Rullailua promenaadilla

Viime sunnuntainan jotkut pöhköt juoksivat keskustassa puolimaratonia joten oma bussini jonka olisi pitänyt viedä minut junaan joka olisi vihdoin ja viimein vienyt minut luistelutreeneihin Ba(da)ss Hilliin, oli niin suunnattoman hidas, että missasin treenit. En kuitenkaan vaipunut epätoivon alhoon vaan päätin kokeilla ensimmäistä kertaa miten luistelu taipuu ulko-olosuhteisiin. Renkaat vaihtoon pehmeämpiin ja promenadille!

Ensin vähän haparoiden...

...mutta kyllä se siitä lähti

Sää oli mitä hienoin, kevät on virallisesti täällä

Kivaa oli rullailla

Ulkona luistelu oli aika erilaista kuin sisätiloissa kun tilaa oli vähemmän, temppuja ei oikein mahtunut tekemään ja ihmisiä piti väistellä mutta hauskaa oli silti. Jalat tosin väsyivät epätasaisen pinnan tärinästä nopeammin. Ehkä vieläkin pehmeämmät renkaat auttaisivat? Tai tasaisempi ulkopinta. Skillzzien kannalta hauskaa kokeilla välillä jotain erilaista.

Niinjoo, näissä kuvissa näkyy ensimmäistä kertaa meitsin reiden uudet väritykset. Synttärilahja minulta itselleni, tuskaisa prosessi mutta upea lopputulos. Disainin teki toinen maailman lahjakkaimmista systereistä.  Parempia kuvia lähitulevaisuudessa. Sorry, äiti :)

Melkein kuin Kaliforniassa

Arkea

Arki on saavuttanut Australiankin joten jos joku ihmettelee miksi blogissa on suht hiljaista, se johtuu siitä, että mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut lähiaikoina. Seuraavat kolme toisiinsa liittyvämätöntä kuvaa valottavat tehokkaasti sen, mihin viimeiset viikot ovat humahtaneet.

Aloitetaan urheilusta. Pääsin SRDL:llään joten treenaan kahden joukkueen treeneissä. Sunnuntain treenit treenaillaan hornan kuusessa joten siirtymiinkin menee aikaa...

Neljät derbytreenit viikossa. 

 Lopun ajan mitä urheilu ei ole syönyt, syö sekalainen yliopistotyö. Assarointi ja siihen liittyvät oheistoiminnot, yhden potentiaalisen konferenssiartikkelin väsääminen sekä yhden oman kurssin artikkelien luku ja esseet vievät loput tunnit päivistä.

Tenttipinkkaa, etualalla tarkastamattomat, aaltovaasin takana tarkastetut

Kun töiltä ja urheilulta ehtii, täytyy myös chillata. Koska viimeiset 1,5 kuukautta on lähinnä satanut putkeen ja ulkona on ollut kylmä, olemme viettäneet illat BBC:n parhaimmiston ääressä, Tohtoria katsoen. Koitamme raivoisasti saada sarjan vanhat jaksot katsottua, että pääsemme mukaan uusimpaan kauteen kritisoimaan/ihkuttamaan Capaldia. Itse en ole tosin vieläkään päässyt edes yli Tennantin luopumisen aiheuttamasta tuskasta. Nyyh.

Tennant, Capaldi, kuka? 

Kaloja narraamassa

Rannalla asuessa ja merta päivittäin tiiraillessa välillä tulee mieleen huonoja ideoita kuten "hei, laitanpa tänään tämän lyhyen hameen, ei sieltä mereltä varmaan paljoa tuule..." mutta joskus myös hyviä ideoita, kuten "miksi ei mentäisi kalastamaan ja samalla saattaa nähdä vähän valaitakin kun kerta on valasaika ja tuolla meressä on varmaan jotain kaloja".

Kalastusaluksemme. "We're gonna need a bigger boat"

Sydney aamunkoitteessa

Aurinko nousee

Kalastusalus jonka kapteeni heitti huonoa läppää ja oli muutenkin aika klassisen vanhan kalastajan oloinen (ihan hyvässä mielessä), lähti Rose Bayn satamasta auringonnousun aikaan. Kun pääsimme avoveden äärelle oli aika pujottaa yhteen koukkuun kalmaria ja toiseen pikkukala ja lähettää "good vibes" kuten kapteeni asiaa kuvaili, kaloille noin kahden-kolmenkymmenen metrin syvyyteen mihin lyijypaino syötit vei.

Ensin vaikutti siltä, etteivät syötit kiinnosta ketään mutta jossain vaiheessa vavassa tuntuikin merkittävästi aaltojen nykimisestä eroava nykäisy ja jokin alkoi pistää hanttiin kun aloin kelaamaan siimaa. Väsytystaistelu ei ollut mitenkään valtaisa ja pelkäsin jo saaliin karanneen mutta lopulta merestä nousi hieno napsija ja kalatili oli avattu!

I haz fish!

Napsija irti koukusta ja uutta syöttiä veteen. Välillä kapteeni tosin vaihtoi veneen paikkaa kun vaikutti siltä, että kalat luurasivat jossain muualla. Paikan vaihto oli selvästi hyväksi sillä ennen pitkää siimassa tuntui kunnon nykäisy. Nyt oli jotain isompaa koukussa ja sain ihan oikeasti tapella kalan kanssa, antamaan välillä siimaa ja välillä kelaamaan mutta lopulta laidan yli nousi hieno, noin kaksi kiloinen kingfish! Illallissuunnitelma vaihtuikin napsijacurrystä sashimiksi sillä kingfish on todella hyvää raakana ja paistettunakin erinomaista.

Suurta valkoista metsästäjää lykästi taas!

Kalaonneni ei ollut kuitenkaan vieläkään ehtynyt vaan Ahti päätti antaa kolmannenkin kalan. Tällä kertaa kyseessä oli Leatherjacket, kohtalaisen ruma mutta ilmeisesti kuitenkin ihan syötävä eliö. Klasukin kunnostautui pienempien kalojen saalistamisessa ja kelasi saaliikseen melko ruman hirviökalan, kersantti Bakerin.

Kauhukala (siinä vasemmalla)

Kalojen lisäksi reissuun toi jännistystä melko rankka merenkäynti, valaat ja kylmä sää. Meri oli jo heti alusta alkaen melko agressiivinen ja aallokko vain paheni koko ajan. Monet muista kalareissaajista kävivät laattailemassa laidan yli mutta kalastustiimi A&K piti aamukahvit sisässä.

Valaita on tänä vuonna näkynyt ilmeisesti taas enemmän kuin koskaan ja olisi ollut ihme jos emme olisi jotain valaanpuolikasta bonganneet. Kalaonni koski myös valaita ja ensin näimme pari pienempää ryhävalasta jotka matkasivat ihan veneemme ohitse jonnekkin pohjoiseen. Hetken päästä kolmas valas LOIKKASI ilmaan vähän matkan päässä! En ole vielä koskaan nähnyt valaita loikkimassa, tämä oli ehdottomasti hienointa mitä olen nähnyt valaan koskaan tekevän. Koska valaista ei ole valokuvia, laitan tähän korvaukseksi kuvan albatrossista. Melkein yhtä hieno.

Water, water, every where,
 And all the boards did shrink;
 Water, water, every where,
 Nor any drop to drink.

Neljä kalaa ja kolme valasta myöhemmin keskityimme lämpiminä pysymiseen sillä viima oli melkoinen ja vaikka sää oli aurinkoinen, talvinen epätyyni valtameri puhalsi kylmyyttä luihin ja ytimiin. Kotona odotti onneksi lämmin suihku ja illaksi kuningaskalasashimia ja kuningaskalaa pannulla paistettuna tillivoikastikkeessa.

Sashimia

Paistettua kuningaskalaa

Koska muista kalastausreissun oikeastaan kukaan muu ei yhtä napsijaa lukuunottamatta saanut mitään, lahjoitimme leatherjacketin ja kersantti Bakerin lohdutuspalkinnoiksi mutta napsijan kokkailimme seuraavana iltana herkullisessa massaman-curryssä. Olenkohan sittenkin väärällä alalla kun kerta koko aluksen kaloista yli puolet oli minun saalistamiani vai olenko vain onnekas maakrapu? Varmaa on vain, että tällä kertaa en päästä kalastusreissujeni väliä venähtämään viittätoista vuotta vaan kuningaskalojen narraamiseen pitää päästä uudestaan, tosin ehkä mielummin kesällä.

Snap snap

Vähän politiikkaa

EU-vaalit tulivat ja menivät, äänestyspaikka oli Canberrassa ja EU kovin kaukana joten kiinnostukseni ei ollut kovinkaan valtaisa. Täällä sen sijaan kohistaan kovasti Hullun Munkin (aka Tony Abbott) ensimmäisen hallituksen ensimmäisestä budjetista joka lupailee leikkauksia valtion virkoihin ja maksuja terveydenhuoltoon. Itseäni kiinnostaa eniten yliopistomaksuihin suunnitellut muutokset mutta niistä ei ole vielä tietoa kovinkaan kummoisesti. Perustutkinto-opiskelijat pelkäävät, että maksut kasvavat ja lainaa pitää ottaa enemmän, ameriikan malliin. Siitä, miten uusi budjetti vaikuttaa jatko-opiskelijoihin ei ole vielä mitään tietoa.

Abbottin hallitus myös nohevasti kumosi edeltävän hallituksen hiiliverot mutta en tiedä vähentääkö se sähkölaskua senttiäkään. Ympäristöjärjestöt sen sijaan ovat helisemässä niin ilmastonmuutoksen kieltämisen, valliriutan tuhoamisen kuin aarniometsien mahdollisten hakkuiden takia. Naamakirjani fiidi täyttyy erilaisista mielenosoituskutsuista, vihaisista blogikirjoituksista ja muista angstin purkauksista.

Maahanmuuttajana, joka ei saa äänestää, en ole ihan varma miten asiaan pitäisi suhtautua. Suomalainen politiikka ei enää kovin paljoa kiinnosta. Kepu siellä kuitenkin kohta taas voittaa. Mutta voinko mussuttaa sellaisen maan hallituksesta, jonka valintaan en ole mitenkään vaikuttanut enkä vielä moneen vuoteen pysty vaikuttamaan? Oliko viime vaaleissa edes hyviä vaihtoehtoja? Johtuuko huono hallitus pakkoäänestyksestä kun politiikkaa ymmärtämättömätkin äänestävät? Onko päätöksillä mitään väliä kun seuraavaan hallitukseen on alle kolme vuotta ja hallitukset tuppaavat kumoamaan edeltäjiensä päätöksiä..?

Arkihaaste

FB:ssä kiersi hetki sitten #arkihaaste jonka ideana oli kuvata arkea muutamana päivänä. Haaste tosin kiersi juuri omassa naamakirjassani pääsiäisen aikaan eli hirveän arkista meininkiä ei näkynyt mutta hauskoja kuvia silti. Koska naamis ei sisällä kaikkia uskollisia lukijoitani, lätkin nämä arkikuvat nyt tännekkin muutaman bonuskuvan kanssa.

Arkiset syksyn lehdet. Southern Highlandseillä tulee ihan ruskaakin tähän aikaan vuodesta. 

Kauppasaalis. Sekalaista tulevaa sapuskaa. Omenat ja paprikat ovat nyt kaudessa. 

Sisällä alkaa olla kylmä. On siis aika käyttää villasukkia ja uggeja tyylikkäämpiä varpaanlämmittimiä, eestiläisiä perinnetossuja

Joo, meillä on aina arkiaamupalana huevos rancheros. No ei. Tämä on viikonlopun aamupala. Itsemehustettu mehu myös! Punajuuri-selleri-terveys-hippi-ihku-juoma

Piti ostaa myös uusi dekantteri kun vanha traagisesti kuoli. Testasimme ranskalaispunkkua joka tuotiin meille Suomesta kellarijemmasta. 

Sitä oikeaa arkea. Merewether Building. Täällä assaroin ja tapaan proffia. Synkkä mesta. 

Läbänderiä työhuoneella. 

Arkiaamujen bussipysäkkimaisemat. Ei paha. 

Sitä nätimpää arkiarkkitehtuuria. Tämän rakennuksen läpi pitää mennä assaripaltsuun maanataisin. 

Sienimetsällä!

Omnomnom, eiku siis, ei!

Hahaa, meitsi on niin megessä näissä uusissa hipsteriharrastuksissa, tosin muutaman vuoden jo myöhässä. Kunnon hipsterit ovat varmaan vaihtaneet sienimetsän ja kumpparit jo luomukaniinien kasvatukseen ja keritsimiseen mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Valtion talousmäntymetsää

Joku voisi luulla, ettei Australiassa kasva mitään hyviä sieniä kun niitä ei missään ruuissakaan koskaa ole. Myöskään anglosaksiseen ruokamaailmaan sienet eivät kovin oleellisena osana kuulu, satunnaisia herkkusieniä lukuunottamatta. Aussit karsastavat sieniä, eikä kulttuuriin kuulu poimia mitään muuta kuin hauleja ammutusta kengurusta. Onneksi kaiken maailman itä-eurooppalaiset, italialiset ja muut pöhköt mamut tietävät, mistä sieniä löytyy ja ovat hölmöyksissään levittäneet informaatiota muillekkin.

Valtava termiittikeko

Australian alkuperäisfaunaan-ja/tai flooraan (sienet eivät ole kasveja mutta eivät eläimiäkään) kuuluu vaikka mitä sieniä mutta niiden käyttötarkoitukset ja myrkyllisyysasteet ovat meiltä uusaustralialaisilta hämärän peitossa. Helpompi onkin pitäytyä tuontiyksilöissä. Joku on keksinyt istuttaa talousmetsällisen mäntyä ja mäntyjen kanssa samaan pakettiin kuuluu vaikka mitä hauskaa, kuten nyt vaikka männynleppärouskuja (Lactarius deliciosus, saffron milk cap) ja voitatteja (Suillus luteus, slippery Jack). Myös punakärpässieniä oli paljon, mutta ne osasimme jättää poimimatta. Pohdimme myös, onkohan maailmassa montaakaan ihmistä joka ei tunnistaisi kärpässienen (Amanita muscaria, fly agaric) myrkylliseksi sieneksi, niin ikoninen sieni se kulttuurikuvastossa kun on.

Epämuodostuneita voitatteja

Männynleppärousku piilottelee

Uudessa Etelä-Walesissa on muutama paikka mistä sieniä löytyy ja saa poimia. Mäntyistutettuja talousmetsiä löytyy vuorien takaa Oberonin läheltä (siellä on myös Jenolan Caves) ja Southern Highlandseiltä (Kangaroo Valley on täällä suunnalla). Highlandsit ovat lähempänä ja kuuleman mukaan Oberonin metsät ovat täynnä sienituristeja joten Highlandseille vei kahden naisen sieni-iskuryhmän tie.

Salla saalistaa

Ensimmäisessä paikassa missä saalistimme, olivat sienet vielä koskemattomina maassa. Snadisti antieräjormaisesti guuglasin lisää kuvia voitateista, että tunnistus oli varmaa koska sienimentorini ei ollut löytänyt niitä viime vuonna yhtään, eikä ollut ihan sataprosenttisen varma vaikka legendat niiden olemassaolosta kertoivatkin. Mihin maailma on menossa kun keskellä puskaakin voi guuglata sieniä? Selkeästi parempaan suuntaan.

Jotkut kärpässienet olivat valtavia! Mun uudet Downton Abbey approves Hunterit kokovertailun vuoksi. 

Nätti kuin sika pienenä

Seuraavassa paikassa minne siirryimme tyhjennettyämme ensimmäisen kohteemme, olikin selkeästi jo käynyt joku ja vienyt kaikki sienet! Emme nähneet kuin yhden muun porukan metsikössä mutta autoja näkyi jonkun verran. Hyvä sää varmaan sai myös poimijat liikkeelle joten pari paikkaa koluttuamme ja tyhjähköiksi todettuamme pakkasimme sen kuusi-seitsemän kiloa sieniä (yhteensä) ja suuntasimme takaisin himaan säilömään. Suolasieniä ja pakastettuja rouskuja, tuleva talvi on taas asteen parempi.

Ensimmäinen erä kuivuu auton takakontissa

Miten australialainen sienimetsä eroaa suomalaisesta vastaavasta? No, erilaisia sieniä on vähemmän. Vain niitä löytyy mitä mäntyjen mukana on tullut. Helpottaa tunnistamista, rajoittaa valikoimaa.
Karhuja ei tarvitse varoa. Eläimistä näimme vain vompatin koloja joissa ei ketään ollut himassa ja jonkun isohkon eläimen kalloja. Peura, kenguru? Ei hirvikärpäsiä, ei oikeastaan muitakaan hyönteisiä mutta toivon mukaan hämähäkinseiteillä on naaman ihoon hyvää vaikutusta sillä niitä tuli jonkun verran klyyvariin kerättyä. Eksymisvaara on todellinen, sillä riviin istutetut männyt ja melko samanlainen, tasainen maasto ei tarjoa kovinkaan monipuolisia maamerkkejä. Emme siis uskaltaneet kovin kauas teistä tai autosta vaeltaa, eipä tosin ollut tarvettakaan kun tarpeeksi saalista löytyi aika läheltä. Siinä missä Suomi voittaa valikoimassa, Australia voittaa mukavuudessa ja turvallisuudessa. Ensi vuonna uudestaan!

Mysteerieläimen kallo, näitä näkyi useita

Ensimmäinen habanerosato

Yksi Australiassa asumisen mukavista puolista on se, että kukat ja yritit pärjäävät helpommalla ja pidempään, myös ilman kirkasvalolamppuja, pöytäpuutarhoita, kotivesiviljelyä tai muita vaivalloisia konsteja. Joidenkin kasvien ylläpitäminen ei oikeastaan vaadi yhtään mitään! Sisäilmamme on niin kosteaa, että esimerkiksi orkideoja joutuu kastelemaan vain todella, todella kuumien päivien tai monta viikkoa jatkuneiden kuivien päivien jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä ei oikeastaan tarvitse kastella koskaan. Suomessa (uppo)kastelin orkideani kerran viikossa.

Auringon valo mahdollistaa myös eksoottisemmat viljelmät kuten Klasun habanerot. Tänään poimimme ensimmäisen sadon, neljä kauniin oranssia mokkulaa. Lisää on tulossa pian ja toivomme myös uutta kukintoa kunhan habanerot asettuvat muuton shokista ja tottuvat uuteen ruukkuunsa.

Jos joku ei tiedä, habanerot ovat chileistä sieltä vähän tulisemmasta päästä. Nämä mollukat varmasti aiheuttaisivat suun poltteita kelle hyvänsä mutta myös maku oli oivallinen. Jännittävä fakta: kapsaisiini, ainesosa mikä chileissä aiheuttaa poltteen tunteen, on suurissa määrin neurotoksiini ja vaikuttaa ihon hermoihin saaden aikaan polttavan tunteen. Iho tai muu elin ei siis oikeasti ole "tulessa". Kapsaisiinia on chilien siemenissä ja sisäkalvoissa mutta ei kuorissa.

Yliopisto-opetuksen eroista, osa 2

Ohho, edellinen osa tätä sarjaa oli kerännyt ihan älyttömästi lukijoita! Jos joku tietää, miksi, niin valaiskaa toki minuakin. Mutta, asiaan:

Historiaa ja huomioita

On yliopistoja ja on yliopistoja. Oma Alma Materini, edesmennyt Teknillinen Korkeakoulu ei rankkauslistoilla kovinkaan korkealla loistanut mutta oli Suomen mittakaavassa ihan kelpo opinahjo, opetusmielessä siis. Kulttuurimielessä TKK on minusta ihan omaa luokkaansa mutta ei nyt mennä epäopetuksellisiin seikkoihin vaikka niilläkin varmasti vaikutusta on.

TKK on jossain muodossa perustettu jo vuonna 1849 ja ylioppilaskuntakin perustettu jo 1872. Vertailukohtana voidaan pitää Helsingin yliopistoa joka laskee itsensä perustetun jo 1640, Turussa tosin, mutta mitä pikkuseikoista. Australian "First Fleet" laski ankkurinsa maihin vasta 1788. Mielestäni on siis ihan oikeutettua sanoa, että suomalainen yliopisto-opetus on vanhempi kuin koko Australian länsimainen historia mutta se ei vielä tarkoita mitään.

Sydneyn yliopisto on perustettu vuotta myöhemmin kuin TKK, 1850 ja se on näin ollen Australian vanhin yliopisto. Tiedekuntia on joka lähtöön naistutkimuksesta lääkikseen mikä saa aikaan ainakin omasta mielestäni vähän erilaisen ilmapiirin kuin pelkkään tekniikkaan keskittyvissä yliopistoissa. Aktivismi tuntuu olevan enemmän in ja aukiolla vastustetaan niin Israelin palestiinapolitiikkaa, Liberaalipuoluetta kuin henkilöstön leikkauksia. Koko ajan tuntuu olevan jotain protestia meneillään ja yksi tutorikaverin vitsaili, että yliopiston lehdessä, Honi Soitissa, joka toinen numeron on LBGT-numero. Tällä hetkellä taitavat niinkin modernit sedät kuin Marx (Karl) ja Marx (Groucho) olla taas trendikkäitä.

Heterogeenisyydestä johtuu myös yksi suurimmista eroavaisuuksista. Kampusalueella on tyttöjä. Ja paljon! Olen jonkin verran puhunut myös tietskari-insinöörialan tyttöjen kanssa ja vaikka sukupuolijakauma on sielläkin todella vinksallaan, tilanne vaikuttaisi olevan pari prosenttia Suomea paremmissa kantimissa.

Herrajessus, tyttöjä!!!

Akateeminen vartti
Mikä akateeminen vartti? Luennot alkavat tasalta tai ainakin niillä main. Kuinka perverssiä.

Kerro kerro kristallipallo, saanko kurssista hylsyt?

Akateeminen vapaus...
Sitä ei ole! Ei ainakaan tarpeeksi. Opiskeluajat on määrätty, yli on vaikeaa mennä. Kurssejakaan ei saa kovin vapaasti valita vaan tutkinnot ovat kohtalaisen rajattuja. Sen sijaan sivuaineita saa ilmeisesti kasata niin paljon kuin haluaa ja erilaisilla kaksoistutkinnoilla voi kikkailla koska joka opintopisteestä joko itse tai valtio maksaa joten miksi niitä rajoittamaan. Omassa tohtoriohjelmassanikin joutuu jossain vaiheessa selittelemään jos näyttää siltä, että opinnot alkavat venymään.

... ja se akateeminen vastuu
No sitäkään ei juuri ole. Monet asioista on tehty ihan liian helpoiksi ja tuntuu, että kurssien asiat ovat liian valmiiksipureskeltuja. Opiskelijat ottavat kaiken irti maksullisuudesta ja valittavat kurssin asioista vaikka aihetta ei aina olisi. Näitä valituksia myös jostain syystä kuunnellaan melko tarkasti, mikä on aika uutta minulle. En ole varma olisiko valituksilla saatu muutettua kuin yhtä pahamainesta kurssia omana opiskeluaikanani ja se oli kaikin puolin kaamea pohjanoteeraus josta sietikin valittaa. Täällä taas mussutetaan vähän mistä sattuu, yleensä ilman syytä.

Mussutimussun! 

Tentit
Tenteistä ei pääse eroon vaikka olisikin down under. Tai siis, jos ei tee tohtoriopintoja. Itsehhän en enää yhteenkään tenttiin aio nokkaani pistää mutta olen korjannut vinon pinon opiskelijoiden tenttejä täällä. Käytännöt vaikuttavat samanlaisilta, tenttiviikkoina mennään saliin, eteen saadaan kysymyksiä ja konseptipaperi. Paperille kirjoitetaan kaikki mitä tiedetään asiasta tai asian vierestä ja toivotaan parasta. Yllättynein olin, miten luettavaa kaikkien käsiala oli vaikka kaikkialla toitotetaan käsin kirjoitetun tekstin katoamista. Aloin kauhunsekaisella säälillä miettiä omien tenttieni korjaajia... Sorry, tyypit!

Kurssien arvostelu 
Arvostelujärjestemä menee nollasta sataan mutta käytännössä jos saa alle viisikymmentä, on saanut hylsyt. Keskimäärin jengi tuntuu saavan jotain seitsemänkymmenen pisteen paikkeilla joka vastaa muinaista kolmosta, Helsingin lipastolaisille varmaan kakkosta. Yli kasiviis on vaikeaa saada ja sen nimi on High Distinction eli näitä arvosanoja saaville hikareille tuttavallisemmin HD kun siitä alempi on D, eli pelkkä Distinction mikä on sekin ihan kelpo arvosana. Arvostelu tuntuu olevan hiukkasen tiukempaa kuin omina aikoinani, tosin riippunee varmaan aineesta.

Tenttisali? 

Kurssit joita assaroin

Jos ketään kiinnostaa tietää vähän tarkemmin mietteitäni niistä kursseista minkä kanssa olin itse enemmän tekemisissä opetusmielessä niin täältä pesee. Assaroin viime lukukaudella kahta undergrad-kurssia ja yhtä Masters-kurssia. Toinen undergrad-kursseista oli ns. capstone-kurssi, jossa vedetään ison harkan muodossa kaikki kolmen vuoden aikana opittu kauppatiede yhteen ongelma-analyysistä strategiasuosituksiin. Tämä kurssi päättää kolmen vuoden opintourakan ja oli siis näin ollen vaikea ja työläs. No, oli se ainakin työläs, sitä en kiistä ja ryhmätyöt ovat aina henkisesti haastavia ja raastavia. Opiskelijat kyllä suoriutuivat kurssista kunnialla ja tekivät (lopulta) todella korkealaatuisia strategisia raportteja "asiakkaille". Tämä kurssi muistutti eniten oman opinahjoni viimeisen vuoden harkkatyökurssia, tosin se oli työmäärältään vähän vähäisempi ja aihepiiri oli vapaampi. Toivottavasti entinen ohjelmatyö tai ohjelmistoprojektikurssi on vielä olemassa. Se oli nimittäin todella hyvä.

Toinen undergrad-kurssi puolestaan oli tietskariharkkapainotteinen toisen vuoden "näin prosesseja mallinnetaan" kurssi. Yllättävän käytännönläheistä puuhaan yliopistoon, tästähän voi jollekkin olla oikeasti jotain osaamishyötyä! En ole kyllä ihan vakuuttunut, että ihan näin käytännön tietokoneen naksuttelu kuuluu yliopistoon mutta ehkä bisnes-puolella sitä pitää opettaa siinä missä insinööri on prosessinmallinnuksen asiantuntija kun näkee ensimmäisen prosessinsa? No, kauppislaisten kiusaaminen sikseen, tällä kurssilla opiskelijat olivat selkeästi enemmän kujalla kuin kauppisharkassa. On ihan ymmärrettävää, että ensimmäistä kertaa IBM:n enterprisesoftan kanssa kohtaaminen ei välttämättä aina ole helppoa mutta kuka kertoisi lapsukaisille, että se softa on yhtä vaikeaa saada rikki kuin vuoden 1993 ThinkPad tai Nokia 3110?

Kolmas kurssi oli "softaa kirjanpitäjille". Koska tiedän kirjanpidosta yhtä paljon kuin karhu eksegetiikasta, keskityin siihen softaosuuteen. Tässäkin hiukkasen esiteltiin opiskelijoille prosessinmallinnusta ja vieläkin jännittävämpää viritelmää, SAPpia. Tällä kurssilla oli mielestäni parempi balanssi teorian ja käytännön kesken, eli suurin osa oli teoriaa niin kuin mielestäni yliopistossa kuuluukin. Ja taas kohtasin opiskelijoita jotka a. pelkäävät tekevänsä jotain mikä rikkoo softan (ei riko) b. eivät tiedä, että paras tapa päästä virheilmoituksista eroon on lukea mitä niissä sanotaan ja tehdä ohjeiden mukaan c. joskus deletointi tai uudelleenkäynnistäminen on ainut vaihtoehto koska computer says no.

Pata says no!

Seuraavassa osassa mussutan enemmän väikkärin kirjoittamisesta. Se on varmaan yhtä kammottavaa kaikkialla :)

Kuvat: 
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Sixth_year
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Classroom_1B
http://harrypotter.wikia.com/wiki/User:Jack_%22BtR%22_Saxon/Sprout_draft
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Divination_(class)
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Beauxbatons_Academy_of_Magic

Lesemuffinssit, resepti talteen

En aio ottaa tavaksi postailla tänne reseptejä mutta koska tätä reseptiä ei enää löydy netistä, laitan sen talteen "varmaan" paikkaan. Kyseessä on ihqun Eeva Kolun ensimmäisen ruokablogin icuwanha "terveysmuffinssi" johon tulee enemmän leseitä kuin kaurapuuroon ja sokerin tilalle hunajaa koska hunajan ihmeelliset terveysvaikutukset.

 Huomasin reseptin olevan myös melkoisen monipuolinen, sillä sitä vähän muokkaamalla saa aikaan vaikka minkälaisia "terveys"muffinsseja. Koska kaapista puuttui vehnäjauhot, käytin tattarijauhoja (totta kai niitä on aina kaapissa, duh) eikä lopputulos ottanut tästä lainkaan nokkiinsa ja koska en halunnut käyttää omenoita (vaan syödä ne välipalaksi), käytin kaksi ylikypsää banaania jotka oli oikeastaan tarkoitettu toisiin muffinsseihin, tämän reseptin banaanileipävarianttiin. Lisäsin myös kourallisen macadamia-pekaani-ja saksanpähkinöitä tasapainottamaan leseiden terveellisyyttä.

Epäterveysaamupala ja akhvia!

Tässä kuitenkin resepti alkuperäismuodossaan. Itse muutin prosessia myös sekoittamalla kuivat aineet omaan kulhoonsa ja märät aineet toiseen kulhoon edeltävänä iltana niin, että kun aamulla heräsin muffineja paistamaan, oli taikina viimeistä sekoitusta vaille valmiina kauhottavaksi vuokiin.

 1/3 dl vehnäleseitä
1 dl kauraleseitä

1 dl grahamjauhoa
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1-2 tl kanelia
0,5-1 tl jauhettua inkivääriä

1 muna
1,5 dl luonnonjugurttia
1/3 dl rypsiöljyä
2/3 dl hunajaa

2 omenaa raastettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita eri astiassa märät aineet keskenään. Yhdistä märät aineet kuiviin aineisiin ja sekoita vain sen verran, että ne sekoittuvat. Älä sekoita liikaa!
Kääntele viimeisenä omenaraaste (banaanimöhnä) taikinan joukkoon.
Täytä muffinsivuoat melko täyteen. Taikinasta tulee n. 8 isohkoa muffinsia, vähän riippuen vuokiesi koosta.
Paista 190 asteessa 20-25 minuuttia.


Koska kyseessä eivät ole kuppikakut vaan lesemuffinit, tulee muffineista melko tuhteja joten kovin montaa ei pysty aamupalaksi hotkimaan. Niiden esteettisyys ei myöskään yllä sokerihuurrutettujen serkkujensa tasolle mutta maku on oikein mainio.

Australian linnut, kauniita katsoa, kamalaa kuunnella

Takapihamme puussa hengailee välillä pari isoa cockatoota eli suomeksi kakadua jotka inspiroivat minua hieman kitisemään australian faunan kammottavasta rääkymisestä. On täällä jossain korvessa jotain ihanasti lurittelevia satakieliä tai muita hömötiaisia mutta asumuksen lähimaastossa elelee lähinnä joko kirkuvia lepakoita, rääkyviä kakaduja tai hekottelevia kookaburria.

Onhan se omalla tavallaan aika khuulia, että variksien sijaan geneerinen lintu on iso valkoinen papukaija mutta olisiko joku voinut antaa raasuille nätimmän äänen? No, ei voi kaikkea saada edes kakadu. Näistä on muuten myös musta variantti mutta ne ovat harvinaisempia. Olen vain kerran nähnyt.

Takapihamme rääkyjä

Jos ette usko, niin tsekatkaa itse. Kakadun ääninäyte:

Kookaburra naurava lintu on, kuningas se on koko viidakon! Hoo kookaburra, haa kookaburra, nauru vallaton!

Tämä pikkukookaburra chillaili Palm Beachin metsikössä. 

Ja ne nauraa yleensä kimpassa ja kilpaa. Kookaburra hekottamassa:

Mango, kesä tiivistettynä

Aaah, mikään ei ole niin hyvää kuin Australian kesän kypsyttämä mango. Lajikkeina paras on mielestäni Kensington Pride mutta kyllä Honey Goldkin menee tai Calypso. Mangon voi myös leikata hankalasti tai sitten "oikein" mangosiiliksi. Entinen kämppiksemme Rohan opetti tämän minulle ja epämääräiseen veitsellä nyhräämiseen ei enää ollut paluuta.

Tämä mango päätyi jugurtin ja myslin kaveriksi. Tätä aamupalaa paremmaksi on vaikeaa päästä.

Omnomnom. 

Kaksi vuotta Australiaa, välitilinpäätös

Kahden vuoden etappi humahti kiiressä täysin ohi. Meillä oli vieraita Suomesta ja yliopisto teetti myös paljon hommia joten en oikein edes kerinnyt huomata, milloin vuosipäivä tuli ja meni. Nyt on hyvä aika tehdä vähän välitilinpäätöstä ja kuvittaa tätä massiivisella kuvapläjäyksellä, lähinnä Jenolan caves-luolastosta jossa kävimme Klasun äidin kanssa matkalla Mudgeen viinialueelle.

Kahtena ensimmäisenä Australian vuotena on tapahtunut seuraavaa:

• Saavuimme Kings Crossiin hostelliin ja kesän alku oli ennätyksellisen kylmä
• Elimme hostellissa muiden bäckpäkkereiden seurassa ja katselimme Sydneyn nähtävyyksiä 
• Kävimme David Jonesilta ostamassa jalattomat Riedelin viinilasit kun viinin juonti hostellin mukeista kävi parin päivän jälkeen sietämättömäksi
• Kävimme akvaariossa, Manlyssä ja tietenkin oopperatalolla ja kasvitieteellisessä puutarhassa eli kaikissa perus turistikohteissa
• Kaikki vaikutti kalliilta ja sää oli kehnompi kuin oletimme
• Sovimme ensimmäisestä kämpästä ja uuden vuoden majoituksesta ennen kuin lähdimme reissaamaan

Samispose

• Vuokrasimme Toyota Hiacen joka oli modattu asuntovaunuksi ja ajoimme kolmen viikon aikanan noin 5000 kilometriä Sydneystä Melbournen kautta Adelaideen ja Broken Hillin kautta takaisin
• Vietimme uuden vuoden Sydneyssä, näimme ilotulitukset ja asuimme pari päivää ekotalossa jossa tapasimme ensimmäistä kertaa uusia kavereita, Rohanin ja Shelman
• Lensimme Dundiniin Annan ja Tuomaan kanssa todella lyhyiden yöunien jälkeen 1. tammikuuta. Todella huono idea. En suosittele. 

High tea irkkumestassa

• Ajoimme Dunedinista Milford Soundille, sieltä Queenstownin kautta jäätiköille ja sitten lautalla Wellingtoniin
• Kävimme Mordorissa ja Konnussa ja Aucklandissa
• Uskollisina ratsuinamme toimivat eri vuosimallien amisklassikot, Nissan Sunnyt. Lauttamatkan jälkeen vanhempi Nissan vaihtui uudempaan 
• Palasimme ekotaloon ja aloimme etsiä töitä 
• Söimme kasvissafkaa ja grillasimme lähipuistossa salaa kengurua 
• Teimme tuttavuutta Australian faunan kanssa torakoiden, kanojen, hämähäkkien, lepakoiden ja rottien muodossa 
• Kävimme ekaa kertaa aussihevifestareilla Soundwavessa. Siellä soitti Turisas, Mastodon, Watain ja System of A Down. 

Jenolan luolilla oli komeita nimiä. Me menimme Orienttiin joka oli nimetty sen itämaisvaikutteisten muodostelmien mukaan. 

• Klasu löysi töitä
• Siskoni Kira tuli käymään Hong Kongista ja menimme Byron Bayhin pariksi päiväksi
• Ajoimme Byronista Brisbaneen ja katsastimme Surfers Paradisen ja Gold Coastia. Sinne voisi muuttaa eläkepäiviksi pelaamaan bingoa mutta ei missään nimessä aikaisemmin
• Kävimme myös Hunter Valleyssä ja Sinivuorilla bushwalkkaamassa
• Aki ja Nina kävivät Sydneyssä. Pikkusormistelimme. 
• Ekotalo alkoi hajota liitoksistaan
• Muutimme keskustaan Elizabeth Streetille passiivisagressiivisten kiiwien ja parhaan venäläis-italialisen pariskunnan kämppäkavereiksi
• Venäläis-italialinen kundi karkoitettiin maasta kun laiton työnteko paljastui maahanmuuttoviranomaisille
• En vieläkään löytänyt töitä joten kävin ahkerasti nyrkkeilysalilla ja katsoin Dexteriä 

Järkyttävän isoja liskoja hengasi matkalla luolille

• Löysin töitä 
• Tein puolisen vuotta semanttista webiä. Mun saitista tuli aika hieno: http://www.healthinsite.gov.au/
• Spekuloin samalla yliopistoon paluuta ja kieriskelin eksitentialistisen kriisin kourissa
• Kävin Geek Girls Sydney-tapaamisissa joissa nörtit pitivät esityksiä nörteille nörttijutuista. Tutustuin niissä Karolinaan ja Karolinan kautta muihin ruotsalaisiin kavereihimme. 
• Keskustan kämpässä teimme paljon erilaisia salaatteja ja kärsimme pienten torakoiden hitaasta invaasiosta keittiössä 
• Kävimme Canberrassa häissä, Satu ja Miksu olivat tulleet Suomesta häävieraiksi
• Kävimme valaankatselureissulla Sadun kanssa. Näin elämäni ensimmäiset valaat. Ne olivat upeita. 
• Tutkailimme lähimaastoja Newcastlen ja Hunter Valleyn merkeissä kun Anna ja Tuomas tulivat Sydneyn kautta pois Uudesta Seelannista
• Kävimme paljon ulkona aamiaisilla Surry Hilssissä 

Ennyn Durin Aran Moria. Pedo Mellon a Minno. Im Narvi hain echant. Celebrimbor o Eregion teithant i thiw hin.

• Keskustan kämpässä oli talvella todella kylmä. 
• Katsoimme telkusta hömppää kuten Being Lara Bingleä. Katsoimme muutenkin vähän liikaa telkkua joten päätimme, että emme enää koskaan katso sitä koska se passivoi ja lamaa mielen
• Käytin töissä paljon korkkareita ja kaikki olivat kateellisia kenkäkokoelmalleni
• Parikan Corset Bootit keräävät ylivoimaisesti eniten satunnaisia kehuja miehiltä 
• Aloin hakea paikkaa yliopistolta tosissani 

And then we come to the tunnel...

• Klasu täytti vuosia ja vietimme synttäreitä Port Douglasissa valliriutalla sukellellen
• Söimme krokotiilia savustettuna ja piiraassa
• Näimme järkyttävän kokoisan boan, rauskuja ja hain!
• Pohjoisessa oli todella kuumaa ja paloin ja valuin hikeä
• Saksalaisen lesbopariskunnan pitämä hotelli oli Australian paras
• Kevät alkoi viimein 
• Kävimme usein aamupalalla Joe Blackissa kun se oli ihan vieressä ja sunnuntaisin poreammeessa talon uimahalliosastolla.
• Kävin tekemässä IELTS-testin ja osasin kaiken muun paitsi kirjoituksen. 
• Sain paikan UNSW:stä (mutta tämän kanssa kävi myöhemmin köpelösti).
• Aloimme etsiä uutta kämppää kun kuusi kuukautta alkoi tulla täyteen ja torakat ja kiiwikämppikset alkoivat kyrsiä
• Kävimme Manlyssä parissa asuntonäytössä mutta kämpän sijasta mukaan tarttui mun valaslongboardi (skeitti, ei surffi)

Kalkkikivi on muodostunut alkumeren eliöistä jotka ovat painuneet kasaan paineen alla. Ennen tässä päällä oli meri ja sen jälkeen maailman korkein vuoristo joka on hioutunut matalaksi. 

• Muutimme Bondille Artun kämppiksiksi. 
• Aloimme aamusurffaamaan
• Tutustuin Sallaan Icebergsin saunalla 
• Kävimme pileissä Kings Crossissa Hannalla ja Timillä ja tutustuimme isoon liutaan muita täkäläisiä suomalaisia 
• Kävimme uuden vuoden Suomi-tapaamisessa ja voitimme liput pikkujouluristeilylle. 
• Pikkujouluristeilyllä oli lanttulaatikkoa joka ei ollutkaan ihan kamalaa!

Luolat ovat muodostuneet kun maanalaiset joet ovat kaivertaneet kalkkikiveä vuosimiljoonien saatossa. Jenolan tarkoittaa Gundungurra-heimon aboriginaalikielellä  "jalan muotoista korkeaa paikkaa".

• Kämppiksemme Arttu muutti takaisin Suomeen :(
• Saimme Mikaelan uudeksi kämppikseksemme. 
• Työsopparini loppui.
• Nyrkkeilysali muutti pois järkevältä paikalta joten en voinut enää nyrkkeillä kulkematta hillitöntä lenkkiä väärään suuntaan. 
• Kävin pari kertaa testaamassa josko rannalla voisi juosta. 
• Etsin uusia töitä ja kävin muutamassa haastattelussa. 
• Lähdimme jouluksi Suomeen. Sääshokki oli melkoinen kun asteita oli -25 ja lunta oli vaikka muille jakaa.

Luolat ovat 340 miljoonaa vuotta vanhat ja näin ollen maailman vanhimmat tunnetut luolastot. 

• Teimme siskojen kanssa Star Wars-lumihiutaleita ikkunaan.
• Skypetin työhaastattelun b-osan Tapaninpäivänä ja sain uuden työpaikan. 
• Rohan tuli Suomeen uudeksi vuodeksi. Kävimme saunomassa ja heitimme Rohanin hankeen kieriskelemään. 
• Klasu, Jenni, Minttu ja Mari järkkäsivät uuden vuoden pileet Suomenlinnan Ruutikellarissa. 
• Pileissä oli tosi hauskaa, kotimatka räntäsateessa Lintuvaaraan oli vähemmän hauska.

Luolamies

• Oli hauska nähdä kaikkia mutta ohjelmaa oli vähän liikaa.
• Katsoin telkasta Jutan Superdieettejä ja kauhistelin. 
• Pakkasimme Kallion kämpän tavarat konttiin ja lähetimme ne kohti Sydneytä.
• Aloitin uudet työt.
• UNSW:n proffat lähtivät lätkimään yliopistolta. En ollut tästä käänteestä ilahtunut. 
• Aloin hakea paikkaa Sydneyn yliopistolta kun UNSW ei löytänyt minulle uusia ohjaajia. 

 The dwarves delved too greedily and too deep. You know what they awoke in the darkness of Khazad-dum... shadow and flame. 

• Grillasimme Australia-päivänä ruotsalaisten ja Mikaelan kanssa ja kävimme tsiigailemassa ilotulituksia.
• Sydneyssä oli päälle neljäkymmentä astetta lämmintä. Rautatiet alkoivat sulaa junien alla. Illalla lämpötila romahti kaksikymmentä astetta ja olin jäätyä kuoliaaksi meksikolaisessa ravintolassa jonne menimme syömään paahdettuja heinäsirkkoja.
• Aloin käydä säännöllisesti Melbournen Noble Parkissa duunimatkoilla ja kerryttää Qantas-pisteitä hyviä määriä.
• Kävin myös kivommissa paikoissa Melbournessa kuin Noble Parkissa mutta en läheskään tarpeeksi.
• Aloin ikävystyä töissä kun olin yleensä ainut sielu toimistolla ja muut olivat etänä

The ground shakes, drums... drums in the deep. 

• Kävimme hevifestareilla Soundwavessa jossa soitti Metallica, Antrax ja Ghost 
• Muita keikkoja ja festareita mitä on tullut nähtyä täällä: Nasum (Psycroptic), Duudsonit ja Suicidal Tendencies, Doom's Day Festival, Slaugherfest, Tool, Black Sabbath, DZ Deathrays, High on Fire, Opeth, Converge, Beastwars, Sleep, Enslaved, Wolfmother, geneeriset jazzbändit Hunter Valleyssä 
• Säädön jälkeen sain paikan Sydneyn yliopistolta
• Etsimme kämppää Bondilta. Hintataso oli kaamea ja kämpät kauheita lääviä. 
• Löysimme viimein siedettävän hintaisen ja kivan kämpän. 
• Konttimme vapautui karanteenista, pääsimme muuttamaan uuteen kämppään
• Heitimme kamat nopeasti sisään ja lähdimme lentokentälle, kohti Tasmaniaa

In many-pillared halls of stone 
With golden roof and silver floor, 
And runes of power upon the door. 

• Kävimme Tasmaniassa reissaamassa pääsiäislomilla. Kiipesimme vuorille ja kävimme paljon viinitiloilla. 
• Kävimme myös uudessa suosikkimuseossani MONAssa jonka kuraattorit ovat neroja
• Mikaela lähti takaisin Suomeen :(
• Ville ja Jenni tulivat käymään. Kävimme uudemman kerran Katoombassa ja Hunter Valleyssä.
•  Talvi alkoi iskeä päälle ja kämppä viiletä. Tilasin ASOkselta maailman parhaat One Piece-haalarit ja kylmä ei enää haitannut 

Jenolan luolat ovat kalkkikiveä ja puhtainta kalkkikristallia maailmassa.

• Löysimme Bondin parhaat paikat eli Beaverin, Gertrude & Alicen ja lähikauppamme sekä pari lähikahvilaa
• Kävimme myös Klasun kivojen duunikavereiden kanssa Secret Foodies-illallisilla joissa on aina teema ja yllätyssijainti
• Aloin käydä aamu-urheilussa Vixin tunneilla. Vix on vähän kiristetty ja muovinen mutta osaa asiansa. Lisäksi tunnit ovat mielenkiintoisia sillä niissä tapaa ihmisiä jotka piikittävät botoxia ja harrastavat silikonirintoja ja juoruavat miehistä ja tositeeveestä. Seiskalta aamusta joko nyrkkeilyhenkistä treeniä tai crossfit-henkistä treeniä. 
• Kävin myös suht ahkerasti joogassa lähijoogasalilla. 
• Join liikaa kahvia. Suosikkini on flat white eli varmaan Suomessa latte mutta vaahdotetulla maidolla. 

In shining lamps of crystal hewn 
Undimmed by cloud or shade of night 
There shone for ever fair and bright. 

• Vietimme juhannusta ruotsalaisseurassa. Näin ensimmäistä kertaa Absolut-humalaisia ruotsalaisia tanssimassa juhannussalon ympärillä. 
• Sää oli kaamea, kylmää ja vettä vihmoi. Täydellinen juhannussää siis.
• Lähdin yksin Suomeen. Vanhin ystäväni Henna meni naimisiin Tonin kanssa seurusteltuaan ikuisuuuuuden. Kävin myös Jennin ja Mintun mökeillä ja Porissa ja Tampereella.
• Löin nenäni tramboliiniin mutta muuten osasin tehä hienoja kikkoja.  
• Huomasin, että en kärsi kovin pahasti jetlagista, en ainakaan menomatkalla. 

Yksi luola käyty, monta luolaa jäljellä!

• Lopetin työt, taas kerran, ja aloitin kolmen vuoden tohtoriohjelmani. 
• Assaroin kolmea kurssia. Opettelin SAPpia ja IBM Websphere Modelleria.
• Luin älyttömästi artikkeleita. 
• Opettelin SPSSää. 
• Huomasin, että alani on todella kaukana teknisestä. 
• Hyväksyin epäteknisyyden ja aloin lukea sosiologiajournaalien artikkeleita. 

Robert Stein, Mudgeen parasta viintä

• Hankin lisää orkideoja enkä kastellut niitä moneen kuukauteen ku meillä oli sisällä niin kosteaa.
• Kirjoitus tökki koska olin monen epäakateemisen vuoden jälkeen ruosteessa mutta kurssit olivat todella ajatustyötä vaativia ja hauskoja.
• Shelma ja Chris saivat vauvan. Ensimmäinen aussiystäväpariskuntamme joka jakaantui. Ei niitä pääse pakoon edes mannerta vaihtamalla. 
• Klasulla oli taas synttärit ja lähdimme Japaniin.
• Kävimme laulamassa karaokea ystäväni Kaisan kanssa. 
• Hengailimme hotellissa Okinawalla kun taifuuni riehui ulkona. Söimme paljon kalaa ja umibudoa eli merilevää joka näyttää vähän viinirypäleiltä. 

Sisustusta viinitilalla

• Keksin mitä teoriaa haluan käyttää tutkimuksessani. Ainakin tällä hetkellä. '
• New South Wales paloi. Yliopistolla oli todella huono ilma, jouduin pakenemaan sieltä takaisin rannalle. 
• Olen alkanut aamulenkkeillä. Juokseminen ei tunnu enää kammottavan tuskaiselta. 
• Olen myös pari kertaa käynyt roller derby-treeneissä. Kerrankin laji jossa hangissa ja nietoksissa vietetyt tuskaiset vuodet eivät ole täysin hukkaan heitettyjä. 
• En osaa sirkalta vasemmalle. 
• Klasun äiti Birgitta tuli käymään. Kävimme Leurassa lounaalla, ajoimme Wombat Hillseille mökkeilemään ja näimme paljon isoja kenguruita. 
• Ajoimme lisää ja saavuimme Mudgeen viinialueelle. Kävimme muutamalla tilalla joiden viinit olivat erinomaisia. 
• Kävimme myös Katoombassa pällistelemässä jännittäviä kivimuodostelmia. 
• Söimme Birgitan kanssa paljon kengurua ja anjovismaustevoita. 

Taas Sinivuorilla, taustalla kolme sisarusta

• Birgitta lähti takaisin Suomeen. 
• Kirjoitin taas uuden version tutkimussuunnitelmastani. 
• Kävimme katsomassa Game of Thrones-teemaista burleskiesitystä. 
• Lupasin siskolleni blogata enemmän.  

Kahden vuoden loppusaldo:

• Monen monta syötyä Sydney Rock-osteria
• Lukuisia uusia ystäviä
• Noin kolmisenkymmentä katsastettua viinitilaa. 
• Yli viisitoista kämppistä
• Monta bongattua valasta 
• Kahdeksan Black Milkin uimapukua
• Kuusi kavereiden/sukulaisten vierailua 
• Neljä eri asuntoa
• Kolme skeittilautaa
• Kahdet häät 
• Kaksi työpaikkaa (minulla)
• Kaksi yliopistopaikkaa 
• Kaksi reissua Suomeen
• Kaksi kadonnutta tai hajonnutta Canonin kameraa
• Yksi matka Japaniin
• Yksi matka Uuteen Seelantiin
• Yksi ystävien vauva

Seuraavaksi vuorossa on toinen australialainen joulu. Seuraava vuosi Australiaa alkaa miellyttävissä merkeissä ja elo on ollut miellyttävää. Tilinpäätöksen aika on taas kahden vuoden jälkeen.