tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sidewaves - sivuaallokollinen keikkoja

Tämä postaus oli unohtunut luonnosarkistoon mutta valitettavasti se muuttui ajankohtaisemmaksi kun eilen tuli tieto, että Gwarin laulaja Oderus Urungus eli Dave Brockie on mennyt kuolemaan. Ei ollut edes kovin vanha jäbä, vasta viisissäkymmenissä mutta poismenon syynä lienee elämäntavat. No, onneksi kerkesin nähdä pändin, ei tarvitse laittaa niiden pändien listoille joita en enää koskaan tule näkemään (Beatles, Led Zeppelin, Nirvana, Pink Floyd...) Mutta asiaan. Koska kyseessä on bändipostaus, kuvituksen on huonoja kuvia bändeistä soittamassa omituisissa valoissa mutta koittakaa pärjäillä.

Tänä vuonna jätimme perinteiset Soundwave-festarit väliin sillä pääesiintyjänä oli Green Day (blaah) ja Sivuaallot, eli lisäkeikat mitä monet bändit soittavat festarikeikkojen lisäksi, vaikuttivat houkuttelevimmilta. Lopulta mielenkiintoisia Sidewaveseja tulikin kolmen keikkaillan verran joista ensimmäinen oli omien suosikkieni, Baronessin ja Mastodonin keikka jonka kolmas bändi oli ranskalainen Gojira. Mastodon ja Baroness menevät progermetallin tai sludgemetallin kategoriaan kun taas Gojira oli snadisti perinteisemmän kuuloista trash/progemetallia

Baronessia en ollut tätä keikkaa ennen nähnyt, kuullut kylläkin. Todella, todella hyvä bändi. Meitsi diggaa. Myöskin live-esiintyjänä ihan kelpo vaikka tämän genren pändit eivät yleensä ihan älyttömästi esiinny tai välispiikkaa tai käytä hassuja asuja tai proppeja. Soittavat teknisesti ja taitavasti ja tuijottelevat kenkiin. Mutta Baroness oli ässä. Suosittelen.

Baroness ja vihreä valo
Mastodonin olin nähnyt aikaisemminkin, kerran Metallican lämppärinä Suomessa ja ainakin pari kertaa festareilla joten tiesin jo, että laulu ei ole yhtä hyvää kuin levyllä, mutta pändi on rautaa ja soittaa välillä "Blood and Thunderin" vikana biisinä. Ja niin soittikin! Jes!

Mastodonin laulaja muistuttaa aina vaan enemmän Hobitin kääpiöitä

Seuraavan päivänä vuorossa oli uusi kolmen setti. Näistä ette saa edes huonoja kuvia sillä kännykkäni akku kuoli ennen keikan alkamista. Kamera, missä olet? Ensimmäisenä soitt "kerää koko Guns'n'Roses" kokoelman Duff McKaganin (minulla oli jo Axl ja Slash) uusi bändi Walking Papers, joka ei herättäny positiivisia tai negatiivisia tunteita. Perus rokkia.

Seuraavaksi soitti Panteran entisen laulajan, Phil Anselmon, Down joka jaksoi ainakin keikkapaidoissaan veistellä vitsiä Down Underista. Ekan biisin aikana Phil hakkasi päätään mikrofonilla kunnes vuoti verta ja veti muutenkin hauskan ja energisen keikan vaikka suometalli ei suosikkigenreni olekkaan. Hän myös omisti biisin kuolleille muusikoille kuten Darreleille ja Gwarin delanneelle kitaristille. Nyt joukkoon voi siis liittää myös lisää Gwaria :(

Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Alice in Chains joka kiinnosti koska ysäri on taas trendikästä, eli grungekin on saleen trendikästä ja on niillä myös hyviä biisejä. Alkuperäinen laulaja on tästäkin bändistä toki kuollut huumeisiin jo ajat sitten mutta "uusi" laulaja kuulostaa todella samalta. Alice in Chains oli hyvä, melko klassinen rock-bändi. En ehkä menisi uudestaan mutta hetkeäkään en kadu.
Plussaa tuli tälle keikalle myös paikasta, Newtownin Enmore Theatre on paras keikkapaikka koska siellä on viettävä lattia joten tälläinen hukkapätkäkin näkee kaiken ilman kahdenkymmenen sentin korkoja.

Viimeisen illan keikalla bändejä oli tarjolla neljä kappaletta. Ensimmäisenä soitti Black Dahlia Murder, oikein kelpo kuolonmetallibändi. En osaa sanoa tästä muuta kuin että daaliat eivät ole leikkokukkina kovin kestäviä joten niiden murhaaminen ei vaadi kauaa.

Seuraava bändi oli entinen true norske black metal, nykyinen vähän vähemmän true Satyricon. Ilahduttavaa oli, että bändillä oli aavistus pingviinimaskia, vähemmän ilahduttavaa oli, että biiseistä puuttui tarttumapinta ja keikka ei tehnyt massiivista vaikutusta.

Norjasta siirryttiin Ruotsiin Amon Amarthin myötä. Tämäkään ei ollut uusi tuttavuus, olen nähnyt poppoon jo pari kertaa Suomessa. Kuten kaikissa parhaissa ruotsalaisbändeissä, tässäkin soittaa heppu nimeltä Olavi, toki mukana on myös kaksi Johania, yksi Fredrik ja Ted eikä yhtään Sveniä! Amon Amarth on trendiaallon harjalla sillä uusin levy on Loki-teemainen edellisten ollessa Sutrur, Thor ja Odin-teemaisia. Viikinkimetalli FTW!

Tukka heiluu
Viimeisimpä olikin vuorossa se Gwar. Bändin idea on/oli pukeutua hirviöksi jo enne Lordia ja yleensä joka keikalla ruiskitaan enemmän tekoverta yleisöön kuin järjestyssäännöt sallivat. Itse olimme suth takana mutta hieman tuli punaista hittiä silti. Gwar aiheutti pahennusta muun muassa leikkaamalla pään ihanaiselta pääministeriltämme Tonyltä, leikkaamalla kuningattaren kahtia ja teurastamalla jonkun random-monsteri/alienin pala palalta. Musapuoli oli kaikista kuulluista bändeistä kevyintä, metallin sijaan enemmänkin skeittipunkkia.

Guuglettakaa parempia kuvia Gwarista, se on ihan visuaalisesti näyttävä
Minifestarit oli oikein onnistunut konsepti, eikä tarvinnut hengata samassa ilmatilassa Green Day-fanien kanssa. Kolmen aika erilaisen keikan katsojat olivat myös aika erilaisia. Progemetallia kuuntelevat hipsterit ja vanhat, melko normaalin näköiset miehet. Alice in Chainssia ja Downia kuuntelevat pumpatut äijät ja muutama grungetytsä. Amon Amarthia ja Gwaria kuuntelevat viikinkimetallistimiehet ja goottitytöt sekä punkheebot jotka kaivatuvat esiin jostain koloista aina tämän tyyppisille keikoille. Huomasimme myös, että ensimmäisellä keikalla edessämme seissyt farkkuliivinen hevizombie käytti mukavasti omenalle tuoksuvaa shampoota joka ei enää kahtena muuna päivänä valitettavasti tuoksunut vaikka heppu kävikin kaikki kolme samaa keikkaa kanssamme katsastamassa.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sydneyn maistelua

Välillä tuntuu, että kaupunki tarjoaa jos jonkin näköisiä ruoka-tai juoma-tai molemmat-tapahtumia ihan koko ajan. No, mikäs sen hauskempaa, sekä syöminen että juominen ovat lähellä sydäntäni (vatsalaukusta ei ole montaa senttiä sydämeen kun on 160cm pitkä). Tällä kertaa kyseessä oli Taste-ruokamessut jonne olimme onnekkaasti saaneet ilmaisliput. Hiukan epäonnekkaasti lähtömme ajoittui ukkosmyrskyn kanssa samaan aikaan mutta pikaisen vaatteidenvaihto-ja sateenvarjohakureissun jälkeen olimme taas messukunnossa. Onneksi olimme, sillä paikalla oli hauskoja juttuja.


Märkää messualuetta mutta aurinko alkoi kohta taas paistaa ja kuivasi paikat
Kokonainen sika tarjolla
Aloitimme toki eksoottisimmasta mahdollisesta, eli ötököistä. Olen syönyt muurahaisia ja heinäsirkkoja ennenkin mutta jauhomadot olivat uusi valloitus. Yllättävää kyllä, niiden maku oli oikein mukavan pähkinäinen. Jos jossain tulee vastaan, suositteleen kokeilemaan. Koin myös ahaa-elämyksiä kun superinnokas ötökänkasvattaja selitti, että ötöjä pitää ehdottomasti ruokkia luomusti koska hyönteismyrkyllinen ruoka tappaa ne. Koska hyönteiset ja hyönteismyrkky. Duh!

Aina välillä ennustetaan, että kun maailman luonnonvarat käyvät vähiin, kaikki ihmiset joutuvat hyönteisruokavaliolle. Jos näin käy, tai zombiemaailmanloppu iskee, olen valmis ainakin matoihin ja murkkuihin.

Elukoita purkeissa

Muurahaisia sorbetissa
Ötököiden jälkeen huuhdoimme suuta erilaisilla sakeilla. Viime japaninreissulla saken juonti jäi hiukan vähäiseksi kun keksityimme Okinawalla maistelemaan paikallisia erikoisuuksia. En ole oikein koskaan päässyt saken makuun mutta luulen sen johtuvan ensikosketuksen kamaluudesta. Alkon halvin sake ei ole hyvää. Nämä saket sen sijaan olivat oikein mallikkaita mutta kivompia kylmänä kuin kuumana. Kuumat alkoholit eivät ole minun juttuni.

Sakeaa
Viiniosastolta tarjolla oli tuttuja ja tuntemattomia viinejä. Mielenkiintoisin näistä oli Maynard  James Keenanin viini. Jotkut saattavat tunnistaa heebon musiikkiharrastuksensa perusteella. Viini oli ihan jees, ei parasta, ei huonoa. Ostimme sitä kannatusmielessä pullon. Halvemmalla lähti kuin keikkaliput.


Muitakin viinejä oli ständillä. Kung Fu Girliä taitaa saada alkostakin.
Tästä voitte katsoa sen pändin jos olitte noobeja, ettekä tienneet. 
Välillä maistelimme myös ruokia. Ennen Tasmania-teltan maailman herkullisinta waguyita testasimme myös paikallisen hipsterihamppariraflan burgereita. Top viiteen ei nyt tällä kertaa näillä mennä mutta kilpailu on toki huipulla kovaa. Oma hampparini oli simpukkaversio, herkullinen. Ja kyllä, tukkani on tätä nykyä osittain pinkki. Se ei ole värivirhe kuvassa.

Nomnom
Tasmania-teltassa oli myös jännittäviä ruisviskejä joita ei oltu käytetty tynnyrissä. Joku voisi väittää ruiskiljuksi mutta maistelukokemus oli ihan mielenkiintoinen. Tasmania on kyllä osavaltioista ihan omaa luokkaansa. Sen ruoka-ja juomatarjonta on melko ylivertainen, valitettavasti sää ei niinkään... Pitänee tehdä joskus uusintareissu kun viimeksi Cradle Mountainin huippu jäi valloittamatta ja monta viinitilaa koluamatta.

Hyvin toimii Mint Julepissa

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Välineurheilua

Tein muutama viikko sitten hiukkasen urheiluvälineostoksia: rullaluistimet, polvi-kyynär- ja rannesuojat. Kypärä minulla jo oli, sekin tosin uutta suosikkilajiani varten hankittu. Tämän vuoden tavoitteisiin on nyt sitten virallisesti lisätty uimisen opettelun lisäksi myös White Star-testin läpipääsy joka mahdollistaa kontaktiluisteluharkkoihin osallistumisen joka toivottavasti mahdollistaa huikena taitojen kehityksen joka aikanaan mahdollistaa joukkueeseen pääsemisen ja Roller Derbyn pelaamisen!

Meitsin kypärä ja yli-iso tarra
 Joka ei lajia tunne yhtään, tässä kvg. En ole vielä niin hyvä, että osaisin mitään kovin kummoista mutta pikku hiljaa taidot tuntuvat karttuvan. Onhan minulla ausseihin verrattuna luistelukokemuksen tuomaa etua, en ole koskaan ollut täysin "aaargh, miten nää toimii, olen Bambi, tömps"-vaiheessa. Jotain hyötyä niistä lukuisista kylmillä luistinradoilla vietetyistä ajoista on selvästi ollut.

Aah, ihanuusluistimet
 Ensin pelkäsin, että vanhat polvivaivani estävät luisteluhommat, mutta korkkareiden ahkeran ympärivuotisen käytön, nyrkkeilyn ja paljaiden jalkojen kombinaation on selvästi korjannut jalkani kaarta ja polvivaivat ovat sitä myöten myös kadonneet.

Snadisti jänskättää tuleva testi, mutta eiköhän siitä treenaamisella pärjää. Olenkohan koskaan ollut näin innoissani mistään urheilusta? En ainakaan pitkiin aikohoihin...
Suojat tarvitsee pestä vähän väliä. Muuten "lätkäkassi"-lemppa valtaa paikat

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ukrainasta

Olen aina ollut sitä mieltä, että tämä video on paras kuvaus (entisen kotimaani) itänaapurista.



Rise of the Soviet Union - The Simpsons saw it coming! from sure not on Vimeo.