Huimia vuoristomaisemia nähdäkseen ei tarvitse mennä kauas Sydneystä. Kaupunkia ympäröi Blue Mountains-vuoristopläntti ja paikallisjuna suhahtaa sinne kahdessa tunnissa. No, ei se kauhean nopeasti ole, mutta juna pysähtelee joka paikassa. Autolla matkaa olisi vain päälle tunti jos ruuhka ei yllätä. Byron Bayn jälkeen Klasulla alkoivat työt joten reissaamisemme Kiran rajoittui lähiaueelle, mikä ei varsinaisesti haitannut, sillä olimme säästelleet Sinivuoria juuri tälläisiä hetkiä varten ja systerini hinkui bushwalkkaamaan käärme-ja hämähäkkivaroitteluista huolimatta. Vaikka kämpillämme olisi ilmeisesti ollut telttakin, ei sen kunnosta ollut mitään takeita tai ylipäätään telttailun järkevyydestä yölämpötilojen laskiessa vuorilla kympin tienoolle joten varasimme yön hostellista Katoombasta ja hyppäsimme aamujunaan lauantaina.
 |
| Hostellimme |
 |
| Reput pakattu eräjormastufalla (vedellä) |
Katoomba osoittautui oikein viehättäväksi pikkukyläksi jonne turisteja vetää Three Sisters-niminen jännittävä kivimuodostelma, upea laakso keskellä huikaisevia vuoria ja muutenkin paikka on aika turistoitu, eli helppo alkupiste vuoriin tutustumiselle. Näppärä turistibusa kiertää paria pääkallopaikkaa joten sillä pääsi myös helposti vähemmän turistoitujen polkujen alkupäähän. Vaikka olimmekin katsoneet etukäteen netistä suurin piirtein minne meinasimme kävellä ja millaisia vaikeusasteita poluille oli merkattu, emme olleet ihan varmoja miten pääsisimme polun alkuun joten teimme kuten muutkin turistit ja suuntasimme kohti Scenic World-nimistä turistikohdetta. Sieltä pääsi helpoille turistikävelyille laakson pohjalle kaapelijunalla, killumaan laakson päälle köysiradalla tai laskeutumaan alas laaksoon samaisella vempeleellä ja takaisin. Kunnon eräjormina päätimme ottaa yhdensuuntaisen matkan kaapelikärreillä, varsinkin kun niiden luvattiin olevan maailman jyrkimmät, 52 astetta. Ja olivathan ne aika jyrkät!
 |
| Katoomban laakso |
 |
| Huipulla vielä |
 |
| Tokassa rivissä, 52 astetta! |
Huisan, jyrkän ja lyhyen matkan jälkeen karistimme turistilaumat kannoiltamme ja suuntasimme kohti Golden Stairsseja, kaukaisia portaita, joita meidän oli tarkoitus kiivetä ylös hamassa tulevaisuudessa.
 |
| Kaivoksen suu |
 |
| Kallioita ja kukkuloita |
 |
| Eräjormausmaisemiamme |
Bushwalkkauspolustamme pitää sanoa, että reitti oli melkoisesti haastavampi kuin esimerkiksi Abel Tasmanissa. Tässä sai ihan tosissaan kiipeillä kivillä, varoa mutaa ja käyttää käsiään avuksi ala-ja ylämäissä. Samaa tasoa oli ehkä rotkoreissu Uudessa-Seelannissa jos ei oteta huomioon lopun porrasosuutta. Olimme vähän pohdiskelleet, josko pitäisi tehdä pidempikin lenkki Ruined Castle-nimiselle kiviröykkiölle, mutta saavuttuamme portaiden juurelle oli pakko todeta, että valoisa aika ei riittäisi ja edestakainen rämpiminen ei houkuttanut. Valinta oli fiksu, portaat olivat aika tuskaisaa kiivettävää. Jopa Tuomiovuorelle oli mielestäni simppelimpi kävellä (eheh). Tosin kyse saattoi olla myös harjoituksen puutteesta ja huonosti ajoitetusta lounaasta, sillä seuraavan päivän portaat sujuivatkin paljon sutjakammin vaikka olivat mahdollisesti jopa vielä Golden Stairsseja jyrkemmät.
 |
| Kiipesin kivelle |
 |
| Tiedossa muutamia portaita |
 |
| Portaiden yläpäässä taas |
Bushwalkki nostatti mukavasti ruokahaluja ja söimme paikallisessa pubiruokaravintolassa illalla. Olen viehtynyt paikallisiin lihapiiraisiin ja pidin myös katoombalaisesta tulkinnasta.
 |
| Nomnomnom. |
Seuraavan päivän bushwalkki vei vesiputousreitille mutta taidan jatkaa siitä vähän myöhemmin, ettei postaus paisu kuin piiraan lehtitaikina.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti