä. Ja Keittiönatsi ei kokkaa millään sekundapannuilla, ellei ole pakko (niin kuin nyt on). 

Wanha kunnon Woody

Kävin siis katsomassa lähinnä kalustettuja ja jaettuja kämppiä, alueena Surry Hills, Glebe ja Darlinghurst eli nämä meidän huudit lisättynä Glebellä joka on kiva alue, mutta Surry Hills on kivompi. Klasun kriteeri asunnon sijaintiin oli etäisyys The Local Taphousesta, itse halusin hipsterkahviloita ja nyrkkeilysalin läheisyyttä. Alle kymmenen kämpän tsiigailun saldoa olivat pienet ja pimeät huoneet, kissat, ikkunattomat huoneet (!!!), kaameassa kunnossa oleva vanha talo tai liian kallis, vaikkakin ihana huone jonka takuuvuokra olisi pitänyt maksaa heti. 

Ikkunaton huone oli varastoon rakennetussa loftissa joka oli varmasti erikoisin ja persoonallisin paikka mitä olen ikinä nähnyt, jos siis olisin halunnut asua 70-luvun Andy Warhollin taidekollektiivin loukossa hipstereiden kanssa. Ehkä jossain muussa elämäntilanteessa olisin mestaa jopa harkinnut mutta järki voitti rappioromantiikan kaipuun. 

Kovin pahoja torakkaloukkuja en onneksi katsastellut, vaikka niistäkin asialla aikaisemmin olleet varoittivat. Onneksi olen myös työtön, oli hyvin aikaa keksittyä asunnonhakuun. Himotuimmat kämpät nimittäin menivät hetkessä ja rotanloukkoihinkin oli katsastukseen jonoa. Vähän käy sääliksi puolalaista tyttöä joka kelpuutti kauhukämpän. Olihan se tosin hyvällä paikalla. 

Toi maski on betonia vaikka näyttää kankaalta

Tämä asuntorumba oli hyvä koska a. löysimme uuden asunnon b. katsastin vähän markkinoita tulevaa varten c. havaitsin, että haluan asua Surry Hillsissä ja voin jatkossa ignoroida muut alueet d. sain tekemistä pariksi viikoksi nyrkkeilyn ohella. Kuvia asunnosta kun olemme muuttaneet. 

Parin viikon aikana tapahtunutta

En ole ollut blogaamatta hetkeen siksi, etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan siksi, että on tapahtunut vähän liikaakin. Siskoni oli täällä pari viikkoa käymässä ja olemme käyneet sinä aikana Sydneys perusnähtävyyksien lisäksi Byron Bayssa, Blue Mountainsseilla ja Hunter valleyn viinitiloilla. Loppu aika onkin sitten mennyt töidenhakuun ja nyt uusimpana myös asunnon hakuun. Kämpässämme alkoi muutama viikko sitten onnettomien sattumien sarja joka huipentui massiiviseen vesivahinkoon. Nyt on siis uusi luukku hakusessa, jaettu tai oma.

Ennen tulvaa edelsi kylppärin oven irtoaminen saranoiltaan, sillä ovi oli liian turvonnut karmeihinsa ja saranoiden ruuvit liian lyhyet pitämään jatkuvasti ränkytettävän oven paikoillaan. Onneksi alakerrassa on toinen, ns. torakkasuihku. Ennen kuin ovi oli saatu korjattua, olimme myös päivän ilman lämmintä vettä sillä suihkut ovat ilmeisesti kaasulämmitteisiä ja lämmittävä liekki oli päässyt sammumaan.

Kunhan kylppärin ovi saatiin paikoilleen, ei kestänyt montakaan päivää ennekuin suihkun painava suihkuosa oli yöllä päässyt tippumaan, huitaisten samalla brittimallisen hanan päälle ja tippunut tukkimaan viemärin. Suihkussa on siis kaksi vipua, toisesta tulee kuumaa ja toisesta kylmää vettä ja hana menee päälle vipua alaspäin vääntämällä. Tälläistä ei Oraksen hanoilla olisi päässyt käymään mutta koska kaikki eivät ole hanateknologian huipulla, täyttyi amme yöllä vedellä ja lainehti yli, kastellen koko suihkun edustan ja valuen suihkun kattorakenteiden läpi suihkun alla olevaan keittiöön. Laineet saatiin kuivattua mutta nyt sähköt reistailevat joten uusi kämppä on melkoisen nopeasti löydyttävä. Näppärästi kaikki myös tapahtui juuri ennen kuin vuokraisäntämme lähti kolmeksi viikoksi Balille joogailemaan...

Seuraavalla kerralla kirjoittelen vähän mitä reissuissa näkyi. Minulla on nyt päivisin kaikki maailman aika kunnes työnhaku tärppää.

Tähän mennessä tapahtunutta...

Työnhaku Sydneyssä jatkuu edelleen mutta olemme me tehneet muutakin kuin surffanneet duuni-ilmoituksia. Ensin toinen sakukämppiksemme Max täytti 26 vuotta ja Shelma ja minä teimme hänelle "kakun" M&M keksipötkylän valmiskeksitaikinakekseistä. Kakusta tuli hyvä ja lähdimme juhlistamaan Maxia olutpanimo/baariin. Bändi soitti hyvin, olut oli edullista ja paikalla oli hipstereitä.

Keksikakku ja 26 tuikkua

Kävimme myös lähipuistossamme Prinssi Albert puistossa grillaamassa maggaroita ja jättisieniä pekonilla ja fetatäytteellä. Puistossa oli paljon koiria ja yksi niistä yritti tulla osingoille. Se kuitenkin joutui nuolemaan tassujaan. Melkein kaikissa puistoissa täällä on ilmaiset grillit ja rannoilla myös. Kuuluu kulttuuriin.

Oikealla rempassa oleva uima-allas, valmistuu Joskus(tm)

Makkarahinkuja

Lisäksi pääsimme harjoittelemaan uutta taitoa, autoon murtautumista henkarilla kun Max lukitsi itsensä ulos icuwanhasta pakustaan. Rehellinen saksalainen ei saanut itse lukkoa ronkittua auki mutta kun kaksi Kalliolaista tarttui rautalankahenkariin, oli lukko auki hetkessä. Klasu kokeili toista ovea ja minä toista ja saimme auton melkein yhtä aikaa auki. Helppoa kuin heinänteko, melkein liian helppoa. Aukenisko ura autovarkaana IT-alaa helpommin?

Murtautuminen 

Maxin sisko tuli kavereineen Ausseihin ja huomasin, että olen aika ruskettunut verrattuna olmeihin krautteihin. Kävimme myös toisen sakun, Mattin ja skotlantilais-intialaisen kämppiksemme Rohanin kanssa katsomassa Hugon, Scorsesen lastenleffan. Leffa oli hyvä, paras tähän mennessä näkemäni niistä, mille on Oscareita tyrkyllä ja australialainen 3D-tekniikka parempaa kuin Suomessa. 3D-lasit olivat passiivilasit ja värit todella kirkkaita.

Hugo roikkuu steampunkkellossa

Näimme myös elävän rotan keskellä päivää takakujallamme. Rohan sanoi, että se oli todennäköisesti kuolemassa rotanmyrkkyyn, sen verran tokkurainen oli rotan käytös. Kävi vähän sääliksi, rotta oli oikeastaan aika söpö.

Matt ja Max lähtivät tänään mutkien kautta kohti Melbournea ja taloon tulee taas uusia asukkaita. Oli vähän haikeaa mutta onneksi sunnuntaina muuttanut Shelma ei muuttanut kauas, häntä vielä näkee Sydneyssä.

Sain myös vihdoin ja viimein hippikasvihiusvärini, nyt tukkani ei ole enää ruskea-sini-viher-blondi vaan kohtuu tasaisen vaaleanruskea. Väristä tuli kyllä vaaleampi kuin piti. Saas nähdä, huuhtoutuuko kaikki huomenna Coogeen rantaan...

Chalmers street ecohouse, eli missä asumme

Tällä kertaa esittelyssä nykyinen majapaikkamme, ekotalo Chalmers Streetillä, Redfernin kaupunninosassa. Tervetuloa!

Sisään vaan!

Ovi on vähän piilossa pihakasvin takana mutta kyllä sen löytää kun tietää mistä etsiä. Ekotalo-kyltti ovella on hyvä tunnusmerkki.

Oooommmm, ekotalooooom

Talo on reippaasti yli sata vuotta vanha kuten lähestulkoon kaikki muutkin asuinalueet täällä Sydneyn keskustan läheisissä kaupunginosissa. Viktoriaanisuudella siis mennään. Sisustukseen kuuluu kaikkea hauskaa roinaa jonka siivoamisesta vastaa maanantaisin täällä käyvä aasialaissiivoojapoppoo. He myös imuroivat yläkerrosten käytävien kokolattiamatot. Joo, täällä on sellaiset. Kauniin beiget. Alakerrassa ei onneksi harrasteta, keittiö on mattovapaa.

Arkku ja koristeita

Lisää koristeroinaa

Keittiömme, jossa Klasu kokkaa intialaista kasvisrisottojutskaa. Keittiö on muuten hyvän kokoinen ja ihan sopivast varusteltu, mitä nyt jääkaappi välillä pursuilee kun sinne tungetaan 7-10 hengen sapuskat ja kunnon iso kattila uupuu. Ikkunasta näkyy sisäpihalle, missä välillä majailee vuokraisännän auto, surffilaudat, toinen wc, kasa kasveja ja fillareita sekä ennen myös kanakoppi mutta kanat ovat siirtyneet nyt kaikki toiseen ekotaloon. Snif.

Keittiö 

Keittiöstä matkamme vie kohti toista kerrosta. Alakerrassa on keittiön lisäksi myös "olohuone"-tila ja kaksi makuuhuonetta. Tai toisesta makuuhuoneesta tulee vielä joku päivä pieni joogasali, mutta se päivä ei ole vielä koittanut. Nyt siellä kämppää kaksi saksalaista kundia ja toisessa huonessa uusi tytsy, ilmeisesti hänkin saksan suunnalta.

Koristeellista käytävää

Portaiden yläpäässä odottaakin wc kylpyammeella sekä neljä huonetta, joista paras on meidän! Tämä on nimittäin parvekkeellinen ja varmaan suurin myös. Meillä on talon puolesta isohko sänky, lipasto, paljon kaappeja, pikkukaappi meikeilleni sekä yöpöydät, eli säilytystilaa riittää hyvin ja silti tänne voisi vielä mahduttaa vaikkapa pienen sohvan... Lipasto toimii tällä hetkellä kenkävitriininä parikoille ja melissoille, kuvassa tosin eri nurkkaus huoneesta, se siistimpi.

Siisti osa huonetta

Vasemmalla näkyy toinen parvekkeelle johtavista ovista. Parveke on siis koko huoneen levyinen ja ihana takorautakaiteinen. Parvekkeella myös kasvaa ainakin appelsiini ja pari muuta kasvia, jotai pitää muistaa kastella nyt kun ilma on hetken aikaa ollu vähän kuivempaa.

Kasveja parvekkeella

Tähänastisen asumisen plussia ja miinuksia: 

Plussat: 

• Kämppikset, kiva tutustua ihmisiin vieraalla maalla 
• Iso huone
• Hyvä sijainti, keskustaan kävelymatka 
• Hyvät kalusteet ja varusteet keittiössä 
• Vuorkaisäntä pitää ilmaisia joogatunteja maanantaiaamuisin
• Kasvisruoka pitää hoikkana 
• Liikenneyhteydet 
• Kierrätys, tekee pahaa kun muualla kaikki vain menee samaan roskiin, meillä on komposti

Miinukset:

• Kämppikset, olisi kiva pitää keittiö ja kylppärit täysin itsellään
• Vuokra, ei ole kauhean halpaa tämä 
• Kaukana Bondista joka taitaa olla järkevin surffiranta, ei ole kiva kantaa lautoja juna+bussia 
• Kasvisruoka kun ihania luomukanoja -ja possujakin olisi tarjolla 
• Satunnaiset elukat, ekotalossa ei myrkytetä

Sataa sataa ropisee

Nyt sataa Sydneyssä jo kolmatta päivää. En ole vielä blogaillut reissun viimeisiä päiviä kun Joku omii tietokonetta johonkin turhanaikaiseen työnhakuun... Alkuviikosta satoi vähän vähemmän ja pääsimme kokeilemaan surffia Maroubralla, ei muuten onnistunut, ihan kauhea tuuli ja aallot, sekä löhöämään läheisessä puistossa. Nyt olemme pysytelleet aika tavalla kämppämme läheisyydessä ja nakutelleet hakemuksia.

Niinjoo, lukijoille tiedoksi, olemme siis vuokranneet huoneen Redfernistä, Sydneyn Kalliosta. Kyseessä on ekotalo eli kierrätämme saman verran mitä Suomessa yleensä mutta ilmeisesti ausralialaisittain aika paljon. Vuokraisäntämme on mukava joogaope/dokumentaristi/drag queen ja kämppiksinä saksalaisia, jenkkejä, britti, italiaano ja jopa yksi aussi. Meillä oli myös kaksi kanaa sisäpihalla mutta ne muuttivat toiseen ekotaloon kun siellä kävi kanakato ja vain yksi jäi jäljelle.

Pistän myöhemmin kuvia tästä kämpästä kunhan valo paranee. Esimakuna sateinen kännykkäkuva parvekkeeltamme Chalmers streetille.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Takaisin Sydneyssä

Tänään ajoimme loput 700 kilometriä, Coburnista Sydneyhyn. Ensin ajattelimme jäädä vielä johonkin matkan varrelle mutta lopulta oikean sängyn ja kämpän kutsu vei voiton. Nyt kopitamme Annan (ja kohta Tuomaksenkin) kanssa tulevassa joogasalissa tulevassa kommuunissamme. Huomenna ehkä vielä surffaamaan vuorkacamperilla ja sitten hengausta uuteen vuoteen saakka. Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä Uuteen Seelantiin. Tiedossa on siis hiukkasen lisää ajelua. Onneksi U-S on pieni ja kompakti Australiaan verrattuna.