Tasmania, osa 4

Vielä viimeiset pätkät maratoonipostauksiksi paisuneista Tasmania-kuvista vaikka tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Siitä sitten myöhemmin. Ensiksi kuitenkin:

Varoitus, tässä postauksessa on kuvia taiteesta joka voi olla epäsoveliasta lapsien silmille. Jos olet lapsi tai et tiedä kuka on Kalervo Palsa ja millaista taidetta voisi kuvailla sanalla palsamainen, niin et ehkä halua katsella kaikkia kuvia.

Näitä hauskoja taideteoksia pääsee tsiigaamaan Hobartin uudehkossa vetonaulassa, MONAssa eli Museum of Old and New Artissa. MONA oli se mesta jota minulle oli jo ennen reissua kuvailtu museona jonka teema on seksi ja kuolema. Itse kallistuisin sille kannalle, että museon teema oli ennemmin kuolema ja kuolema ja ehkä snadisti myös jälleensyntymä tai ikuisen elämän toive mutta eipäs nyt hypitä asioiden edelle.

Aloitimme päivän kerrankin pekonittomalla aamupalalla Machine-nimisessä pesula-kahvilassa. Hipsterit kävivät ihan oikeasti täällä pyykillä, itse söin vain taivaallisen hyvän puuron.

Puuroa jonka sisään oli piilotettu päärynöitä, täydellistä

Pyykkäystä

Kävimme myös hieman kiertämässä vanhaa osaa Hobartista ennen museolauttamme lähtöä. Söpöjä historiallisia taloja ja kahviloita.

Vanhaa osaa Hobartista 

MONA ei ole ihan kaupungin keskustassa vaan sen on perustenut eksentrinen uhkapelimiljonääri David Walsh ihan omilla rahoillaan Moorilla-nimisen viinitilan yhteyteen. Viinien ja museon lisäksi samoissa tiloissa toimii myös Moo Brew-niminen panimo. Koska museon omistaa eksentrinen nörtti, oli  myös lautta jolla paikalle pääsi maastokuvioitu ja täynnä nykytaidetta.

MONA Roma-niminen paatti

Uusi-Seelantilaisille kotoisia penkkejä

Itse museo oli ainakin osittain maan alla. Laskeuduimme kolme kerrosta kierreportaita ja meille annettiin iPod jossa kaikki info teoksista oli saatavilla. Seinissä ei nimittäin ollut mitään selityskylttejä mutta kannettavassa O-machinessa kuten sitä kutsuttiin, oli sitäkin enemmän. Melkein jokaisesta taulusta oli nimittäin ainakin virallinen Artwank-osio missä kerrottiin taiteilijasta ja hänen teoksistaan. Lisäksi mukana oli myös Gonzo-versio missä kerrottiin enemmän siitä miten Walsh tai joku hänen kaiffareistaan oli mennyt ostamaan teosta ja mitä kaikkea silloin oli tapahtunut tai muita mietteitä parhaaseen gonzotyyliin. Muutamasta teoksesta oli myös kolmas Notes-osio, jossa oli satunnaisia mietteitä tauluista, joskus asiaan liittyviä, joskus jotain muuta.

Itse teokset olivat pääsääntöisesti huoneissa teemoittain tai siten, että yksi teos oli selkeästi keskeisimmässä asemassa ja muut tukemassa sen sanomaa. Yhdessä huoneessa oli esimerkiksi erikoisia hauta-arkkuja, toisessa taas sarkofagi ja sen kavereina monta saarelaisten kuviollista nahkataideteosta. Jossain huoneissa täysin eri aikakausilta olevista teoksista oli muodostettu ryhmiä mielenkiintoisella tavalla.

Tämä teos ottaa sanoja netistä ja kirjoittaa ne vesipisaroilla 

Vanha roomalainen marmorisormi

Sormitaulu

Kultakalat ja veitsi sormitaulun alla

Cloaka. Ensimmäiseen härveliin syötetään ruokaa ja viimeisimmästä tulee ulos, noh, mitä nyt suolesta tulee. Tämä teos haisi pahalle. 

Kirjasto betonista ja lasista

Luukaappi

"Ass end of the world", etelä-Amerikkalaisen taiteilijan näkemys parista aussitutkimusmatkailijasta

Egyptiläinen sarkofagi, näitä oli monta

Venäläisen valokuvaajan näkemys jostain...

Tämän heebon tauluja käytetään Moo Brewn etiketteinä

Suht synkästä teemasta huolimatta MONAssa oli myös hauskoja, yllättäviä ja erityisesti siellä oli ajatuksia herättäviä teoksia. Museo nousee omaan museoiden top viiteen kevyesti ja taistelee parhaasta paikasta New Yorkin MOMA:n kanssa. Pidin myös paljon siitä miten kokonaisvaltaisesti koko konsepti oli ajateltu ja toteutettu infopäätelaitteita ja lauttaa myöten.

Koska paikalla oli myös viinitila, Moorilla, piti sen viinit testata. Hyviä olivat ja jatkoivat taideteemaa, varsinkin preemium brändin Musen etiketit olivat melko artsuja viinissä piehtaroivinen alastomine ihmisineen.

Musen etikettejä ja herkullista vinkkua

Pohdiskelimme museon teoksia illalla todella hyvässä Smolt-nimisessä raflassa. Tasmanian ravintolakulttuuri on kovassa nousussa, eikä ihme, jos useampi paikka on yhtä hyvä kuin Machine tai Smolt.

Aamulla jätimme Hobartin taaksemme (kävimme Machinessa uudestaan aamupalalla kun kaikki muut mestat olivat kiinni) ja lähdimme kohti viimeistä puskakävelyosutta, Freycinetin kansallispuistoa ja sen päänähtävyyttä, Wine Glass Bayta. Kävelimme ensin näköalapaikalla ja sieltä itse rannalle josta jatkoimme muutaman tunnin lenkin Hazards Beachin kautta takaisin alkupisteeseen.

Matkalla näkyin kaunis ranta ja muutama villikenguru. Sääkin suosi, eikä sadetta tullut niskaan kuin ihan alun parin pisaran verran.

Turistit Wine Glass Bayn näköalapaikalla

Viinilasiranta 

Hazards beach, ranta jossa söimme eväitä

Normaalit vaelluseväät, juustoa ja hilloa

Rantahiekka muodostui osittain simpukoista ja kotiloista

Pusikossa vaanii villikenguru

Seuraavalle päivälle olimme suunnitelleet kajakointia meressä mutta tuuli oli niin kova, ettei kajakointi onnistunut. Sen sijaan kävimme syömässä aamupalaksi hieman supertuoreita, suoraan merestä nostettuja ostereita ja ajoimme takaisin Launcestoniin näköalareittiä eli rantaa pitkin pohjoiseen ja siitä vuorten läpi. Launcestonissa oli vielä ihan hyvin aikaa lounaalle mahtavassa ravintolassa nimeltä Stillwater ja epämääräiselle haahuilulle pitkin pikkukaupunkia ennen kuin lennähdimme takaisin himaan ja meitä odottavaan muuttokuormakaaokseen.

Klasu on iloine kun saa ostereita aamupalaksi

Oikealla kampasimpukoita ja abalonea, vasemmalla maailman parhaita ostereita

Mun pääsiäisen jälkeinen lammas Stillwaterissa

Klasun lohi, sillä pitäähän Tasmaniassa lohta syödä. Tasmania on lohen suhteen Australian Norja. 

Tasmania, osa 3

Twin Peaks-lodgessa vietetyn yön jälkeen suuntasimme takaisin kohti Cradle Mountainia, suunnitelmana kiertää vielä Kyyhkysjärvi eli Dove Lake. Sää oli ainakin lenkin alusta suosiollisempi ja pilvien välistä saattoi viimein nähdä myös sen itse Cradle Mountainin mikä oli edeltävänä päivänä kokonaan piilossa. Dove-järvestä yritin myös silmä kovana tiirailla josko siellä pulskahtelisi vesinokkaeläimiä, sillä niitä asustaa vuoren liepeillä vesissä mutta taisivat olla nukkumassa kaikki päiväuniaan. Myös opossumit pysyivät visusti piilossa. Ehkä niitä ei huvittanut tallustella pikku tihkusateessa. 

Wannabekataja

Ballroom Forestissa solisi puro

Vettä tippui vuorilta

Järven kiertolenkki kestä muutaman tunnin ja melkein puoleen väliin asti sai kävellä ilman vastaantulijoita. Lopulta unisemmat turistit saavuttivat meidät mutta silti metsikössä oli melko hiljaista. Ehkä muut tekivät lyhempiä lenkkejä tai säikähtivät säätä. 

Järven kierrettyämme saimme hetkeksi tarpeeksi puskakävelystä ja suuntasimme kohti sivistystä ja Tasmanian pääkaupunkia Hobartia. Ensin piti kuitenkin tankata ja Sheffieldin kylänen oli sopivasti matkan varrella. Söimme sillä myös pääsiäisen ensimmäisen hot cross bunin ja tutustuimme paikalliseen laamaan, Pedroon. 

Aussien pääsiäisherkku

Pedro the Poser ja hömelö turisti

Matkalla Hobartiin poikkesimme myös Trowunna Wildlife Parkiin minkä olemassaolon olin oppinut ystävältäni Annalta jonka jalanjälkiä seurasimme omalla Tassie-reissullamme ainakin reitin suhteen. Anna oli saanut jopa halia vompattia!

Trowunnan vetonaula

Kuten monet muut eläintarhat ja wildlife parkit, myös Trowunnan eläinpuisto osallistuu tasmanian tuholaisten pelastamiseen. Tuholaisia vaivaa maailman ainut tarttuva syöpä ja koska eläinparat ovat eläneet tuhansia vuosia saarella, on niiden geneettinen perimä todella homogeenistä. Vain harva tuholainen on syövälle immuuni ja näitä poikkeusyksilöitä yritetäänkin risteyttää mahdollisimman laajalle ja muutenkin parantaa vaihtelevuutta kannassa. Syöpä iskee tuholaisen suun ympäristöön ja tekee puremisen kivuliaaksi. Tuholainen joko kuolee nälkään koska ei pysty syömään tai syö jotain niin huonoa, että kuolee joko safkan tai syöpään tulevien haavojen takia infektioon. Kamalaa ja surullista mutta ilmeisti risteytyksessä ja muissa kokeiluissa ollaan saatu edistystä aikaan ja tuholaisilla vaikuttaisi olevan toivoa. 

Lapsituholaisia nokosilla

Satuimme paikalle todella hyvään aikaan sillä tuholaiskierros oli juuri alkamassa ja pääsimme silittämään keskenkasvuista tuholaista ja näkemään miten eläköityneille tuholaisille annettiin jänis sapuskaksi. Kamalan sopuisasti eivät tuholaiset jänöä hotkineet vaan kaamea rähinä, ulvonta ja mekastus saatteli pupusen mahoihin iloisen luiden rouskeen ohella. Tuholaiset pystyvät kuulemma syömään kerralla noin 30% omasta ruumiin painostaan eli aika monta kiloa lihaa jotta ne selviävät seuraavan raadon löytymiseen saakka.

Miks mun ruoka on tuola ämpärissä!!!

Omnomnomnomnom

Mun jänis!

Elukkapuistossa oli myös kaikki perinteiset aussieläimet kuten echidna eli nokkasiili, siellä täällä vapaasti pomppivia kenguruja ja wallabeja, kookaburra, kotka ja vihdoin ja viimein, vompatti! Ensimmäinen vompatti koko Australiassa, villinä tai vapaana. No, nyt sekin on nähty ja suloinen oli. Tuholaiset ja vompatti vahvistivat teoriaani siitä miten kaikki täkäläiset eläimet joko pomppivat tai lyllertävät hassun näköisesti mutta söpösti. 

Kenguja sai ruokkia

Vompatin naama kutisee

Nokkasiili, söpö ja pehmoisen näköinen

Rapsuti raps. Kengurut tuntuvat vähän mähmäisiltä. 

Ihkujen eläimen jälkeen vietimme autossa muutaman tunnin ajaen kohtalaisen tylsää, lähestulkoon suoraa tietä Tasmanian maatalousalueen läpi kunnes saavutimme Hobartin. Hobartin asukasluku on lähestulkoon sama kuin Turun mutta kaupunki on enemmän levällään ja sen keskiosaa dominoi Mount Wellington-niminen vuori kun taas toinen puoli rajautuu satamaan ja mereen joka on lauttakapteenin mukaan yksi maailman parhaita luonnon satamia, luonnostaan parikymmentä metriä syvä mikä lienee houkutellut britit tänne maailman selän taakse. Jos Hobartin satamasta lähtee kohti etelää ja jatkaa kohti etelää, seuraava manner on Antarktis ja senpä vuoksi muutama hobarttilainen onkin myös niitä kairoja kolunnut, jopa niin paljon, että sai itselleen patsaan satamaan. 

Minä ja mr. Antarktiksenvalloittaja

Klasu ja hylkeet

Hyppäsin hieman asioiden edelle sillä ennen satamassa hengailua kävimme myös testaamassa herkullista sapuskaa ja tasmanialaisia pienpanimo-oluita ja vähän siidereitäkin New Sydney Hotel-nimisessä irkkubaarissa. Sieltä sai esimerkiksi Australian kansallispubikana-annoksen, chicken parman, mikä on ehkä epäterveellisin tapa syödä kanaa ikinä. Pitihän sitä valmistautua sapuskalla ennen maailman ehkä hienoimman tai toisiksi hienoimman nykytaiteen museon katsastamista seuraavana aamuna. Siitä on tulossa hämmentävä kuvapläjäys joten jatkoa seuraa...

Chicken parma

Söpöjä puolen pintin tuoppeja. Huomaa mittakaavapippurimylly

Tasmania, osa 2

Vilpoisan aamun valjettua viinilaaksossa suuntaisimme ensin kohti aamupalaa ja sitten kohti Cradle Mountainia ja sitä ympäröivää luonnonpuistoa. Aamupalan nautiskelimme klassisessa pikkukylän kahvila/leipomo/ravintolassa joita Australian pikkukylissä näkee pääkadun varrella. Tarjolla on yleensä aina vähintäänkin pari leivosta ja piiraita, eli kaikkea mitä asiakas tarvitsee. Tällä kertaa kahvilasta sai myös pekonitoasteja ja poikkeuksellisen hyvää kahvia joten jäin vähän kaipaamaankin kammottavan kahvin aamuelämystä.

Hyvää kahvia Delorainin pikkukylässä

Pohdiskelimme mahdollisia reittivalintoja matkalla vuorille mutta päästyämme visitor centeriin todettiin mielle, että emme enää välttämättä ehdi Cradle Mountain summitin reissua tekemään valoisaan aikaan joten päätimme tehdä lyhemmän, Marion´s lookoutille suuntautuvan kävelyreissun.

Cradle Mountainista näkee hienoja kuvia missä vuoret ja niiden välissä järvet kylpevät kirkkaassa auringonpaisteessa. Älkää uskoko moisia harhakuvia. Siellä sataa tai vähintäänkin tihkuu 99% ajasta ja sen 1% aikana kaikki valokuvaajat ryntäävät vuorille napsimaan kuvia turistilehdyköihin. Osaa tihkuista ei varsinaisesti voi laskea sateeksi kun kyseessä on vuoren ympärillä leijaileva pilvi ja pilvet, vaikka näyttävätki kivoilta ja pehmoisilta, ovat oikeasti märkiä ja kylmiä.

Matkalla näkyi metsää ja minivesiputouksia

Kävelyreittejä vaikka mihin

Huipulla

Olimme kuitenkin varautuneet erilaisiin sääolosuhteisiin Uudesta-Seelannista viisastuneina ja kun viimein pääsimme Marion´s lookoutin huipulle, myös säiden jumalat vähän raottivat pilveä ja näimmekin alhaalla siintävät järvet ja hieman muita vuoriakin vaikka sitä ei näistä kuvista uskoisikaan.

Sieltä oli ihan oikeasti hyvät näkymät! 

Kiipesimme vuorelle pitkää ja loivaa reittiä mikä oli melko helppoa pitkospuu-polku-yhdistelmää melkein vuoren huipulle saakka. Vasta ihan lopussa piti nähdä enemmän vaivaa. Polulla näkyi myös paljon vompatinkakkaa ja polun varressa vompatin koloja mutta ei vompatin vompattia. Ne taisivat fiksuina pysyä koloissaan poissa sateesta.

Alas päätimme tulla snadisti jyrkempää reittiä toiselta puolelta vuorta. Tätä "polkua" en suosittelisi lapsille, heikkopolvisille tai vanhuksille, sen verran sai välillä kikkailla, että pääsi ehjänä alas.

Sieltä me tultiin alas

Ihan vuorien luonakin olisi ollut majoitusmahdollisuuksia mutta pääsiäispyhien vuoksi kaikki ei-tähtitieteellisen hintainen oli loppuun buukattu joten majoituimme muutaman kymmenen kilometrin päähän täysin keskellä-ei-mitään sijaitsevaan Lemonthyme Lodgeen. Oma huoneemme oli päärakennuksessa mutta tähänkin kuului monta mökkiä missä meitä porvarimmat tai isompiryhmäisemmät majailivat.

Lodgessa oli myös hyvä ravintola sekä ihmisille, että ulkona hengaaville pademeloneille (wallabia pienempiä kengurueläimiä) ja opossumeille. Raflan vihannesperkeet nimittäin heitettiin pimeällä takapihalle. Yhdeksän aikaan pihalla oli jo valmiiksi venaamassa neljä minikengua ja lisää pomppi paikalle kun safkakin ilmestyi.

Tällä kertaa sapuskat olivat pubiruokia parempia mutta mukavan vanhanaikaisia ja takuuepäterveellisiä. Todella onnistunut majoitusvalinta vaikka minulle tulikin hieman Twin Peaksin The Great Northern-hotelli mieleen.

Päärakennus

Takkatuli lämmittämässä kylmissään olevia vaeltajia 

Pademelonit saivat porkkanaa

Opossumi vaani puussa hetken ennen kuin uskalsi apajille

Ihmisille oli tarjolla juustokohokasta...

... ja pihviä kasviksilla