Kaikille niille joiden täytyy käydä tenteissä

Hyvät opiskelijat, nyt seuraa muutama vinkki siitä, mitä tenteissä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Näin vanhemman tieteenharjoittajan auktoriteetilla voin mielelläni suositella erinäisiä parannuskikkoja ja lukuisten tenttien luku-ja arvostelukokemuksella olen nähnyt jo jonkinlaisia raapustuksia joten tiedän mistä kirjoitan.

Aloitetaan perusasioista, eli käsialasta. Jostain syystä yliopistot eivät vieläkään ole siirtyneet tälle vuosituhannelle jolla käsinkirjoitus on täysin menettänyt merkityksensä kaikkialla muualla paitsi tenttisaleissa. Olisin itse todella paljon tyytyväisempi, jos joka opiskelija suorittaisi tenttinsä tietokoneella, ettei harakanvarpaita tarvitisisi enää koskaa tavata mutta koska näin ei ole, ensimmäine toiveeni on, että jokainen opiskelija, joka tietää, ettei osaa kirjoittaa selvästi kaunolla, EI käyttäisi kaunoa. Jos kaunosi ei ole kuten esimerkkikuvassa, kirjoita vaikka tikkukirjaimilla, koska jos en saa vastauksesta selvää, ei opiskelija saa pisteitä.

Hyvää kaunoa. 

Joskus törmää myös kummallisiin oikkuihin, eli opiskelijohin joiden käsiala vaihtuu kesken tentin. Jos kyseessä ei ole kopiointitapaus, voin vain arvailla mitä ihmettä on tapahtunut. Ehkä molempikätinen tyyppi vaihtoi kättä kesken vastauksen? Ehkä opiskelijaa riivaava demoni otti vallan kesken tentin? Mysteerisiä ovat käsialojen eroavaisuudet. Oma käsialani on aivan kammottavaa mutta koska en enää aio koskaan tehdä tenttejä, sillä ei ole mitään väliä. Olen uurastanut itseni pisteeseen missä voin mussuttaa muiden käsialasta.

Toinen ongelma käsin kirjoituksessa ovat kuulakärkikynällä kirjoittavat ihmiset jotka mokailevat joka toisen sanan. Jos jokaista sanaa seuraa stuattu sutattu snassa sana, en edellenkään saa mitään selvää ja pisteet jäävät saamatta.

Jos oletetaan, että käsialasta kuitenkin saa jotai selvää, päästää arvioimaan itse substanssiosuutta. Pikku vinkkinä kaikille: jos kurssin pääasia on opettaa jotain teoriaa, tekniikkaa tai framewörkkiä, kantsii varmaan käyttää niitä teorioita tenttivastauksien tukena ja mahdollisimman montaa jos ne vain mitenkään asiaan liittyvät. Lisäksi koska olen jossain joskus kuullut, että yliopiston pitäisi muka opettaa kriittistä ajattelua, kantsii ihan oikeasti myös tenttivastauksissa osoittaa, että osaa sitä kriittistä ajattelua soveltaa edes johonkin vastaukseen. Siitä voi saada vaikka hyvät pisteet!

Ok, kaikkien vastauksilta ei voi liikaa vaatia koska eihän niitä teorioita ole opeteltu kuin nelisen tuntia per viikko kolmentoista viikon ajan. Jos siis teoriaa ei hanskaisikaan, ei silti kannata heittää kirvestä kiveen. Tentin korjaaja on mukava ihminen ja haluaa, että opiskelijat saavat pisteitä. Jos siis tietää mitään edes snadisti asiaan liippaavaa, kannattaa yrittää. MUTTA! Tässäkin on rajansa. Päätön asian vierestä kiertely ja kaartelu toimii vain lyhyissä määrin. Kun epämääräistä sepustusta on lukenut kolmen sivun verran ja asiassa ei ole vieläkään tolkun hiventä, saattaa myös maailman kivoin tentin tarkistaja todeta, että tästä ei kyllä nyt irtoa säälipisteen puolikastakaan.

Kaikista säälittävimpiä tapauksia ovat sellaiset opiskelijat, jotka kirjoittavat sivutolkulla vastausta mutta vastaavat johonkin muuhun kysymykseen kuin mitä tenttipaperissa. Kannattaa siis ihan oikeasti myös lukea mitä siinä paperissa kysytään. Jos korjaisin fuksikurssien tenttejä, saattaisin olla hellämielisempi osaamattomuuden suhteen, mutta koska kyseessä on kolmannen, eli täkäläisittäin viimeisen vuoden kurssi ennen kandiksi valmistumista, on osaamistason oletus huomattavasti korkeammalla. Teorian pitäisi olla hallussa ja jos johonkin haluaa viitata niin Rolling Stone (tosi juttu) ei ole sen parempi lähde kuin Wikipediakaan. Tyhmyydet tuppaavat valitettavasti kasautumaan tiettyhin tentteihin jolloin ainut vaihtoehto on, Gandalfia lainaten, antaa hylsyt.

http://www.phdcomics.com/comics/archive.php?comicid=974
http://www.phdcomics.com/comics.php?f=1319
http://idfyti.storenvy.com/products/7724823-hannibal-lecter-dinner-invites
http://captaind.deviantart.com/art/you-shall-not-pass-7505473

Vähän politiikkaa

EU-vaalit tulivat ja menivät, äänestyspaikka oli Canberrassa ja EU kovin kaukana joten kiinnostukseni ei ollut kovinkaan valtaisa. Täällä sen sijaan kohistaan kovasti Hullun Munkin (aka Tony Abbott) ensimmäisen hallituksen ensimmäisestä budjetista joka lupailee leikkauksia valtion virkoihin ja maksuja terveydenhuoltoon. Itseäni kiinnostaa eniten yliopistomaksuihin suunnitellut muutokset mutta niistä ei ole vielä tietoa kovinkaan kummoisesti. Perustutkinto-opiskelijat pelkäävät, että maksut kasvavat ja lainaa pitää ottaa enemmän, ameriikan malliin. Siitä, miten uusi budjetti vaikuttaa jatko-opiskelijoihin ei ole vielä mitään tietoa.

Abbottin hallitus myös nohevasti kumosi edeltävän hallituksen hiiliverot mutta en tiedä vähentääkö se sähkölaskua senttiäkään. Ympäristöjärjestöt sen sijaan ovat helisemässä niin ilmastonmuutoksen kieltämisen, valliriutan tuhoamisen kuin aarniometsien mahdollisten hakkuiden takia. Naamakirjani fiidi täyttyy erilaisista mielenosoituskutsuista, vihaisista blogikirjoituksista ja muista angstin purkauksista.

Maahanmuuttajana, joka ei saa äänestää, en ole ihan varma miten asiaan pitäisi suhtautua. Suomalainen politiikka ei enää kovin paljoa kiinnosta. Kepu siellä kuitenkin kohta taas voittaa. Mutta voinko mussuttaa sellaisen maan hallituksesta, jonka valintaan en ole mitenkään vaikuttanut enkä vielä moneen vuoteen pysty vaikuttamaan? Oliko viime vaaleissa edes hyviä vaihtoehtoja? Johtuuko huono hallitus pakkoäänestyksestä kun politiikkaa ymmärtämättömätkin äänestävät? Onko päätöksillä mitään väliä kun seuraavaan hallitukseen on alle kolme vuotta ja hallitukset tuppaavat kumoamaan edeltäjiensä päätöksiä..?

Muutama viikko yliopistoa takana

Havaintoja elokuun ajalta:

• Opiskelijat ovat nuoria. Kaksikymppinen on aika eri asia kuin kolmikymppinen.
• En ole niin huonosti säilynyt kuin mitä luulin tai pukeudun teinisti sillä ikäni ei ole paljastunut. 
• Opiskelijat ovat söpöjä ja haluavat kuulla oikean maailman asioista. 
• Latexin käyttö sujuu kun osaa käyttää Googlea

Talvidrinkki jonka Klasu teki. Tosi hyvää! 

• Kvalitatiiviset menetelmät ovat vaikeita enkä muista enää mitään statistiikan tai todennäköisyyden opinnoista
• Jos assarointia on neljästä iltayhdeksään, seuraavana aamuna väsyttää
• Tuplaespresso on tehokas herätyskello
• Suurin osa konferenssipapereista on huonoja
• IBM Websphere Business Process Modeler on surkea
• SPSS on myös kauhea softa

Söin herkkuja ja otin niistä hyvän kuvan

• Opiskelu on rankkaa. Paljon rankempaa kuin mitä muistinkaan. Koko ajan oppii uutta ja joutuu elämään epävarmuudessa
• Assarointi on rankkaa. Koko sen ajan mitä assaroi, pitää olla skarppina, eikä saa feisbuukkaa puolta päivää niin kuin "oikeissa" töissä
• Sanoinko jo, että opiskelijat ovat nuoria ja söpöjä? 

Taannoisten olutfestarien tarjoamaa

• Kandivaiheen opiskeilijoista melkein kaikki ovat aasialaisen näköisiä
• Maisterivaiheen opiskelijoista 99% ovat aasialaisen näköisiä
• Olisi varmaan hyvä osata kiinaa niin tietäisin juoruavatko ne minusta
• Aasialaiset sukunimet ovat ihan mahdottomia 
• Opiskelijat eivät osaa käyttää tietokoneita tai softaa vaikka kaikkien pitäisi olla "diginatiiveja" 

Munatoti. En tiennytkään, että lempijuomani alkoholi voi olla näinkin hyvää

• Mistään kampuksen alueelta ei saa hyviä salaatteja
• Newtownista saa halpaa thairuokaa jos jaksaa kävellä puoli kilometria
• Kampuksen päästä toiseen on ärsyttävän pitkä matka
• Opiskelijakortin kuva on aina kauhea
• Toivottavasti olen uskottavampi opiskelija kuin Steve tuossa alla: 

Talvimussutusta

Viikon kestäny sadekausi loppui ja aurinko toi mukanaan kylmät yöt. Sydney talvi ei välttämättä kuulosta kummoiselta Suomen talveen tottuneille, sillä ongelma ei ole se, että ulkona on kylmää vaan että sisällä on. Todella kylmää. Kylmempää kuin ulkona.

Kuvitelkaapa teille sisälle tuo sama lämpö kuin ulos 

Selitys tähän on talojen puutteellinen (lue: olematon) eristys, yksinkertaiset ikkunat joissa ei ole mitään tiivisteitä ja keskuslämmityksen puute. Mitenkään poikkeuksellinen tämä tilanne ei ole vaan melkein joka ikinen aussiraukka palelee, kuka enemmän, kuka vähemmän. Enemmän varmaankin ne, joiden kämppä on vanha rohjo kun meidän on vanha mutta ei ihan niin rohjo. Joo, onhan meillä pari tehotonta irtopatteria mutta tuhansien dollarien sähkölasku ei myöskään lämmitä mieltä sen enempää kuin huono patterikaan.

Kateellisena kuulin, että joissain taloissa on mahdollisuus kaasulämmitykseen mutta jostain syystä meidän kämpässämme ei, vaikka kaasuliesi-ja uuni täältä löytyvätkin. Myös suihkun vesi lämpenee ilmeisesti kaasulla ja sen melko pieni varaaja aiheuttaa välillä ikäviä yllätyksiä kuumaan suihkuun himoavalle. Ehkä tämä on vuorkanantajan juoni jolla saadaan asukkaat säästämään vettä kun se kylmenee hetkessä? Kaasulämmitin olisi edullinen ja ilmeisesti tehokas, toisin kuin irtopatterin jonka lämpö haihtuu hetkessä katonrajaan. No, onpahan yläkerran naapureille lattialämmitys.

Koska minusta on kivaa hengata kämpässä jossain muuallakin kuin sohvalla filtin alla, otin kovemmat aseet käyttöön kylmyyden vastaisessa taistelussa. Vaikka tällä ei tyylipisteitä ehkä voiteta, niin hetkeäkään en vuoden parasta ostosta ole katunut. Aikuisten potkupuku, Australian talven kaikkien palelevien sankari!

Tadaa!

Uuden kämpän etsintää

Nyt kun uuden asujaimiston etsintä on toivon mukaan taas vaihteeksi päättynyt, ajattelin hieman avautua miten ärsyttävää se täällä Sydneyssä on.

Noh, vuokrakämppien tarjontaa on ihan mukavasti mutta laatu oli hyvin vaihteleva. Aloimme etsiä uutta kämppää mahdollisimman läheltä nykyistä sillä halusimme pysyä surffilaudankantomatkan päässä rannasta. Päävaatimuksena oli tarpeeksi tilaa meidän Suomesta kontissa matkaaville huonekaluillemme ja järkevä hinta. Lisäksi myös keittiön pitää olla järkevä eli sinne pitää mahtua kaksi ihmistä kokkaamaan ja kokolattiamattoja emme halunneet sillä ne ovat ällöttäviä.

Joo, ei...

Mutkia matkaan aiheuttivat monet seikat. Ilmoituksissa ei haluta jostain syystä ilmoittaa vuokra-asuntojen neliömääriä. Rankkasimme kuvien perusteella pienimmän näköiset loukot pois katsastettavien listoilta mutta muuten ainut tapa selvittää oliko kämppä liian pieni vai ei, oli rampata näytöissä. Näyttöpäivä on täällä lauantaina ja näytöt kestivät vartin verran eli samalle päivälle sai ahdettua ihan hyvän määrän näyttöjä kun etsimme lähialueelta.

Toinen ärsyttävyyden aiheuttaja oli kuvien laatu. Välillä kuvissa näkyy todella kivan, ison ja valoisan näköinen asunto johon on käytetty photaria ja kalansilmälinssiä ja todellisuudessa kämppä onkin pieni ja pimeä ja kaiken lisäksi käytännössä ikkunattomassa kellarissa! Välillä taas kuvia on vain tiskialtaasta ja kaikista oleellisista huoneista niin kuin olo-tai makuuhuoneesta on vain epämääräistä kuvausta sanoilla "spacious, enormous, oversized..." kun totuus on kaikkea muuta.

Kotoisaa ja valoisaa

Ainiin, oman mutkan matkaan tekee toki täkäläinen tapa ilmoittaa kämpän huonemäärään vain makuuhuoneet. Studio tarkoittaa yksiötä mutta yksi huone ja yksi kylppäriä saattaa sisältää myös ihan minkä tahansa kokoisen olohuoneen ja joko avokeittiön tai erillisen keittiön. Olohuonehhan ei selvästikkään ole oikea huone...  Niin ja tietty pitää olla jo tottunut siihen, että vuokra ilmoitetaan viikoissa ja se on suomalaisen mittakaavan mukaan täysin tähtitieteellinen. Haluatko vuokrata kolmion? No, maksa siitä 1150 dollaria VIIKOSSA! Haluatko pienen penthousen Bondilta? Halpaa kuin saippua, lähtee 1500 dollarilla viikossa. Tulevasta kämpästä maksamme vuokraa tuplasti sen mitä oma vuokralaisemme maksaa suurin piirtein saman kokoisesta lafkasta Kalliossa.

Agetit jotka kämppiä näyttivät olivat kiinteistökaisoja pahimmillaan. Niljakkaita pukuun pukeutuneita hyypiöitä jotka välillä tulevat vartin näyttöihin vartin myöhässä ja pahimmillaan jättävät kokonaan tulematta! Ehkä asuntojen myyminen on vain vuokraamista niin paljon parempi bisnes, että vuokraamiset voi jättää vasemmalla kädellä hoidettavaksi mutta silti kummastelen epäammattimaisuutta joidenkin agenttien kohdalla.

Oma ihanuutensa on myös asunnonhakupapereiden täyttäminen. Niihin halutaan työnantajan tiedot, henkilökohtaisia suosittelijoita, tiedot edeltävistä kämpistä, tiedot kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä ja liitteeksi kaikki mahdollinen passinkopiosta sähkölaskuun millä voi todistaa a. asuvansa jossain b. saavansa palkkaa c. olevansa kuka väittää olevansa. Välillä näitä hakemuksia tehdään netitse, välillä paperilla. Itse preferoin tällä hetkellä paperia sillä nettiversion kaatuminen kuuden sivun täyttämisen jälkeen ei ole toivottavaa.

Kolme viikonloppua ja muutama viikonpäivä näytöissä meni. Ensimmäisen lauantaina myös satoi miellyttävästi kaatamalla ja tuuli niin, että puista irtosi sadan kilon oksia. Toisen lauantaina näytöt suoritti Klasu urheasti sateessa. Kahden viikon saldo oli kaksi potentiaalista mutta kallista kämppää. Kolmantena lauantaina alkoi viimein tuuri kääntyä mutta nyt joudumme vähän tinkimään rannan läheisyydestä. No, ehkä sen laudan kantaminen kasvattaa habaa ja luonnetta... Muutto odottaa kunhan kamppeet vapautuvat karanteenista eli lähiaikoina. Jee, pääsen sisustamaan!

Kuvei:
http://www.learnnc.org/lp/media/uploads/2007/10/img_1636.jpg
http://foodloversodyssey.typepad.com/.a/6a010536a07d60970b01156f61ace6970c-800wi

Aurinkosirkuksen ötökät

Shelma aina väittää, että melkein karkasi sirkuksen matkaan nuorempana. Tiedä todellisuudesta, mutta intohimoisempaa Cirque du Soleil-fania saa hakea (sirkus)kissojen ja koirien kanssa. Lauantaina myös Chris pääsi yllätysnäkemään kanukkisirkustelijat ensimmäistä kertaa kun olivat kerta täällä kiertueella Ovo-esityksen kanssa.

Ennen shouta kävimme uudessa lempparipaikassamme, Stuffed Beaverissa. Majava sijaitsee täällä melko lähellä, Bondi Roadilla, ja sieltä saa hervottoman epäterveellistä kanadalaista ruokaa. Paikan bravuuri on poutine eli ranet juustolla ja "gravyllä" eli paikallisella ruskealla kastikkeella. On ilmeisesti quebeciläinen herkku. Hanpparitkin, jopa Bondi rd. special minkä itse tällä kertaa otin ja joka oli naammioitu tervelliseksi salaatilla, tihkuvat ihanasti rasvaa ja leivän tilalla on kanukkibriossia.

Salaatin alta paljastuu, että tarpeeksi rasvaa käyttämällä ei tarvita kastikkeita 

Omat pellet mukaan sirkukseen

Koska kaksi pelleä on vain liian vähän

Koska itse sirkusta ei saa koskaan kuvata, sillä trapetsitaiteiljat kuolevat sokaistuessaan salamasta ja tippuessaan päälleen yleisöön, en kuvannut muuta kuin teltan ulkoa päin. Ovo oli tähän mennessä näkemistäni Circue du Soleileista (aikaisemmin olen nähnyt siis yhden) parhain. Ka:ssa, minkä kävimme katsomassa Vegasissa vuuuuosia sitten, ei ollut muistaakseni ollenkaan pelle-elementtejä ja suurin osa tempuistakin oli pariakrobatiaa eli variaatiota olisi saanut olla enemmän. Ovossa sen sijaan oli ihan pätevät pellet ja akrobatia oli sekin hienoa. Nyt kiinnostaisi nähdä O eli vesinäytös. Shelma kertoi, että puolet tempuista tehdään vesitankissa! 

Sirkusteltta näytti sirkusteltalta

Sirkuskävijä ja pellet

Täysin ongelmitta ei sirkuksessa käynti tällä kertaa sujunut. Sirkuksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta joku urpo Coldplay-niminen muniinpuhaltelubändi soitti viereisellä areenalla. Ongelmia ei tietenkään tulisi siitäkään jos kaikki aussit eivät aina yksityisautoilisi kaikkialla. Koska kukaan kunnon aussi ei kuitenkaan julkista liikennettä käytä, oli tie, parkkihalli ja kaikki muutkin tiet täysin tukossa kun tuli kotiinlähdön aika. Ensin näytti siltä, että jotain saattaisi tapahtuakkin paikkoin, mutta loppujen lopuksi venailimme puolitoista tuntia autoparkin ylimässä kerroksessa, että autoletka suvaitsi liikahtaa ja pääsimme vapauteen. Syytän tästä aina ja ikuisesti Chris Martinia ja ajattelin mennä hänen vaimonsa blogiin avautumaan kärsimyksistäni. Ja se pändikin on ihan kauhea!

Sydneyn julkinen liikenne

Olen vähän seuraillut keskustelua Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun tulevasta joukkoliikenneuudistuksesta missä siirrytään tukholmamaisiin vyöhykkeisiin nykyisten kuntarajojen sijasta ja ajattelin vähän valottaa täkäläistä järjestelmää. Tai sen puutetta. Noh, kyllä täällä joukkoliikennettä on. Dösiä, junaa, lautta jopa ratikka joka kulkee vähän matkaa edes takaisin ja tietenkin turisteille erikseen vielä monoraili.

Sen sijaan varsinaisia matkakortteja ei ole, vaan homma perustuu vanhaan kunnon paperilappuseen johon jää leima. Tai ei jää jos se on viikon kortti. Mutta sama idea kuin vielä 90-luvulla lama-Tampereella, jossa viimeksi muistan käyttäneeni paperilappua dösissä. Tai siis siellä tietenkin nysseissä. Matkaajaa palvelee reittioppaanomainen www.131500.com.au, tosin paljon huonommalla käyttöliittymällä ja mobiiliversiota kyllä jään usein kaipaamaan.

Täällä myydän toki myös ainakin viikon ja käsittääksen myös päivän monikäyttölippua, nimeltään MyMulti joka onkin turistille joka sentin arvoinen, sillä sillä pääsee lähestulkoon kaikkialle. Monoraipattimeen MyMultikaan eikä käy. Tämän karvaasti huomasimme ensimmäisen turisteiluviikkomme aikana.

Monoraili

Turisteilun loputtua huomasimme kuitenkin nopeasti, että järkevin kulkuväline paikasta toiseen riippuu paljolti asuinpaikasta. Itse kuljimme Ekotalosta ympäriinsä lähinnä busseilla tai bussi ja juna-yhdistelmällä Bondille. Busseihin saa näppäriä kymmenen kerran MyBus-kortteja. Näissäkin kuitenkin piilee pahaa-aavistamattomille matkaajille mutkistavia tekijöitä. Se millaisen MyBussin tarvitsee, ykkösen, kakkosen tai jopa kolmosen, riippuu siitä miten pitkää matkaa meinaa matkailla. Täällä siis ei ole varsinaisesti ennalta määrättyjä vyöhykkeitä, vaan MyBussien hönkä riittää aina tietyn pysäkkivälin ja jos matka on pidempi, tarvitaan MyBus1:n sijasta MyBus2. Välillä tämä matka on aika arpomista ja tuntuu päättyvän epäreilusti juuri ennen sitä pysäkkiä mihin on määränpää mutta yleensä MyBus1 riittää ihan hyvin jos haluaa meiltä keskustammas ja rannoille mennessä tarvitaan MyBus2. Käsittääkseni myös kaksi leimausta MyBus1:sestä on sama kuin MyBus2 ja niin edelleen mutta fiksumpaa leimata kerralla oikein, tulee halvemmaksi. Bussisysteemi voi vaikuttaa hämmmentävältä aluksi ja täyttä varmuutta siitä, pysyykö rajojen sisällä on välillä vaikeaa saada. Pysäkkien infoja joutuu hetken tihrustamaan ymmärtääkseen homman nimen mutta tietenkin paikan päällä asuessaan reititkin yleensä ovat aika vakiintuneita, eli ongelmia tulee vasta kun joutuu menemään jonnekkin uuteen paikkaan. 

MyBusa ygönen

Juniin taas pitää käyttää MyTrain-lippua, joka on dösälippua kalliimpi ja hinta määräytyy myöskin asemien etäisyyden mukaan. Perushintainen junalippu ei kovinkaan kauas maksaa noin kolme ja puoli dollaria kun taas dösän kertalippu taitaa olla 2,40 dollaria. Kymppikortti tiputtaa hinnan alle kahteen dollariin per laaki sekä ykkös-että kakkosmatkoilla ja kolmosta en ole koskaan joutunut ostamaan kun en ole niin skutsiin mennyt. Lentokentälle matkaajat varokoon, sillä lentokentälle on junassa erillinen riipaiseva lähes kuudentoista dollarin lentokenttähinta. Suosittelen kaikille lämpimästi taksia, varsinkin jos menijöitä on enemmän kuin yksi, sillä taksi lentokentältä keskustaan on yleensä vain vähän päälle parikymppiä. Junista saa myös joihinkin paikkoihin, lähinnä kai Bondille, yhdistelmälippuja jotka tulevat kertalippuja halvemmiksi. Juna ei nimittäin mene Bondille asti, vaan Bondi Junctionista on vielä melkoisesti matkaa, joten dösä tulee tarpeeseen, varsinkin jos matkaa surffilautojen kanssa kuten me teimme kesällä Ekotalosta. Nykyisestä paikastamme on onneksi parempi, suora bussiyhteys Bondille, jota toivon mukaan pääsemme käyttämään kunhan sydäntalvi loppuu.

Junaverkosto toimii parhaiten jos mennään pohjoiseen tai etelään. Lännessä ja pohjoisesta lähteen on melkoisia katvealueita joilta väki tuleekin yleensä joko bussilla hiiiiitaasti tai autolla jonka jälkeen bussit kulkevat vielä hitaammin. Junat ovat melko tarkkoja, joskin välillä vuoroja voi joutua odottamaan hetkisen. Bussit ovat vähemmän tarkkoja ja yleensä keskustaan saapuessa liikenne alkaa takkuaamaan iltapäivisin ja aamuisin. Täällä on ihan oikeasti ruuhkia. Siis ei mitään Kehäykkösen nyyhjoudunvenaamaanmelkeinminuutin-ruuhkia vaan ihan kunnon ruuhkia. Mikään ei liiku-ruuhkia.

Sydneyn bonuskulkuväline perusvehkeiden lisäksi on tietenkin lautta. Lautalla kuljetaan ihan oikeasti paikasta toiseen. Klasu käyttää pikalauttaa Manlyyn ainakin kahdesti viikossa ja monet kulkevat lautalla myös lännestä jokea pitkin keskustaan. Lautta kustantaa muistaakseni junan verran mutta siihen saa myös kausikortteja ja nopea commuter-lautta on halvempi kuin normaali hidas lautta. Kaikki jotka lautalla työmatkojaan kulkevat ovat lautoista aivan haltioissaan. Ja niissä saa kuulemma myös bisseä.

Lautta

Täällä on myös ratikka, mutta emme ole sitä kertaakaan käyttäneet sillä se menee kulkee helsinginmetromaisesti vain yhtä väliä ja sitä väliä me taas emme yleensä kulje. Ratikka lähtee keskusrautatieasemalta ja menee Pyrmontin ja Gleben kautta jonnekkin. Pitänee varmaan joskus sekin testata. Melbournessa oli melko kattava ratikkaverkosto mutta kattavuus rajoittui vain päiväsaikaan. Illalla ratikat eivät jostain syystä kulkeneet kovin hyvin. En ihan ymmärtänyt logiikkaa tässä.

Joukkoliikenneaihetta sivuten, Sydneyssä on myös tietullit. Tavallinen henkilöauto taitaa maksaa rapiat neljä dollaria ja tulli on automatisoitu. Tosin voi myös pysähtyä maksamaan käteisellä mutta käsittääkseni suurimmalla osalla on autoissaan joku automaaginen maksuknölli. Ainakin kaikissa autoissa mitä me olemme vuokranneet, on moinen ollut lukuunottamatta Hiacea. Tietullien vaikutus ruuhkiin ei ole minulle täysin selvä mutta ainakaan niiden olemassaolo ei ole ruuhkia täysin poistanut.



Monorailin ja lautan kuva kuva kun omia ei löytynyt: wikipedia

Kylmän sietämisestä

Vähä jäässä

Yleinen harhaluulo suomalaisista taitaa olla, että Suomessa heilutaan kesät talvet alasti ja suomalaisten pitäisi sietää hyvin kylmää. Oman suppean kokemukseni myötä olen täysin päinvastaista mieltä; suomalaiset sietävät kylmää todella huonosti. Tähän on montakin syytä: Suomessa talot rakennetaan niin, että sisällä on lämmintä. Siis muut kuin HOASin talot. Ja niissäkin on vielä ihan suht siedettävää. Täällä, kuten varmaan suurimmassa osassa muutakin maailmaa, kolmikertaiset ikkunalasit ovat täysin absurdi ajatus ja lämpöpattereita saa kaupasta kassan vierestä. Sellaisia mini-irtopattereita. Niihin isoihin terrace houseihin missä lattian ja parvekkeen oven välissä on rotanmentävä aukko. Ok, onhan niissä toki takka joka huoneessa, ainakin alkuperäisten suunnitelmien mukaan on ollut. Mutta tomerat aussit ovat jostain syystä rempanneet takat veks joka toisesta talosta joten siihen meni sekin viktoriaanisten arkkitehtien lämmityspläni.

Elkää ymmärtäkö väärin, ei täällä vieläkään ole esimerkiksi pakkasta. Lämpötila saattaa päivällä kohota päivällä lähelle 25 astetta mutta yölämpötilat menevät jo alle kymmenen asteen. Kun talossa on yksinkertaiset ikkunat ja seinissäkään ei varmaan liiemmin ole lasivillaa täytteenä, myös sisällä on jotain kahdenkymmenen ja kymmenen asteen väliltä. Uusi asuntomme oli toki valittu tätä silmälläpitäen ja meillä on kuin onkin ilmastointi/lämmitys mutta ilmeisesti kukaan muu täällä asuvista ei ole sen käytöstä kovin innostunut, sillä taidan yleensä olla ainut joka laittaa sen päälle.

Joku unohti lämmityksen

Sisätilojen lisäksi tippuvat asteet aiheuttavat päänvaivaa myös ulkona. En oikein osaa pukeutua sään mukaisesti. Teoriassa koko ajan pitäisi pukeutua ns. välikausimalliin, eli syys-kesä-kuteisiin mutta päivällä siihen on liian kuuma ja illaksi minulla ei ole mitään järkevää vaatetusta. Pitäisi haalia lisää neuleita ja oikean kokoinen nahkatakki. Trendikaupat pursuilevat tekokarvaliivejä ja vintaasiliikkeet ovat trenssien jälkeen kaivaneet minkkiturkit esiin. Tuntui absurdilta käydä viime sunnuntainan kiertelemässä Crown Streetin vintaasikauppoja kahdenkymmenen viiden asteen auringonpaisteessa minkkiturkkeja sovitellen. En ostanut turkkia, en usko, että se olisi täällä järkevä hankita, vaikka ilmeisesti joku uskoo, sen verran paljon niitä oli tyrkyllä.

Ausseisaa talvipukeutumista Muurin takaa?

Ilmeisesti kuitenkin valtaosa väestöstä ei kärsi kylmästä läheskään samalla tavalla kuin pohjoisen uljaiden kansojen edustajat. Paikalliset tsirbulat käyttävät edelleen vesirajamekkojaan, myös öisin, ilman mitään villapaitaa/takkia/ponchoa/turkkia siinä missä minä olen kietoutunut jo villaan ja nahkaan ja silti palelen. Syytämme tästä outoudesta omaa tietellistä läpimurtoamme, brittigeeniä. Britit pystyvät uskomattomiin suorituksiin vaatteiden vähyydessä säässä kuin säässä. Todistuskappaleeksi luotettavista luotettavimman lähteen, Daily Mailin, artikkeli newcastlelaisista tytöistä. Hulluja nuo anglosaksit.


http://www.flickr.com/photos/jdhancock/5070325420/
http://theironchic.blogspot.com.au/2011/01/frozen-ghost.html
http://gameofthrones.wikia.com/wiki/Ygritte

Telkkari

Meillä on täällä 22. kerroksessa paremman keittiön ja kivan huoneen lisäksi myös telkkari. Iso taulusellainen ja siitä näkyy yli yksitoista kanavaa. Paras kanava on kanava 11 jolta tulee Simpsoneita, Futuramaa, Star Trekin Next Generationia ja Voyageria ja komediahömppäsarjoja. Myös ysikanava on ihan kiva, kun sieltä tulee Big Bang Theoryä ja muuta höpöä.

Uusia ja vanhoja jaksoja Simpsoneita

Lopetin telkkarin katsomisen kokonaan siinä vaiheessa kun Suomessa siirryttiin digilähetyksiin. Vanha telkkari lakkasi toimimasta ja uutta en halunnut hankkia. Tätä ennen en pahemmin töllöttimeen ollut koskenut muutettuani Espooseen muutenkaan, sillä välillä sitä ei ollut ja kun oli, ei sieltä tullut mitään kovin fiksua. Lisäksi Otaniemessä minulle aukeni internetin ihmemaailman tarjonta ihan uudella tavalla ja pystyin katsomaan elokuvia ja sarjoja tietokoneelta juuri kun minua itseäni huvitti ja oikeastaan sieltä myös löytyi juuri se, mitä huvitti katsoakkin. En siis menettänyt kulttisarjoja tai katsonut vähemmän elokuvia kuin telkkarin kanssakaan, en vain ollut enää sidottuna mihinkään tiettyyn aikaan kuten ennen.

Nyt tuo telkkari taas möllöttää tuossa ja suhtautumiseni siihen on hieman ristiriitainen. Se on oiva lisänäyttö tietokoneeseen kytkettynä. Kuvan laatu on aivan täysin eri sfääreistä kuin tällä miniläppärin näytöllä ja Game of Thornes näyttää ja kuulostaa hienolta, varsinkin kun läppärin ääni on kytketty uusin beibeihimme, Tivoli Audion kajareihin. Pelkään jostain syystä, että telkkari passivoi meidät, emmekä enää tee iltaisin mitään kivaa. Toisaalta, kun muistelen tarkemmin, en ole varma olemmeko siltikään tehneet telkkarittominakaan aikoina mitään kovin kummoista niinä päivinä kun ei ole jaksanut lähteä minnekkään. Nyt vain iltapäivien rytmi on erilainen kun urheilen keskellä päivää ja teemme iltaisin sapuskaa. Aikaisemmin töiden ja urheilun jälkeen ei kovin paljoa aikaa edes jäänyt epämääräiseen tuijotteluun. Olen pitänyt ajatuksesta, että meillä ei ole telkkaria vaikka se ei tänä päivänä ole mitenkään kummallista ja olen rehellisin mielin voinut repiä tv-lupamaksulaput mitä postiluukusta on ajoittain kolahdellut. Lisäksi telkkarittomuus on tehnyt telkkaristen kotien vierailujen telkkarin katselun jännittäväksi uutuudeksi ja harvinaiseksi herkuksi. Jopa mainokset olivat kiinnostavia kun niitä ei nähnyt yleensä muuta kuin elokuvateatterissa elokuvien alussa.

Mainoksista puheen ollen, telkkarin katselu on täällä myös todella ärsyttävää, sillä mainoskatkoja on aivan liikaa ja mainoksia on tolkuttomasti. Ei ihme, että ihmiset nykyään digiboxittavat kaiken ja kelaavat mainokset. Eihän tuossa mainosmäärässä ole mitään järkeä! Välillä mainoskatko osuu sarjan loppuun niin, että mainosten jälkeen saattaa tulla pelkästään 30 sekuntia itse ohjelmaa ja lopputekstit. Huoh.

Picardkaan ei arvosta mainoksia

En ole vielä sortunut realityohjelmiin hengatessani päivisin yksin kotona, siitä olen iloinen. Koitan nyt elää ja yrittää olla kavereita telkkarin kanssa. Kyllähän vanhojen sarjojen katsomisessa on omat hupinsa ja välillä vilaukselta nähdyt uutiset parantavat käsitystä Australian tapahtumista. Ehkä toosa ei ole täysin turha. Ehkä.

Kuvei: 
http://i0.kym-cdn.com/photos/images/original/000/001/582/picard-facepalm.jpg?1240934151
http://www.dan-dare.org/Dan%20Simpsons/TheSimpsonsEveryoneEver800.jpg

Eläinystävämme

Täällä Sydneyssä on joutunut tottumaan vähän erilaiseen eliöpopulaatioon kuin Kalliossa. Lepakot ja papukaijat ovat valloittaneet taivaat harakoiden ja varpusten sijasta, koirat ovat pienempiä ja keskimäärin lyhytkarvaisempia ja oravien sijaan puissa on opossumeja. Eniten tuttavuutta olemme kuitenkin joutuneet tekemään erilaisten kuoriaisten ja hämähäkkien kanssa. Eniten hämähäkkejä näkyy ulkona, talojen pihapuihin on tehty massiiviset verkot, mutta jonkun verran myös sisällä, jopa täällä 22. kerroksessa. Oma suhtautumiseni hämähäkkeihin on edelleen suhteellisen välinpitämätön, kunhan ne eivät ole a. punaselkäisiä b. todella isoja ja mustahkoja ja näin ollen tässä järjestyksessä Aussien myrkyllisin ja sen supermyrkyllinen hämppyrikaveri.

Friendly neighborhood redback spider

Sydney funnel web spider. Niin, sen nimessä on Sydney koska niitä on TÄÄLLÄ SYDNEYSSÄ

Hieman vastenmielisempi tuttavuus sen sijaan ovat torakat. Ja täällä niitä tulee kaikissa koissa pienestä liian isoon. Pienen torakan liiskaamiseen riittää talouspaperin pala mutta isoja torakoita ei meinaa saada hengiltä edes Aussi-Voguella. Kenkiäni en tietenkään moiseen brutaaliin puuhaan käytä, sillä kuolleesta torakasta jäävä läntti voi olla aika melkoinen. Entinen kämppiksemme Douglas vihasi ekotalon torakoita niin paljon, että järkkäsi yhtenä päivän kunnon torakkaverilöylyn. Kuolleita torakoita oli pihalla kymmeniä, sisällä vielä lisää. Osa vaikutti kuolleilta ensimmäisen päivän jälkeen mutta saattoi alkaa uudestaan sätkimään. Mikäs sitä torakan tappaisi, ei edes torakkamyrkky. Mikä parasta, täkäläiset torakat osaavat myös lentää! Eivät hyvin, mutta juuri sen verran, että ne pääsivät parvekkeelle asti toiseen kerrokseen ekotalossa. Kesemmällä vaihtoehdot olivat siis joko pitää ikkunat kiinni ja paistua tai listiä torakoita iltaisin. Myös täällä 22. kerroksessa näkyy ihan minimaalisia torakanpoikasia ja onnistuin tänään nappaamaan sellaisesta suttuisen kuvan ennekuin litistin sen etusormeni alle. Isompia torakoita ei onneksi ole hetkeen näkynyt enkä usko, että niitä kerrostaloissa on niin paljoa. Ainakin näin toivon. Siksipä isomman torakan kuva ei ole oma vaan netistä pöllitty mutta aika hyvä kun siitä vähän voi hahmottaa kokoa.

Torakoita riittää pikkuriikkisistä...

...aivan liian isoihin

Toinen epämiellyttävä eläinvieras oli ekotalossamme takakujan rottakolonian jäsenistö. Itse en onneksi koskaan nähnyt rottaa sisällä, mutta Shelma näki kerran; onneksi ei laseja särkynyt. Ne myös järsivät Shelman Havaianaksista reunat piloille, kengistä tuli liian terävät käyttää. Takakujalla niitä sen sijaan näkyi välillä, enemmän liiskaantuneina kuin elävinä. Täkäläiset rotat ovat mustarottia, suth isoja ja ruttoisia näyttäisivät olevan. Rottien yleisyyteen kyllä auttoi se, että kanat menivät toiseen kämppään, rotille jäi vähemmän sapuskaa takapihalle.

Syön sandaalisi ja saat ruton

Myös hyttysiä on tullut läimittyä kuoliaaksi, lähinnä öisin. Täkäläiset hyttyset eivät myrkyllään vedä vertoja suomalaisille tappajahyttysille. Pisto kutiaa vain muutaman tunnin muutamaan viikkoon verrattuna, eikä siitä nouse kovin kummoista paukamaakaan. Inhottavinta on yöllinen ininä korvanjuuressa. Onneksi hyttysiä on ollut aika maltilliset määrät, pelkäsin pahempaa. Ei tarvita hyttysverkkoja öisin niin kuin vaikkapa Aasiassa. Hyttyset näyttävät täällä ihan samalta kuin Suomessakin, ehkä vähän pienemmiltä vain.

Hämppyrit, iso torakka ja rotta täältä: 
http://www.idilium.com/spiders/redback%20spider%203.jpg
http://www.spiderzrule.com/spider107/Picture%20197.jpg
http://www.causticsodapodcast.com/wp-content/uploads/2011/07/blackrat.jpg
http://www.visualphotos.com/photo/1x7235093/australian_cockroach_bf2151.jpg

Internet rikki!

Tämän valituksen kuvituksena saatte lisää Sydneyn katutaidetta. 

Meinasin eilen postailla täkäläisistä elukoista mutta en postannutkaan kun internet meni rikki moneksi tunniksi. Elin kauhun hetkiä kun en keksinyt mistä vika johtuu ja kelle pitäisi siitä ilmoittaa. Yksi vuokralla asumisen ongelmista, minulla ei ole mitään havaintoa mistä netti tulee ja kelle siitä huolehtiminen varsinaisesti kuuluu. Pitänee tentata lisää vuorkamestan setää näistä asioista.

Random taidetta

Internet on ollut Ausseissa itseasiassa paljon parempi kuin alun perin odotin ja nettiongelmia helpottaa tietty myös kännykkänetti mikä on ihan nopea ja toimii lähes kaikkialla. Internetin sijasta yksi pahimmista shokeista on ollut elokuvien hinta. Perus leffa ilman halvennuksia maksaa 18 dollaria. Siis kahdeksantoista! Eli noin viisitoista euroa. Jessus. Onneksi leffateattereilla on kaiken maailman klubeja ja halvennuspäiviä, että harvemmin joutuu täyttä hintaa maksamaan. Tämä on kuitenkin rajoittanut leffaharrastusta sen verran, että olemme käyneet elokuvissa täällä vain kerran, kun kävimme kesällä katsomassa Hugon. Tavoitteena olisi lähiaikoina käydä katsomassa paljon kohuttu Hunger Games, mutta leffassa käynti on jotenkin osoittautunut hirvittävän vaikeaksi kun ajat ja teatterit eivät täsmää. No, huomenna sitten niitä elukoita.

Ruokakaupassa

Suomessa kauppaa dominoivat S-ja K-ketjut, täällä kaksi suurinta ovat Coles ja Woolworths, eli Woolies niin kuin sitä tuttavallisemmin kutsutaan. Nyt uudessa kämpässä lähin isompi kauppamme taitaa olla Coles, viimeksi se oli Woolies mutta kävimme silti Colesissa koska Woolies oli spurgupuiston (tunnetaan myös nimellä Redfern park) nurkilla ja näin ollen vähän spurguisampi.

Woolies 

Molemmissa on yleensä tuoretiskit miltä saa palafetaa, oliiveja, makkaraa, leikkeleitä ja grillibroileria, ilahduttavain usein myös luomuna. Molemmilla on myös omat brändit eli omat Pirkat ja Rainbowt mitkä ovat yleensä halvempia mutta jotkut myös aika hyviä. Colesin preemiobrändistä löytyy mm. luomupastaa ja hyvää lihaa. Vertailukohtana voisi olla vaikkapa Pirkka Parhaat. 

Coles

Valikoima on samahko, suuria eroavaisuuksia emme ole löytäneet. Uudessa-Seelannissa vaikutti olevan vastaavahko tilanne, sillä vain Wooliessin nimi oli  Countdown ja toisen ketjun nimi taisi olla New World . Toisin kuin Uudessa-Seelannissa, Australiassa viiniä, bisseä ja viinaa ei saa myydä supermarketeissa, niille on erikseen bottle shopit, mutta Colesien yhteydestä löytyy lähes aina Liquorland, mistä saa perusviinit ja bisset. Muita viinakauppoja on pilvin pimein, erilaisin painoittein, eikä niissä tunnu olevan kovin tiukkoja aikarajoituksia. Ketjut omistavat osan viinakaupoista, osa on indiekauppoja. Lisäksi bisseä voi ostaa mukaan myös baareista tai niiden yhteydessä olevista bottle shopeista.

Kahden ison lisäksi löytyy myös Aldeja, IGAa, Spareja ja South Australiasta Foodland. Emme ole näissä kovin paljoa käyneet, lähinnä reissulla tuli piipahdettua muutamissa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Sapuskaa saa näiden lisäksi myös lukemattomista pikku-grocereista, etnokaupoista ja lihakaupoista. Monissa kauppakeskuksissa olen nähnyt erikseen lihakaupan ja kalakaupan vaikka parhaat kalat tietenkin haetaan Sydneyn Fishmarketeilta. 

Ruuan hinta on tietenkin aina mielenkiintoinen aihe mutta en oikeastaan osaa sitä kovin hyvin Suomeen vertailla parista syystä. Suomessa en hirveästi katsellut kilohintoja, ostin vain mitä haluisin, täällä olen tiiraillut aika tarkasti mitä mikäkin maksaa ja yleensä valinnut tarjouksessa olevaa. Kularimaito maksaa täällä 2 dollaria per kaksi litraa, mangot maksoivat halvimmillaan dollarin kappale ja avocadojen hinta on pompannut taivaisiin, lähes kolmeen dollariin per kappale. Yrttiniput maksavat noin 2.5 dollaria, valmiiksi pussitettu ja pesty rucola-pinaattisekoitus noin kolme. Osa hedelmistä on todellakin kappalehintaista, osa kilohintaista, eli näissä pitää olla tarkkana kumpaa hintalappu näyttää. Hedelmävalikoima on aika laaja ja Klasun iloksi välillä löytyy myös jalapenoja halpaan hintaan. Woolississa yleensä mukavasti lukee myös mihinkä tarkoitukseen mikäkin omena/peruna/tomaatti/banaanilajike käy parhaiten. Kaudessa olevat hedelmät ja vihannekset ovat yleensä  tarjouksessa. Hedelmät, jopa avokadot, ovat yleensä kypsiä ja herkullisia. 

Rahkaa ei kaupoista löydy, käsite taitaa olla tuntematon. En sitä kovasti ole kaivannutkaan kun se ei normaaliin ruokavaliooni kuulu. Leipä marketeissa on kauheaa pullaa, lähinnä paahtoleipää eri muodoissa. Leipomoista saa kunnollisempaa kamaa ja hinta on kohtuullinen. Emme ole tosin kovin paljoa leipää täällä syöneet, mitä nyt vähän vegemiten kaverina. Ex-kämppiksemme Rohan osti myös näkkebröderågia Ikeasta, eli ruisnäkkäreitä. Jos tulee kovasti näkkäriä ikävä, niin Ikeaan kannattaa suunnata. Siltä saa myös puolukka-ja lakkahilloa. 

Juusto on mielestäni aika Suomen hinnoissa, ellei jopa vähän halvempaakin. Juustolla täällä tarkoitetaan lähinnä cheddarin eri variaatioita Juustohöyliä ei tosin käytetä joten en ole aivan varma miten juustoblokit olisi tarkoitus syödä, jos ei raastaen. Lihaa löytyy hyvin luomuna, free range, grass fed, ei hormooneja yms. Kenguru on halvinta, filee noin 15 dollaria per kilo. Nauta on mielestäni selkeästi Suomea halvempaa mutta emme ole ekotalon vuoksi sitä kauheasti ostaneet eli pitkän aikavälin hintakokemus puuttuu. 

Shepard-avocado, nyt kaudessa

Iloinen yllätys olivat tiskiharjat! Niitä on ihan peruskaupoissa, jei! Muutenkaan en ole vielä kaivannut mitään mitä ei olisi löytynyt. Jopa erikoisempia jauhoja kuten tattarijauhoja löytyy kun tietää mistä etsii. Ruisjauhoihin en ole vielä törmännyt, mutta niitä kuulemma saa myös. Anna ja Tuomas olivat tehneet täällä karjalanpiirakoita ja ruissämpylöitä. Lakritsiskene on myös aika hyvä. Englanninlakujen lisäksi saa myös ihan perus lakupaloja monelta eri valmistajalta. Irtokarkit eivät muutoin ole niin kova juttu mutta niitäkin saa muutamista videovuokraamo/kioski-viritelmistä. Ei tosin kovin montaa lajia ja kaikki jotain ällöjä hedelmiä. 

Kuvat: 

http://www.heraldsun.com.au/news/more-news/coles-to-take-on-ravc-with-roadside-assistance/story-e6frf7l6-1226014387261 

http://apexelectrical.com.au/projects/woolworths-safeway-big-w/

http://www.buyfruit.com.au/eshop/products/Shepard-Avocado.html

Työnhakua ja nyrkkeilyä

Saimme vierailijoita pohjoiselta pallonpuoliskolta, Aki ja Ninan! Pari iltaa on mennyt treffatessa ja höpistessä outbackin jättihämppyreistä mutta päivisin ankara työnhaku jatkuu. Edistystä on taas hiukan, mutta ei vielä merkittävää läpimurtoa toisin sanoen haastattelua ja varsinaista duunia.

Toisin kuin Suomessa, missä firmat itse hakevat suoraan työntekijöitä, työnhaku täällä menee pitkälti agenttien eli jonkun sortin headhunttereiden kautta. Agentit postailevat työnhakuilmoituksia työsaiteille, joista parhaalta tuntuu seek.com.au. Muitakin saitteja on, mutta Seekkiin tuntuu tulevan parhaat ilmoitukset. Agentit tekevät esivalinnan siitä, ketä laittavat firmoille etiäppäin, firmat päättävät halutaanko haastatteluun, agentit soittelevat kandidaateilleen ja koko prosessissa kestää järkyttävän kauan. Lisäksi osa agenteista tuntuu olevan todella sluibia, eivätkä saa mitään aikaiseksi vaikka heille olisi tiedossa fyffeä jokaisesta työtä saaneesta heebosta. Klasuhan nappasi oman työnsä suoraan firman itse pistämän ilmoituksen kautta, eikä siinä kauaa nokka tuhissut. Itselläni ei ole vielä niin hyvää mäihää käynyt, mutta markkinat ovat edelleen vilkkaat ja cv:ni on hyvä, joten eiköhän tässä jotain duunia ennen talvea tehdä. Kotirouvana olo voi talven tullen käydä vähän tylsäksi ja shoppaushimo ylitsevuotavaksi. Työnhakumotivaattorina minulla on Australian Vogue ja sen materialismiin  kannustavat kiiltävät sivut.

Jotta en tekisi työnhakuani kuitenkaan liian helpoksi, olen hakenut vain kontraktihommia, eli en halua tehdä töitä kuutta kuukautta pidempään. Miksikö? No koska haluan edelleen takaisin yliopistolle jatkamaan opintojani mutta tarvitsen siihen rahoitusta. Kuusi kuukautta korporaatio-orjana toisi sopivasti pääomaa plakkariin vuosikausien opiskelijalorvailua varten. Ja ehkä muutamat MP-kengät...

Asiasta lapaseen, tai tässä tapauksessa nyrkkeilyhansikkaaseen. Päivieni kuluksi ilmoittauduin kahdesan päivän kokeiluun ja olen siellä nyt käynyt muutamia kertoja hakkaamassa säkkiä niin, että rystysistä lähti iho. Nyrkkeily tuntuu taas pitkästä aikaa todella hyvältä, hartiat kiittävät ja selkä on kolmatta päivää lihaskipeä. Jalkojakin tulee treenattua kun hakkaa säkkiä liikkuvasti, eikä vaan möllötä paikallaan. Nyrkkeilyn lisäksi salilla on myös potkunyrkkeilyä, joka on aika lähellä savatea, ranskispotkunyrkkeilyä, jossa siis kävin viime kesänä, savate formen peruskurssin. Potkut potkitaan eri kohdalla jalkaa ja kenkiä ei käytetä mutta hiki lentää. Pitää varmaan tehdä musiikkitoiveita vetäjille, kun ei Rammsteinia kuulu!

Tavoite

Viilenevää

Jossain vaiheessa lienee pakko hyväksyä, ettei Australiankaan kesä ole ikuinen. Parina viimeisenä päivänä on lämpötila laskenut yösin lähelle kymmentä astetta vaikka päivällä aurinko paahtaakin päälle kahta kymppiä. Välillä hyytävä etelätuuli tuo terveisiä Antarktikselta vaikka rantakelejä pitäisi teoriassa jatkua vielä kuukauden päivät jos hyvin käy. No, onneksi näiden kesän lasten talvikaan ei ole kovin talveisa. Tapasimme pari päivää sitten kundin Wollongongista joka ei ole eläissään nähnyt yhtään lunta.

Eddardkin sen tietää

Asuntojen ja töiden haku edistyy vaihtelevalla menestyksellä. Olen nähnyt muutamia aivan kaameita loukkoja ja pari ihan ok-mestaa mutta ei vielä mitään kovin järisyttävää. Tänään olisi taas yksi näyttö. Toivottavasti tämäniltainen on vähemmän loukkoisa ja enemmän kotoisa. Onnteksi meidän alueeltamme löytyy näitä kämppiä ihan hyvin, ettei mihinkään kuuseen tarvitse muuttaa. Ihannekämppäni olisi tietenkin kokonainen oma viktoriaaninen terrace house parvekkeella, uudella keittiöllä ja kylppärillä ja pihalla (ilman haisevaa kompostia) mutta sellaiset ovat hiukkasen ylisuuria ja ylihintaisia. Mikseivät viktoriaaniset ihmiset rakentaneet yksiöitä? Hölmöt. Tai sitten hankin sen filippiiniläisen palvelijan kansoittamaan ylimäärähuoneita, niitähän varten niitä varmaan onkin niin satamiljoonaa näissä taloissa.

Töiden haku täällä Ausseissa on melkoisen hidasta, sillä suurin osa paikoista on agenttien kautta haussa ja ensin agentit haluavat jutskailla, sen jälkeen vasta itse firma. Klasulla kävi tsägä ja firma oli itse postannut työpaikailmoitukseen seek.com.au:hun, mitä lähinnä käytän itsekkin. Töitä löytyy myös muilta saiteilta mutta seek vaikuttaa tähän menneessä parhaalta. Oih, ollappa raksaprojari, niiden liksat ovat aivan tähtitieteellisiä. Jos olisin raksalainen niin en odottaisi sekuntiakaan lentolippujen kliksuttelussa.

Työnhakua ja idlausta

Mitään kummempaa ei ole varsinaisesti tapahtunut, senpä takia en ole hetkeen blogaillutkaan. Sydneyn ilmojen jumalat pitävät meitä pilkkanaan ja lähettävät viikolle sadetta ja viikonloppuisin hellettä, juuri kun viikolla olisi aikaa vaikka mihin ulkoiluun. Työnhaku etenee hitaasti mutta epävarmasti. Olemme molemmat käyneet yksissä haastatteluissa ja tulosten odotteleminen on tuskaisaah.. Täällä "oikeita" töitä haetaan yleensä agenttien kautta, eli agentit tekevät esikarsintaa mutta myös yrittävät löytää muitakin töitä kuin mihin on alunperin haettu. Agenttien särmyys vaihtelee suuresti, onneksi Klasulle on sattunut pari hyvääkin.

Koska viikolla on meri raivonnut kolmimetrisin aalloin ja vettä tullut kuin aisaa, olemme urheilun sijasta keskittyneet kulttuurinautintoihin. Katsoimme BBC:n uuden Sherlockin molemmat kaudet, olivat todella loistavia. Lisäksi katsoimme pari huonoa elokuvaa ja pari vähän parempaa. Huonoja olivat uusi Conan barbaari missä Khal Drogo seikkaili päättömän juonen avittamana, sekä pettymuksekseni myös Iron Lady. Thatcher olisi ollut niin mielenkiintoinen hahmo, mutta leffa oli pilattu lisäämällä siihen ns. human interestiä eli vanhan Maggien sekoilemassa ja liikaa Meryl Streepin maneereja.

Good stuff

Katsoimme myös pari hyvää leffaa tai ainakin hyvähköä. Moneyball oli hyvä, Brad ei ollut ollenkaan hullumpi ja vaikka aihepiiri, amerikkalainen pesis, on yleensäottaen maailman tylsintä, tykkäsin tästä silti. Positiivinen yllätys oli myös Johnny English Reborn, onnistui naurattamaan parissa kohti ja siinä oli Gillian Anderson.

Leffojen lisäksi kahlasin läpi myös Michael Cunninghamin The Hoursin. Olin nähnyt elokuvan mutta en enää muistanut siitä paljoa. Eipä tämä nyt mikään actionpainotteinen teos muutenkaan ollut, ennenmmin maalailevaa tutkiskelmaa liikaa asoita vatvovista naisista. Tekisi mieleni ravistella päähenkilöitä niitä olkapäistä ja käskeä ajattelemaan vähemmän. Kieli oli kyllä kaunista.

Kävimme myös hankkimassa Sydneyn kirjaston kirjastokortit ja vilkaisemassa Surry Hilssin kirjaston tarjontaa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui kirjaston luokittelutyyli. Sitä ei nimittäin ollut. Hempat, Atwoodit,  Nora Robertsit ja Marklundit olivat kaikki sikin sokin, enkä lopulta löytänyt mitään kiinnostavan oloista kun kaikki järkevä kirjallisuus hukkui hömpän sekaan. Pitänee päättää seuraavalla kerralla etukäteen mitä hakee.

Asioita joista haaveilen tällä hetkellä

Pakatessani koko omaisuuttani kasaan muutamia viikkoja sitten, ajattelin, että olen muuttamassa aurinkoiseen ja lämpimään Australiaan. Asianlaita ei ollut ihan näin ruusuinen. Ensimmäiset viikot satoi ja kylmi. Reissussa oli lämmintä mutta täällä Uudessa-Seelannissa on taas "Suomen kesä" ja sää vaihtuu vartin välein. Muutamia juttuja olisi hyvä olla täällä mukana, joita ei tietenkään ole, eikä niihin ole työttömällä varaa.

Collegehaalari: tälläinen olisi verraton matkalla veskiin ja takaisin ja sängyssä maatessa blogatessa.

Inkapipo: suojaa pään ja korvat. Täällä tuulee. Ja kovaa:

Uggit: varpaita palelee. Ei ole ollenkaan liioittelua, että näitä käyttäisi. Ja niitä lampaita kyllä riittää:

Parikat: no, aina pitää haaveilla Parikoista.

Kallista?

Tähän mennessä kaksi suosituinta puheenaihetta ovat olleet Sydneyn sää ja kalleus. Kesä on ollut kylmin 3-60 vuoteen, riippuen keltä kysyy. Hinnat ovat kalliita ihan kaikista, huolimatta keltä kysyy. Itse en täysin allekirjoittanut kalleuspuheita; mielestäni hintataso on Suomea vastaava, ulkona syömisessä jopa ajoittain edukkaampi, kunnes kävin tarkistamassa MAC-indeksin. Tietämätttömille valistuksena, MAC-indeksi kertoo MAC huulipunien hinnan eri maissa. USAssa MAC on halpaa, huulipuna irtoaa kymmmenellä eurolla. Suomessa ja Ruotsissa hinta on lähempänä kahtakymppiä. Sydneyssä sen sijaa yksi, siis yksi MAC huulipuna maksaa KOLMEKYMMENTÄKUUSI dollaria!!! Siis 36! 36!!! 30 euroa! Ei sit meikata, stna...

Published with Blogger-droid v1.7.1

Internetin kehitysmaa?

Lähdön hetki lähenee mutta tietotekniikka pettää. Kännykkä osoitti eilen jotain epämääräisiä hajoamisen merkkejä ja talouden irtokovalevy levisi jo viime viikolla. Onneksi Australiassa myös internet on vaivaisen kolmen piuhan varassa. Saas nähdä juokseeko bitti 90-luvun meiningin mukaisesti vai juokseeko lainkaan. Blogaaminenkin ilman intternetziä saattaa osoittautua haasteelliseksi.

Piuhoja ei mee!