Kaikille niille joiden täytyy käydä tenteissä

Hyvät opiskelijat, nyt seuraa muutama vinkki siitä, mitä tenteissä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Näin vanhemman tieteenharjoittajan auktoriteetilla voin mielelläni suositella erinäisiä parannuskikkoja ja lukuisten tenttien luku-ja arvostelukokemuksella olen nähnyt jo jonkinlaisia raapustuksia joten tiedän mistä kirjoitan.

Aloitetaan perusasioista, eli käsialasta. Jostain syystä yliopistot eivät vieläkään ole siirtyneet tälle vuosituhannelle jolla käsinkirjoitus on täysin menettänyt merkityksensä kaikkialla muualla paitsi tenttisaleissa. Olisin itse todella paljon tyytyväisempi, jos joka opiskelija suorittaisi tenttinsä tietokoneella, ettei harakanvarpaita tarvitisisi enää koskaa tavata mutta koska näin ei ole, ensimmäine toiveeni on, että jokainen opiskelija, joka tietää, ettei osaa kirjoittaa selvästi kaunolla, EI käyttäisi kaunoa. Jos kaunosi ei ole kuten esimerkkikuvassa, kirjoita vaikka tikkukirjaimilla, koska jos en saa vastauksesta selvää, ei opiskelija saa pisteitä.

Hyvää kaunoa. 

Joskus törmää myös kummallisiin oikkuihin, eli opiskelijohin joiden käsiala vaihtuu kesken tentin. Jos kyseessä ei ole kopiointitapaus, voin vain arvailla mitä ihmettä on tapahtunut. Ehkä molempikätinen tyyppi vaihtoi kättä kesken vastauksen? Ehkä opiskelijaa riivaava demoni otti vallan kesken tentin? Mysteerisiä ovat käsialojen eroavaisuudet. Oma käsialani on aivan kammottavaa mutta koska en enää aio koskaan tehdä tenttejä, sillä ei ole mitään väliä. Olen uurastanut itseni pisteeseen missä voin mussuttaa muiden käsialasta.

Toinen ongelma käsin kirjoituksessa ovat kuulakärkikynällä kirjoittavat ihmiset jotka mokailevat joka toisen sanan. Jos jokaista sanaa seuraa stuattu sutattu snassa sana, en edellenkään saa mitään selvää ja pisteet jäävät saamatta.

Jos oletetaan, että käsialasta kuitenkin saa jotai selvää, päästää arvioimaan itse substanssiosuutta. Pikku vinkkinä kaikille: jos kurssin pääasia on opettaa jotain teoriaa, tekniikkaa tai framewörkkiä, kantsii varmaan käyttää niitä teorioita tenttivastauksien tukena ja mahdollisimman montaa jos ne vain mitenkään asiaan liittyvät. Lisäksi koska olen jossain joskus kuullut, että yliopiston pitäisi muka opettaa kriittistä ajattelua, kantsii ihan oikeasti myös tenttivastauksissa osoittaa, että osaa sitä kriittistä ajattelua soveltaa edes johonkin vastaukseen. Siitä voi saada vaikka hyvät pisteet!

Ok, kaikkien vastauksilta ei voi liikaa vaatia koska eihän niitä teorioita ole opeteltu kuin nelisen tuntia per viikko kolmentoista viikon ajan. Jos siis teoriaa ei hanskaisikaan, ei silti kannata heittää kirvestä kiveen. Tentin korjaaja on mukava ihminen ja haluaa, että opiskelijat saavat pisteitä. Jos siis tietää mitään edes snadisti asiaan liippaavaa, kannattaa yrittää. MUTTA! Tässäkin on rajansa. Päätön asian vierestä kiertely ja kaartelu toimii vain lyhyissä määrin. Kun epämääräistä sepustusta on lukenut kolmen sivun verran ja asiassa ei ole vieläkään tolkun hiventä, saattaa myös maailman kivoin tentin tarkistaja todeta, että tästä ei kyllä nyt irtoa säälipisteen puolikastakaan.

Kaikista säälittävimpiä tapauksia ovat sellaiset opiskelijat, jotka kirjoittavat sivutolkulla vastausta mutta vastaavat johonkin muuhun kysymykseen kuin mitä tenttipaperissa. Kannattaa siis ihan oikeasti myös lukea mitä siinä paperissa kysytään. Jos korjaisin fuksikurssien tenttejä, saattaisin olla hellämielisempi osaamattomuuden suhteen, mutta koska kyseessä on kolmannen, eli täkäläisittäin viimeisen vuoden kurssi ennen kandiksi valmistumista, on osaamistason oletus huomattavasti korkeammalla. Teorian pitäisi olla hallussa ja jos johonkin haluaa viitata niin Rolling Stone (tosi juttu) ei ole sen parempi lähde kuin Wikipediakaan. Tyhmyydet tuppaavat valitettavasti kasautumaan tiettyhin tentteihin jolloin ainut vaihtoehto on, Gandalfia lainaten, antaa hylsyt.

http://www.phdcomics.com/comics/archive.php?comicid=974
http://www.phdcomics.com/comics.php?f=1319
http://idfyti.storenvy.com/products/7724823-hannibal-lecter-dinner-invites
http://captaind.deviantart.com/art/you-shall-not-pass-7505473

Yliopisto-opetuksen eroista, osa 2

Ohho, edellinen osa tätä sarjaa oli kerännyt ihan älyttömästi lukijoita! Jos joku tietää, miksi, niin valaiskaa toki minuakin. Mutta, asiaan:

Historiaa ja huomioita

On yliopistoja ja on yliopistoja. Oma Alma Materini, edesmennyt Teknillinen Korkeakoulu ei rankkauslistoilla kovinkaan korkealla loistanut mutta oli Suomen mittakaavassa ihan kelpo opinahjo, opetusmielessä siis. Kulttuurimielessä TKK on minusta ihan omaa luokkaansa mutta ei nyt mennä epäopetuksellisiin seikkoihin vaikka niilläkin varmasti vaikutusta on.

TKK on jossain muodossa perustettu jo vuonna 1849 ja ylioppilaskuntakin perustettu jo 1872. Vertailukohtana voidaan pitää Helsingin yliopistoa joka laskee itsensä perustetun jo 1640, Turussa tosin, mutta mitä pikkuseikoista. Australian "First Fleet" laski ankkurinsa maihin vasta 1788. Mielestäni on siis ihan oikeutettua sanoa, että suomalainen yliopisto-opetus on vanhempi kuin koko Australian länsimainen historia mutta se ei vielä tarkoita mitään.

Sydneyn yliopisto on perustettu vuotta myöhemmin kuin TKK, 1850 ja se on näin ollen Australian vanhin yliopisto. Tiedekuntia on joka lähtöön naistutkimuksesta lääkikseen mikä saa aikaan ainakin omasta mielestäni vähän erilaisen ilmapiirin kuin pelkkään tekniikkaan keskittyvissä yliopistoissa. Aktivismi tuntuu olevan enemmän in ja aukiolla vastustetaan niin Israelin palestiinapolitiikkaa, Liberaalipuoluetta kuin henkilöstön leikkauksia. Koko ajan tuntuu olevan jotain protestia meneillään ja yksi tutorikaverin vitsaili, että yliopiston lehdessä, Honi Soitissa, joka toinen numeron on LBGT-numero. Tällä hetkellä taitavat niinkin modernit sedät kuin Marx (Karl) ja Marx (Groucho) olla taas trendikkäitä.

Heterogeenisyydestä johtuu myös yksi suurimmista eroavaisuuksista. Kampusalueella on tyttöjä. Ja paljon! Olen jonkin verran puhunut myös tietskari-insinöörialan tyttöjen kanssa ja vaikka sukupuolijakauma on sielläkin todella vinksallaan, tilanne vaikuttaisi olevan pari prosenttia Suomea paremmissa kantimissa.

Herrajessus, tyttöjä!!!

Akateeminen vartti
Mikä akateeminen vartti? Luennot alkavat tasalta tai ainakin niillä main. Kuinka perverssiä.

Kerro kerro kristallipallo, saanko kurssista hylsyt?

Akateeminen vapaus...
Sitä ei ole! Ei ainakaan tarpeeksi. Opiskeluajat on määrätty, yli on vaikeaa mennä. Kurssejakaan ei saa kovin vapaasti valita vaan tutkinnot ovat kohtalaisen rajattuja. Sen sijaan sivuaineita saa ilmeisesti kasata niin paljon kuin haluaa ja erilaisilla kaksoistutkinnoilla voi kikkailla koska joka opintopisteestä joko itse tai valtio maksaa joten miksi niitä rajoittamaan. Omassa tohtoriohjelmassanikin joutuu jossain vaiheessa selittelemään jos näyttää siltä, että opinnot alkavat venymään.

... ja se akateeminen vastuu
No sitäkään ei juuri ole. Monet asioista on tehty ihan liian helpoiksi ja tuntuu, että kurssien asiat ovat liian valmiiksipureskeltuja. Opiskelijat ottavat kaiken irti maksullisuudesta ja valittavat kurssin asioista vaikka aihetta ei aina olisi. Näitä valituksia myös jostain syystä kuunnellaan melko tarkasti, mikä on aika uutta minulle. En ole varma olisiko valituksilla saatu muutettua kuin yhtä pahamainesta kurssia omana opiskeluaikanani ja se oli kaikin puolin kaamea pohjanoteeraus josta sietikin valittaa. Täällä taas mussutetaan vähän mistä sattuu, yleensä ilman syytä.

Mussutimussun! 

Tentit
Tenteistä ei pääse eroon vaikka olisikin down under. Tai siis, jos ei tee tohtoriopintoja. Itsehhän en enää yhteenkään tenttiin aio nokkaani pistää mutta olen korjannut vinon pinon opiskelijoiden tenttejä täällä. Käytännöt vaikuttavat samanlaisilta, tenttiviikkoina mennään saliin, eteen saadaan kysymyksiä ja konseptipaperi. Paperille kirjoitetaan kaikki mitä tiedetään asiasta tai asian vierestä ja toivotaan parasta. Yllättynein olin, miten luettavaa kaikkien käsiala oli vaikka kaikkialla toitotetaan käsin kirjoitetun tekstin katoamista. Aloin kauhunsekaisella säälillä miettiä omien tenttieni korjaajia... Sorry, tyypit!

Kurssien arvostelu 
Arvostelujärjestemä menee nollasta sataan mutta käytännössä jos saa alle viisikymmentä, on saanut hylsyt. Keskimäärin jengi tuntuu saavan jotain seitsemänkymmenen pisteen paikkeilla joka vastaa muinaista kolmosta, Helsingin lipastolaisille varmaan kakkosta. Yli kasiviis on vaikeaa saada ja sen nimi on High Distinction eli näitä arvosanoja saaville hikareille tuttavallisemmin HD kun siitä alempi on D, eli pelkkä Distinction mikä on sekin ihan kelpo arvosana. Arvostelu tuntuu olevan hiukkasen tiukempaa kuin omina aikoinani, tosin riippunee varmaan aineesta.

Tenttisali? 

Kurssit joita assaroin

Jos ketään kiinnostaa tietää vähän tarkemmin mietteitäni niistä kursseista minkä kanssa olin itse enemmän tekemisissä opetusmielessä niin täältä pesee. Assaroin viime lukukaudella kahta undergrad-kurssia ja yhtä Masters-kurssia. Toinen undergrad-kursseista oli ns. capstone-kurssi, jossa vedetään ison harkan muodossa kaikki kolmen vuoden aikana opittu kauppatiede yhteen ongelma-analyysistä strategiasuosituksiin. Tämä kurssi päättää kolmen vuoden opintourakan ja oli siis näin ollen vaikea ja työläs. No, oli se ainakin työläs, sitä en kiistä ja ryhmätyöt ovat aina henkisesti haastavia ja raastavia. Opiskelijat kyllä suoriutuivat kurssista kunnialla ja tekivät (lopulta) todella korkealaatuisia strategisia raportteja "asiakkaille". Tämä kurssi muistutti eniten oman opinahjoni viimeisen vuoden harkkatyökurssia, tosin se oli työmäärältään vähän vähäisempi ja aihepiiri oli vapaampi. Toivottavasti entinen ohjelmatyö tai ohjelmistoprojektikurssi on vielä olemassa. Se oli nimittäin todella hyvä.

Toinen undergrad-kurssi puolestaan oli tietskariharkkapainotteinen toisen vuoden "näin prosesseja mallinnetaan" kurssi. Yllättävän käytännönläheistä puuhaan yliopistoon, tästähän voi jollekkin olla oikeasti jotain osaamishyötyä! En ole kyllä ihan vakuuttunut, että ihan näin käytännön tietokoneen naksuttelu kuuluu yliopistoon mutta ehkä bisnes-puolella sitä pitää opettaa siinä missä insinööri on prosessinmallinnuksen asiantuntija kun näkee ensimmäisen prosessinsa? No, kauppislaisten kiusaaminen sikseen, tällä kurssilla opiskelijat olivat selkeästi enemmän kujalla kuin kauppisharkassa. On ihan ymmärrettävää, että ensimmäistä kertaa IBM:n enterprisesoftan kanssa kohtaaminen ei välttämättä aina ole helppoa mutta kuka kertoisi lapsukaisille, että se softa on yhtä vaikeaa saada rikki kuin vuoden 1993 ThinkPad tai Nokia 3110?

Kolmas kurssi oli "softaa kirjanpitäjille". Koska tiedän kirjanpidosta yhtä paljon kuin karhu eksegetiikasta, keskityin siihen softaosuuteen. Tässäkin hiukkasen esiteltiin opiskelijoille prosessinmallinnusta ja vieläkin jännittävämpää viritelmää, SAPpia. Tällä kurssilla oli mielestäni parempi balanssi teorian ja käytännön kesken, eli suurin osa oli teoriaa niin kuin mielestäni yliopistossa kuuluukin. Ja taas kohtasin opiskelijoita jotka a. pelkäävät tekevänsä jotain mikä rikkoo softan (ei riko) b. eivät tiedä, että paras tapa päästä virheilmoituksista eroon on lukea mitä niissä sanotaan ja tehdä ohjeiden mukaan c. joskus deletointi tai uudelleenkäynnistäminen on ainut vaihtoehto koska computer says no.

Pata says no!

Seuraavassa osassa mussutan enemmän väikkärin kirjoittamisesta. Se on varmaan yhtä kammottavaa kaikkialla :)

Kuvat: 
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Sixth_year
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Classroom_1B
http://harrypotter.wikia.com/wiki/User:Jack_%22BtR%22_Saxon/Sprout_draft
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Divination_(class)
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Beauxbatons_Academy_of_Magic

Töitä ja hellettä

Mainitsinkin jo jossain aiemmassa postauksessa, että olen taas töissä. Tällä kertaa raadan tietokoneen orjana pienessä, vain noin parikymmentä henkeä työllistävässä it-puljussa. Työnkuva on sitä samaa, tosin tällä kertaa en ole toimituksista mussuttavassa päässä vaan asiakkaat mussuttavat minulle, eli samaa kuin aikaisemmin Suomessakin.

Työpaikan "batphone"

Lafkan erikoisuutena on se, että melkein kaikki työntekijät asuvat jossain skutsissa kuten Uudessa-Seelannissa tai Victorian landella joten lähestulkoon kaikki tekevät töitä etänä tai istuvat asiakkaalla. Duunipaikalla on myös pieni toimisto Martin Placessa mutta koska kaikki muut ovat etätöissä, toimisto on lähinnä minun käytössäni. Himassa ei oikein ole järkevää paikkaa tehdä töitä ja nyt on muutenkin ollut ihan liian kuuma välillä istua sisällä ilman ilmastointia.

Duunin icuwanha hissi

Hissin käyttäjillä pitää olla aina kännykkä mukana 

Lämpötilat ovat nimittäin täällä tällä hetkellä vähintäänkin heittelehtivät. Eilen hypättiin Sydneyn lämpöennätyksestä (45,8 astetta) suoraan hyytävään etelätuuleen illalla ja saman päivän sisällä sai niin paahtua kuin palellakkin. Tänään asteita on taas ihan maltilliset vähän päälle parikymmentä. Tämä on kait kuuleman mukaan ihan normaalia käytöstä ja yleensä herkempilimakalvoisilla vuotaa nenä verta koko alkukesän kun lämpötilat sahaavat ees taas.

Toimiston keskeneräinen Star Destroyer

Itse en kokenut, että päälle 40 astetta olisi ollut mitenkään kammottavan kuuma, tosin hengasin ulkona lähinnä lounaan ajan ja lopun aikaa piileskelin liiankin ilmastoidussa toimistossa. Lämpötilaeron sai tasaantumaan avaamalla ikkunan. Harvemmin joutuu avaamaan ikkunaa lämmittääkseen huonetta. Hanasta ei tosin tullut enää kylmää vettä mutta se voi olla myös hanan, ei pelkästään lämpötilan vika.

Kello sanoo "plooonk"

Toimiston huono puoli on se, että vastapäätä on joku vanha talo jonka kellotorni lyö aina vartin välein ja tasatunnein Quasimodo päästetään irti häkistään hakkaamaan kelloa kuin viimeistä päivää. Koska oma toimistoni on myös aika korkealla, on kello melko äänekäs. Se suorastaan vaatii huomiota vaihtelemalla ääntään kovasta plonkista monimutkaisen plimplomiin. Parempi kuitenkin Quasimodo kuin duuninteko saunassa (tunnettu myös nimellä hima) sohvalla maaten. Lisäksi voin taas skeittailla osan matkaa töihin. Jee!

Työnteosta

Australiassa työn teko vaikuttaisi ainakin IT-alalla olevan varsin samanhenkistä suomalaisen työnteon kanssa. Täysin objektiivista arviota en koko alasta voi antaa, koska roolini on tällä kertaa varsin erilainen verrattuna aikaisempiin töihini. Olen aina ennen ollut toimittajan puolella asiakkaiden kiusattavana kun nyt olen toimittajia julmasti kyykyttävä asiakas.

Työaika vaikuttaisi seuraavan yhdeksästä viiteen-rytmiä. Itse tein Suomessa enemmän 8-4 duunia mutta 9-5 tuntuu sopivan heräämiseen paremmin. Miksi en tätä aiemmin tajunnut, on itselleni mysteeri.

Lounastauko on vähän erilainen. Duunipaikkani rakennuksessa ei ole ns. työmaaruokalaa vaan food court missä on monen eri lafkan sapuskaa tarjolla. Onneksi keskustasijainti tarjoittaa myös laajempaa valikoimaa. Voin oman talon food courtin sijaan mennä David Jonesin alakertaan hakemaan vakkarisalaattejani, Westfieldin ruokakerrokseen hakemaan lähes kaikkea tai Myerin alakertaan hakemaan sen mitä Westfied ei tarjoa. Myös kaikissa lähitoimistoissa on foodcourtteja joten valikoimaa piisaa. Yleensä haen takeaway-lounaan ja safkailen sen duunikavereitten kanssa työpaikan keittiössä eväiden tapaan mutta joskus jäämme foodcourtin pöydille istuskelemaan. Klasu ei ole ollut täkäläisestä lounaskulttuurista kauhean innostunut mutta minulle se sopii oikein hyvin. En haluisi, että lounaani on "pakollinen" sosiaalinen hetki joten vapaamuotoisempi lounastelu sopii minulle paremmin kuin hyvin. En joudu lounastamaan kenenkään sellaisen tyypin kanssa joiden kanssa smalltalkkaaminen on vaikeaa.

Erojakin löytyy toki. Yksi suurimmista eroista taitaa olla ainakin omassa organisaatiossani henkilökunnan projektiperusteisuus, eli väki tekee lyhyempiä soppareita. Omani on tällä hetkellä kuusi kuukautta, sillä en olisi pidempää voinut vanhan viisumini vuoksi tehdä ja suurin osa kolleegoistani on vastaavilla "pätkätyö"-soppareilla. Itselleni se tarkoittaa tietenkin, että voin pyytää kovempaa liksaa mutta en tiedä mitä se tarkoittaa perheellisille, asuntovelallisille ausseille. He varmaankin hakeutuvat mielummin vakipaikkoihin, sillä niitäkin on tarjolla mutta rahananheen projektipäällikön kannattaa hakeutua lyhyaikaisempiin soppareihin, ainakin jos työkokemusta ja näyttöä riittää ja osaa varata puskurirahaa sen varalta, että uutta projektia ei löydy välittömästi.

Oma työnkuvani sisältää tällä hetkellä myös kaikkea uutta ja jännittävää. Olen päässyt mukaan ihmisten rekryämiseen eli olen mukana haastatteluissa kun omaan tiimiini etsitään lisää väkeä. Lisäksi lafka missä olen töissä, on hiljattain kokenut suuria muutoksia, joten lähestulkoon kaikki ovat joko uusia tai todella uusia. Itse alan olla jo ihan veteraani, jälkeeni on palkattu toistakymmentä uutta tyyppiä. Tämä aihettaa sekä hyviä, että huonoja asioita. Prosessit ovat kehittymässä joten työnteko on todella vapaata verrattuna vaikkapa edellisiin työnantajaani Suureen Siniseen tai Tuskanlisään. Toisaalta prosessien puute tarkoittaa, että kukaan ei teidä miten esimerkiksi laskut kuuluu hoitaa tai kenen vastuulla on mikäkin asia. Lisäksi uusille ihmisille pitää aina selittää samat asiat ja kertoa, että emme tiedä puoliakaan siitä mitä teemme. No, sitä varten ovat agiilit projektit.

Lomia täällä saa neljän viikon edestä mutta lauantait eivät ole lomapäiviä. Talviloma siis puuttuu suomalaisiin lomiin verrattuna mutta ameriikanmalliin ei mennä ja ihmiset tuntuvat pitävän myös pidennettyjä viikonloppuja melkoisen vapaasti. On myös ihan ok hoitaa menoja lounasaikaan tai lähteä aikaisemmin jos on tehnyt pitkää päivää vaikka varsinaista liukumaa ei lasketa, eikä ainakaan omassa organisaatiossani tunteja kirjata mihinkään. Ylitöitä niiden varsinaisessa merkityksessä ei ainakaan meillä tunneta käsitteenä. Jotkut tuntuvat tekevän aika pitkääkin päivää, itse olen tehokas ja pidän työtuntini normaaleina.

Liitoista en tiedä mitään mutta IT-alalla ne eivät ole Suomessakaan kovin merkittäviä. Eläkemaksut hoituvat superannuationin kautta ja valtion työntekijöillä tai yliopistoilla on joskus jopa 17 prosentin super kun normisuper on 9 prosenttia. En tiedä maksaako työnantaja jotain muita maksuja johonkin mutta olettaisin, että tulen täällä työnantajalleni halvemmaksi kuin Suomessa, sillä vaikuttaisi siltä, että alalla kuin alalla on helppo palkata väkeä ja pitää isompaa väkimäärää töissä niin kaupoissa, kioskeissa kuin ravintoloissakin kuin Suomessa. Jotain on siis tehty eri lailla.

IT-alalla hankaluuksia aiheuttavat yleensä muissa maissa majailevat ihmiset, toimittajat tai asiakkaat. Itse olen päässyt nyt "ilokseni" kommunikoimaan USA:n kanssa myös töiden puolesta. Aikaero on aika ärsyttävä neljätoista tuntia, eli meidän aamuna siellä on aina edellisen päivän ilta, tulevaisuudessa kun ollaan. Klasu on puolestaan päässyt inkkari-iloihin ja sinnekkin on aikaeroa enemmän kuin Suomesta josta aikaero oli parhaimmillaan vain 3,5 tuntia.

Työkielenämme on tietenkin englanti, suomalaisittain, ruotsalaisittain tai etelä-afrikkalaisittain murtaen, omituinen kiivivariantti, leveä aussi tai erilaiset versiot entisen emämaan asukkien puheenparresta. Siirtyminen osittaisesta englannista töissä kokoenglantiin ei ole aihettanut ainakaan itselleni ongelmia. Klasu kyllä väittää, että kuulostan samalta kuin englanninopettajat ääntäessään englantia. Syntynyt proffaksi siis...

Merkkareita, Melbournea ja ekotaloa

Viime viikkolla kävin ensimmäistä kertaa venäläisessä keskustelutapaamisessa. Kuulin siitä Meetup-nimisen verkkopalvelun kautta missä on listattuna satoja erilaisia ryhmiä kokoontumassa erilaisten aihepiirien ympärille. Oli hauskaa höpöttää venäjää sekalaisen porukan kanssa. Moni oli entisistä Neuvostomaista, osa ihan Venäjältä. Toiset olivat asuneet Australiassa vuositolkulla, toiset muuttaneet vasta hiljattain.

Kipittelin tapaamisesta pois Hyde Parkin reunaa ja näin ensimmäisen opossumini. Tiesin kyllä, että niitä on täällä kaikkialla, mutta en ollut nähnyt koskaan ainuttakaan. Siellä se chillaili puun juuressa, eikä yhtään välittänyt vaikka hiippailin lähemmäs ottamaan kuvia. Yhtäkkiä otus alkoi tulla päin! En ensin liikkunut vaan katsoin miten lähelle se uskaltaa tulla. Kun opossumi vain lähestyi ja lähestyi, otin pari askelta taaksepäin mutta opossumikin päätti, että lähemmäs ei mennä ja hiippaili takaisin puuhun.

Opossumi chillaa

Opossumi hyökkää!!!

Opossumien lisäksi tapahtumarikkautta viikkoon on tuonut lähinnä duunimatka Melbourneen ja mahdollisuus syödä kotoväen lähettämiä merkkareita. Melbournessa oli kylmä, tulevan webbisaitin koodaajien toimisto oli ylitrendikkäällä alueella, lähellä Fitzroyta, tuota Melbournen Surry Hilssiä ja kahvi oli todella hyvää, varsinkin kun sen sai ilmaiseksi koska on asiakas. Aina kannattaa ostaa softaa veronmaksajien rahoilla, suosittelen lämpimästi.

Lauantaina oli myös ecohousen kuoppajaiset. Uusi omistaja aikoo antaa Robbien ja ex-kämppiksemme Bobbyn jäädä asumaan sinne, mutta kompostointi, kasvissyönti ja maanantaimeditaatio taitavat loppua. Pileissä oli hauskaa, paikalla oli tutun sekalainen seura homoja, joogahippejä ja entisiä kämppiksiä. Talo oli siistimpi kuin koskaan kun takapihalta oli raivattu romut, kanat ja koirankakat eikä torakoitakaan näkynyt kuin yksi. Pileiden teemana oli "Faux fur fiesta" mutta minulla ei ollut mitään tekoturkismaista joten pistin sen sijaan päälleni Jeesus-mekon, koska ajattelin sen herättävän mahdollisimman paljon pahennusta. Pahennus jäi kuitenkin vain haaveeksi. Enemmän pahennusta aiheutti Minelliä ja Streisandia palvovan karaokeyleisön altistaminen Run to the Hillssille.

Jeesus ylhäällä, tuomitut sielut alhaalla