Pimeitä loukkoja

Uuden kämpän etsintä päättyi jo muutama päivä sitten onnellisesti. Muutamme pääsiäisen jälkeen/aikana huoneistoon jossa sähköt toimivat kunnolla ja lihaa saa nassuttaa sielunsa kyllyydestä. Osoite vaihtuu myös, sen saa kysymällä henk. koht. mutta kovin kauas emme 216 Chalmerssista muuta. Uusi kämppämme on lähestulkoon saman kadun varrella, Chalmers street vain muuttuu Elizabeth streetiksi tuossa vähän matkan päässä ja keskusta lähenee noin puolellatoista kilometrillä. Uusi lähipuistomme on nyt Hyde Park. Onkohan siellä grilliä? Alla selostusta kämppäkatsastuksista kuvitettuna katutaiteella jostain keskustan alueelta. 

Niin, olinko jo kertonut, että Sydneyssä kadut ovat pitkiä? No, ne ovat hurjan pitkiä. Jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat... 

Takaisin asiaan. Ennen kuin kämppä oli varmistettu, kävin muutamissa asuntonäytöissä. Ja aika kaameita loukkoja oli tarjolla. Kivoimmat kämpät parhaalla sijainnilla olivat tietenkin kalustamattomia, mikä ei tule vielä hetkeen kysymykseen. Ikea-huonekalut ovat kivoja, mutta miksi hankkia tuplat kaikesta kun koto-Suomessa odottaa maailman paras sohva ja täydellinen astiasto kahdeksalle? Helposti voisi kuvitella, että tarvitaan vain sänky ja pöytä, mutta välttämätöntä tavaraa on niin järkyttävästi, että sen hankkimiseen saa upotettua aikas paljon fyffeä. Ajatelkaa vaikka sitä kaikkea, mitä keittiön kaapit ovat syöneet sisäänsä. Ja Keittiönatsi ei kokkaa millään sekundapannuilla, ellei ole pakko (niin kuin nyt on). 

Wanha kunnon Woody

Kävin siis katsomassa lähinnä kalustettuja ja jaettuja kämppiä, alueena Surry Hills, Glebe ja Darlinghurst eli nämä meidän huudit lisättynä Glebellä joka on kiva alue, mutta Surry Hills on kivompi. Klasun kriteeri asunnon sijaintiin oli etäisyys The Local Taphousesta, itse halusin hipsterkahviloita ja nyrkkeilysalin läheisyyttä. Alle kymmenen kämpän tsiigailun saldoa olivat pienet ja pimeät huoneet, kissat, ikkunattomat huoneet (!!!), kaameassa kunnossa oleva vanha talo tai liian kallis, vaikkakin ihana huone jonka takuuvuokra olisi pitänyt maksaa heti. 

Ikkunaton huone oli varastoon rakennetussa loftissa joka oli varmasti erikoisin ja persoonallisin paikka mitä olen ikinä nähnyt, jos siis olisin halunnut asua 70-luvun Andy Warhollin taidekollektiivin loukossa hipstereiden kanssa. Ehkä jossain muussa elämäntilanteessa olisin mestaa jopa harkinnut mutta järki voitti rappioromantiikan kaipuun. 

Kovin pahoja torakkaloukkuja en onneksi katsastellut, vaikka niistäkin asialla aikaisemmin olleet varoittivat. Onneksi olen myös työtön, oli hyvin aikaa keksittyä asunnonhakuun. Himotuimmat kämpät nimittäin menivät hetkessä ja rotanloukkoihinkin oli katsastukseen jonoa. Vähän käy sääliksi puolalaista tyttöä joka kelpuutti kauhukämpän. Olihan se tosin hyvällä paikalla. 

Toi maski on betonia vaikka näyttää kankaalta

Tämä asuntorumba oli hyvä koska a. löysimme uuden asunnon b. katsastin vähän markkinoita tulevaa varten c. havaitsin, että haluan asua Surry Hillsissä ja voin jatkossa ignoroida muut alueet d. sain tekemistä pariksi viikoksi nyrkkeilyn ohella. Kuvia asunnosta kun olemme muuttaneet.