Telkkari

Meillä on täällä 22. kerroksessa paremman keittiön ja kivan huoneen lisäksi myös telkkari. Iso taulusellainen ja siitä näkyy yli yksitoista kanavaa. Paras kanava on kanava 11 jolta tulee Simpsoneita, Futuramaa, Star Trekin Next Generationia ja Voyageria ja komediahömppäsarjoja. Myös ysikanava on ihan kiva, kun sieltä tulee Big Bang Theoryä ja muuta höpöä.

Uusia ja vanhoja jaksoja Simpsoneita

Lopetin telkkarin katsomisen kokonaan siinä vaiheessa kun Suomessa siirryttiin digilähetyksiin. Vanha telkkari lakkasi toimimasta ja uutta en halunnut hankkia. Tätä ennen en pahemmin töllöttimeen ollut koskenut muutettuani Espooseen muutenkaan, sillä välillä sitä ei ollut ja kun oli, ei sieltä tullut mitään kovin fiksua. Lisäksi Otaniemessä minulle aukeni internetin ihmemaailman tarjonta ihan uudella tavalla ja pystyin katsomaan elokuvia ja sarjoja tietokoneelta juuri kun minua itseäni huvitti ja oikeastaan sieltä myös löytyi juuri se, mitä huvitti katsoakkin. En siis menettänyt kulttisarjoja tai katsonut vähemmän elokuvia kuin telkkarin kanssakaan, en vain ollut enää sidottuna mihinkään tiettyyn aikaan kuten ennen.

Nyt tuo telkkari taas möllöttää tuossa ja suhtautumiseni siihen on hieman ristiriitainen. Se on oiva lisänäyttö tietokoneeseen kytkettynä. Kuvan laatu on aivan täysin eri sfääreistä kuin tällä miniläppärin näytöllä ja Game of Thornes näyttää ja kuulostaa hienolta, varsinkin kun läppärin ääni on kytketty uusin beibeihimme, Tivoli Audion kajareihin. Pelkään jostain syystä, että telkkari passivoi meidät, emmekä enää tee iltaisin mitään kivaa. Toisaalta, kun muistelen tarkemmin, en ole varma olemmeko siltikään tehneet telkkarittominakaan aikoina mitään kovin kummoista niinä päivinä kun ei ole jaksanut lähteä minnekkään. Nyt vain iltapäivien rytmi on erilainen kun urheilen keskellä päivää ja teemme iltaisin sapuskaa. Aikaisemmin töiden ja urheilun jälkeen ei kovin paljoa aikaa edes jäänyt epämääräiseen tuijotteluun. Olen pitänyt ajatuksesta, että meillä ei ole telkkaria vaikka se ei tänä päivänä ole mitenkään kummallista ja olen rehellisin mielin voinut repiä tv-lupamaksulaput mitä postiluukusta on ajoittain kolahdellut. Lisäksi telkkarittomuus on tehnyt telkkaristen kotien vierailujen telkkarin katselun jännittäväksi uutuudeksi ja harvinaiseksi herkuksi. Jopa mainokset olivat kiinnostavia kun niitä ei nähnyt yleensä muuta kuin elokuvateatterissa elokuvien alussa.

Mainoksista puheen ollen, telkkarin katselu on täällä myös todella ärsyttävää, sillä mainoskatkoja on aivan liikaa ja mainoksia on tolkuttomasti. Ei ihme, että ihmiset nykyään digiboxittavat kaiken ja kelaavat mainokset. Eihän tuossa mainosmäärässä ole mitään järkeä! Välillä mainoskatko osuu sarjan loppuun niin, että mainosten jälkeen saattaa tulla pelkästään 30 sekuntia itse ohjelmaa ja lopputekstit. Huoh.

Picardkaan ei arvosta mainoksia

En ole vielä sortunut realityohjelmiin hengatessani päivisin yksin kotona, siitä olen iloinen. Koitan nyt elää ja yrittää olla kavereita telkkarin kanssa. Kyllähän vanhojen sarjojen katsomisessa on omat hupinsa ja välillä vilaukselta nähdyt uutiset parantavat käsitystä Australian tapahtumista. Ehkä toosa ei ole täysin turha. Ehkä.

Kuvei: 
http://i0.kym-cdn.com/photos/images/original/000/001/582/picard-facepalm.jpg?1240934151
http://www.dan-dare.org/Dan%20Simpsons/TheSimpsonsEveryoneEver800.jpg

Sporttikamoja

Viime Suomen kesänä ostin kaverini Saaran kanssa CityDealista superhalvalla Savate Formen peruskurssin, eli kuntosavatea kaksi kertaa viikossa Sörnäisissä kahden kuukauden ajan. Savate oli hauskaa, rankkaa ja olin siinä itseasiassa ihan hyvä, varsinkin nyrkkeilypuolella, en ehkä niinkään potkuissa. Täällä Sydneyssä savate ei ole kovin suosittua, en oikeastaan löytänyt mitään salia missä sitä olisi guuglaamalla. Sen sijaan oikeaa nyrkkeilyä ja perus potkunyrkkeilyä sekä thainyrkkeilyä löytyy vaikka millä mitalla. Rankkasin salit niiden sijainnin ja saittien lupauksien perusteella ja hankin kahdeksan päivän kokeilukerran Boxing Works-salille Darlinghurstissa.

No, kävin niin kuin oletinkin. Nyrkkeily oli kivaa ja hauskaa ja rankkaa. Koukku nappasi ja nyt olen salin jäsen. Olen käynyt nyt kahden viikon flunssatauon jälkeen yhden aikaan päivällä reenailemassa kun työttömällä on siinä päivällä hyvin aikaa. Päiväsaikaan on sekä nyrkkeilyä, että välillä potkunyrkkeilyä. Tavallinen nyrkkeily tuntuu raskaammalta kun potkuissa yritän enemmän keskittyä tekniikkaan, etten potkisi polviani muusiksi. Pelkkä säkin hakkaus taas on aika tehokkaan tuntuista ja parasta on tietenkin jos vielä musana on jotain hyvää, kuten tänään Metallicaa. Se innostaa hakkaamaan täpönä. Säkkiparka.

Hankin nyt alkuunsa ihan perussäkinhakkaamishanskat. Jos innostun sparrailemaan, niin pitänee varmaa tehdä tarkempaa tutkimusta parhaista hanskoista. Nyt tavoitteena on ensin kehittää tekniikkaa ja kuntoa.

Punaiset, mätsäävät mun naamaan

Eläinystävämme

Täällä Sydneyssä on joutunut tottumaan vähän erilaiseen eliöpopulaatioon kuin Kalliossa. Lepakot ja papukaijat ovat valloittaneet taivaat harakoiden ja varpusten sijasta, koirat ovat pienempiä ja keskimäärin lyhytkarvaisempia ja oravien sijaan puissa on opossumeja. Eniten tuttavuutta olemme kuitenkin joutuneet tekemään erilaisten kuoriaisten ja hämähäkkien kanssa. Eniten hämähäkkejä näkyy ulkona, talojen pihapuihin on tehty massiiviset verkot, mutta jonkun verran myös sisällä, jopa täällä 22. kerroksessa. Oma suhtautumiseni hämähäkkeihin on edelleen suhteellisen välinpitämätön, kunhan ne eivät ole a. punaselkäisiä b. todella isoja ja mustahkoja ja näin ollen tässä järjestyksessä Aussien myrkyllisin ja sen supermyrkyllinen hämppyrikaveri.

Friendly neighborhood redback spider

Sydney funnel web spider. Niin, sen nimessä on Sydney koska niitä on TÄÄLLÄ SYDNEYSSÄ

Hieman vastenmielisempi tuttavuus sen sijaan ovat torakat. Ja täällä niitä tulee kaikissa koissa pienestä liian isoon. Pienen torakan liiskaamiseen riittää talouspaperin pala mutta isoja torakoita ei meinaa saada hengiltä edes Aussi-Voguella. Kenkiäni en tietenkään moiseen brutaaliin puuhaan käytä, sillä kuolleesta torakasta jäävä läntti voi olla aika melkoinen. Entinen kämppiksemme Douglas vihasi ekotalon torakoita niin paljon, että järkkäsi yhtenä päivän kunnon torakkaverilöylyn. Kuolleita torakoita oli pihalla kymmeniä, sisällä vielä lisää. Osa vaikutti kuolleilta ensimmäisen päivän jälkeen mutta saattoi alkaa uudestaan sätkimään. Mikäs sitä torakan tappaisi, ei edes torakkamyrkky. Mikä parasta, täkäläiset torakat osaavat myös lentää! Eivät hyvin, mutta juuri sen verran, että ne pääsivät parvekkeelle asti toiseen kerrokseen ekotalossa. Kesemmällä vaihtoehdot olivat siis joko pitää ikkunat kiinni ja paistua tai listiä torakoita iltaisin. Myös täällä 22. kerroksessa näkyy ihan minimaalisia torakanpoikasia ja onnistuin tänään nappaamaan sellaisesta suttuisen kuvan ennekuin litistin sen etusormeni alle. Isompia torakoita ei onneksi ole hetkeen näkynyt enkä usko, että niitä kerrostaloissa on niin paljoa. Ainakin näin toivon. Siksipä isomman torakan kuva ei ole oma vaan netistä pöllitty mutta aika hyvä kun siitä vähän voi hahmottaa kokoa.

Torakoita riittää pikkuriikkisistä...

...aivan liian isoihin

Toinen epämiellyttävä eläinvieras oli ekotalossamme takakujan rottakolonian jäsenistö. Itse en onneksi koskaan nähnyt rottaa sisällä, mutta Shelma näki kerran; onneksi ei laseja särkynyt. Ne myös järsivät Shelman Havaianaksista reunat piloille, kengistä tuli liian terävät käyttää. Takakujalla niitä sen sijaan näkyi välillä, enemmän liiskaantuneina kuin elävinä. Täkäläiset rotat ovat mustarottia, suth isoja ja ruttoisia näyttäisivät olevan. Rottien yleisyyteen kyllä auttoi se, että kanat menivät toiseen kämppään, rotille jäi vähemmän sapuskaa takapihalle.

Syön sandaalisi ja saat ruton

Myös hyttysiä on tullut läimittyä kuoliaaksi, lähinnä öisin. Täkäläiset hyttyset eivät myrkyllään vedä vertoja suomalaisille tappajahyttysille. Pisto kutiaa vain muutaman tunnin muutamaan viikkoon verrattuna, eikä siitä nouse kovin kummoista paukamaakaan. Inhottavinta on yöllinen ininä korvanjuuressa. Onneksi hyttysiä on ollut aika maltilliset määrät, pelkäsin pahempaa. Ei tarvita hyttysverkkoja öisin niin kuin vaikkapa Aasiassa. Hyttyset näyttävät täällä ihan samalta kuin Suomessakin, ehkä vähän pienemmiltä vain.

Hämppyrit, iso torakka ja rotta täältä: 
http://www.idilium.com/spiders/redback%20spider%203.jpg
http://www.spiderzrule.com/spider107/Picture%20197.jpg
http://www.causticsodapodcast.com/wp-content/uploads/2011/07/blackrat.jpg
http://www.visualphotos.com/photo/1x7235093/australian_cockroach_bf2151.jpg

Internet rikki!

Tämän valituksen kuvituksena saatte lisää Sydneyn katutaidetta. 

Meinasin eilen postailla täkäläisistä elukoista mutta en postannutkaan kun internet meni rikki moneksi tunniksi. Elin kauhun hetkiä kun en keksinyt mistä vika johtuu ja kelle pitäisi siitä ilmoittaa. Yksi vuokralla asumisen ongelmista, minulla ei ole mitään havaintoa mistä netti tulee ja kelle siitä huolehtiminen varsinaisesti kuuluu. Pitänee tentata lisää vuorkamestan setää näistä asioista.

Random taidetta

Internet on ollut Ausseissa itseasiassa paljon parempi kuin alun perin odotin ja nettiongelmia helpottaa tietty myös kännykkänetti mikä on ihan nopea ja toimii lähes kaikkialla. Internetin sijasta yksi pahimmista shokeista on ollut elokuvien hinta. Perus leffa ilman halvennuksia maksaa 18 dollaria. Siis kahdeksantoista! Eli noin viisitoista euroa. Jessus. Onneksi leffateattereilla on kaiken maailman klubeja ja halvennuspäiviä, että harvemmin joutuu täyttä hintaa maksamaan. Tämä on kuitenkin rajoittanut leffaharrastusta sen verran, että olemme käyneet elokuvissa täällä vain kerran, kun kävimme kesällä katsomassa Hugon. Tavoitteena olisi lähiaikoina käydä katsomassa paljon kohuttu Hunger Games, mutta leffassa käynti on jotenkin osoittautunut hirvittävän vaikeaksi kun ajat ja teatterit eivät täsmää. No, huomenna sitten niitä elukoita.

Kävin Ikeassa

Kämpiltä puuttuui henkareita ja kulhoja, joten kävin tänään ihanaisessa Ikeassa. Lähin Ikea ei ole oikeastaan edes kovin kaukana meistä, vain noin kahdenkymmenen minuutin bussimatkan päässä. Italialainen kämppistyttö lähti mukaan myös. Hän tekee töitä yleensä öisin jonkun nettikasinon helpparissa mutta maanatai on vapaapäivä. En vieläkään tiedä tytsän nimeä, enkä enää kehtaa kysyä. Eiköhän se jossain vaiheessa tule vastaan. Ihan mukava tsirbula, 26-vuotias ja Modenasta. Näyttää ihan Alyssa Milanolta, enkä kehdannut kysyä saanko kuvata häntä blogia varten, joten guuglettakaa Alyssa Milano ja lisätkää mielessänne rillit päähän.

Ikea Tempessä oli aivan samanlainen kuin Ikeat kaikkialla muuallakin maailmassa. Samat kamat, samat lihapullat. Snörenit olivat kuulemma loppu, mutta näkkäreitä ja puolukkahilloa sai. Lihapullien safkaus pitänee tehdä joskus toiste. Hankin pohjoismaista disainia, eli juustohöylän ja desimittoja sekä nipullisen henkareita. Tietenkin mukaan tarttui myös muutakin, kun kerta on Ikeasta kyse, muun muassa pari yrttiä ja niille ruukut. Saas nähdä onko talvi Ausseissa hyvä aika kasvattaa korianteria vai ei.

Pohjolan pitojen vermeet

Perjantai kuvina

Minua pyydettiin postaamaan kotirouvuuspäiväni vietto kuvina. Tässä siis viime perjantai maratonpostauksena. Perjantai oli ihan mukava päivä vaikka mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunutkaan.

Heräsin poikkeuksellisesti jo kahdekan maissa koska minulla oli kymmeneksi sovittu työhaastattelu. Haastattelu oli onneksi tässä aika lähellä, Darlinghurstissa, eli kyseessä oli kävelymatka. Noin kymmentä yli kahdeksan avasin verhot, laitoin kaurapuuron liedelle ja menin suihkuun. Nautiskelin rauhassa puuroa ja Irish Breakfast-teetä  seuranani yöllä päivittyneet vakkarimuotiblogit ja Hesarin verkkosivu. Jossain vaiheessa huomasin, että kohta alkaa tulla kiire jos naamaa ei maalaa heti, eli kaivoin esiin meikit, sudit ja hajuvedet. Niinä päivinä kun ei ole mitään ihmeempää menoa, en yleensä aamusta laita luomivärejä mutta haastatteluun laitoin hillittyä silmämeikkiä Naked-paletista. Duunihaastatteluvaatteiksi puin vanhan kunnon valkoisen Gantin kauluspaidan ja muutama vuosi sitten Ruotsista ostamani Ruotsin Tiikerin hameen. Koska matka ei ollut pitkä, vedin korkkarit suoraan jalkaan. Yleensä vaihdan ne vasta perillä jos päämäärä on jossain korvessa sillä Maxineen mahtuu kivasti vaihtokengät jos toisetki. 

Aamu sarastaa (tai sarasti muutama tunti sitten)

Puuro tekeillä

Tee, aamun tärkein juoma

Aamun tietskarointi

Yritän näyttää asialliselta

Väriä naamaan

Nättejä parvekkeita matkan varrella

Työhaastattelu kesti hieman tavallista pidempään, noin tunnin ajan. Haastattelija vei minut läheiseen kahvilaan sillä firmassa ei ollut neukkaria, vaan pelkästään avokonttori. Kyseessä oli projektipäälliköintirooli ja mielestäni haastattelu meni mukavasti. Jäbä myös tarjosi kahvit eli edes jotain jäi keikasta käteen vaikka töitä ei tuolta heruisikaan.

Talo jossa firman ohviisi on 

Haastattelun jälkeen kipitin nopeasti takaisin himaan ja vaihdoin haastatteluvaatteet pois sillä olin myöhemmin menossa hakemaan surffilaudat ekokämpiltä, eikä niitä viitsi kantaa kovin siisteissä kuteissa. Olin sopinut lounaan ex-kämppikseni Shelman kanssa. Shelma on näppärästi ihan keskustassa töissä joten matka ei ollut pitkä enkä myöhästynyt vaikka luulinkin ensin, etten ikinä ehdi ajoissa liikennevalojen ja ihmismassojen vuoksi.

Kasuaalimpaa vaatetusta

Shelma on Lontoosta, opiskelee enemmän tai vähemmän jotain muotiin liittyvää alaa ja reissaa Australiassa Fabio-nimisen italialaisen kundin kanssa. Shelma muutti ekotaloon vähän ennen joulua, mutta me olimme tammikuun Uudessa-Seelannissa. Ehdimme kuitenkin asua samassa kämpässä monta viikkoa. Silloin ekokämpillä asuivat myös saksalaiset Matt ja Max, mutta he lähtivät molemmat kohti Melbournea ja länttä. Shelma ja Fabio kyllästyivät ekoiluun jo ennen vesivahinkoja mutta olemme kolunneet Sydneyn hipsteribaareja Shelman kanssa.

Shelma

Lounaaksi haimme leivät läheisestä hyvästä leipäkahvilasta, jonka nimeä en muista mutta se liittyi jotenkin Wieniin. Söimme leivät Martin's Placen suihkulähteen luona olevilla portailla ja emme olleet ainoita. Paikka on selkeästi suosittu lounastamiseen aurinkoisina päivinä.

Lounaan jälkeen hyppäsin dösään ja huristelin 216 Chalmers streetille. Klasulle oli tullut piilolinssipaketti ja kävin yrittämässä sen noutamista mutta se ei ollutkaan vielä postitoimistolla. Kämpillä ei ollut ketään joten jätin oman kappaleeni avaimista keittiön pöydälle ja nappasin laudat kantoon. Kahden laudan kantaminen olalla ei ollut kovin miellyttävää mutta onneksi matkaa oli vain bussiin ja bussista uudelle kämpälle. Häiriköin ihmisiä laudoilla bussissa mutta sain ne lopulta ihan mukavasti kiilattua keskiovien luokse ja jengi pääsi bussista ulos ja sisään. Matkaa tänne 148 Elizabethille ei ole kuin neljä pysäkkiä. Ilokseni laudat myös mahtuivat hissiin mukavasti. Heivasin laudat parvekkeelle ja rojahdin sängylle kirjoittelemaan blogitekstiä ja selaamaan työpaikkailmoituksia.

Parvekekoriste

Seek.com.au-duunisaitti

Klasu tuli töistä viiden jälkeen ja hilpaisimme lähikauppaamme Colesiin korttelin päähän. Colesista puuttuivat sienet, koska ne olivat olleet tarjouksessa ja kaikki oli ostettu poies joten lähdimme parin korttelin päähän sijaitsevaan Wooliessiin. Ilta-aikaan kaupoissa oli melkoinen ryysis mutta Woolworthsissa oli sieniä ja lähes kaikkea muutakin tarvittavaa paitsi ankkaa. Palasimme siis himaan Colesin kautta ja saimme kaiken tarvittavan  illan ankkaa ja sienisalaattia varten.

Ryysistä

Master Chef

Ankkaa ja sieniä

Ostimme myös poikkeuksellisesti jälkkäriä, eli mansikoita ja brie-juustoa. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä mansikat olivat lähes mauttomia. Kesällä oli selvästi parempia. Onneksi brie oli kuitenkin hyvää.

Jälkkäriä

Kokkailun ja safkauksen jälkeen oli jo myöhä. Telkusta tuli pöhkö leffa Napoleon Dynamite, jota vilkuilin puolella silmällä.

Napoleon

Viisumeista

Ajattelin hieman selventää näitä viisumikuvioita täällä Ausseissa teille innokkaille lukijoille. Viisumeita on oikeasti vaikka minkälaisia mutta vain muutama varsinaisesti meitä kiinnostava viisumi.

Working holiday-viisumi
Tämä on se viisumi, millä teinarit ja itseään etsivät alle kolmikyppiset tulevat Ausseihin Euroopasta. Esimerkiksi venäläisille tätä ei ole tarjolla, eikä aasialaisille mutta pohjois-ameriikkalaisille on. Kanadalaiset ja britit saavat tämän vielä helpommin Commonwealthin takia. Working holiday mahdollistaa kuusi kuukautta yhtäjaksoista työtä samalle työnantajalle. Eli voisin siis tehdä maksimissaan kuusi kuukautta duunia samalle firmalle ja tämän jälkeen sopimus pitäisi laatia eri firman kanssa.

Viisumi on lähinnä tarkoitettu keikkatyöhön ja nuoremmat ja vähän vanhemmatkin tekevät töitä feissareina, maalareina, muissa markkinointihommissa, raksalla ja tietenkin farmeillä. Farmitöitä tekemällä vähintään neljä kuukautta voi ansaita oikeuden toiseen viisumiin. Farmitöiden lisäksi myös ilmeisesti osa muista hommista kelpaa. Esimerkiksi katutöiden aikaan asfalttiäijien lisäksi duunissa on myös aina irkkutyttöjä pitelemässä liikenteenohjauskylttejä ja saamassa näin ollen tarpeeksi työkokemusta toiseen working holiday viisumiin. Muitakin tapoja saada viisumi on kyllä. Siitä voi esimerkiksi maksaa. Tämä tapa ei taida olla ihan virallinen ja hyväksytty mutta se auttaa jos on esimerkiksi ollut väärän osavaltion farmilla töissä. Kaikki farmityöt eivät nimittäin kelpaakkaan, pitää olla tarpeeksi syrjässä.

Working holiday käy myös siihen, että tekee ensin kuuden kuukauden koeaikasopparin firmojen kanssa ja firmat voivat sen jälkeen päättää, lähtevätkö sponssaamaan työntekijää vai eivät. Me yritämme juuri tätä temppua. Working holidayn saa alle 31-vuotiaana netistä napsuttelemalla parissa päivässä kunhan on oikeasta maasta.


Sponssiviisumi eli permanent resident
Työnantajat voivat sponsoroida tykkäämiään työntekijöitä permanent resident -viisumia varten. Käytännössä siis työnantaja maksaa viisumin kulut ja hoitaa paperiduunit. Kaikki työpaikat eivät tätä voi tehdä, tarvitaan joku tietty liikevaihto minkä kokoa en muista. Tällä estetään yhden hengen "sponssausfirmat". Käytännössä niitä ei kuitenkaa ole kokonaan kitketty, vaan jotkut firmat hoitavat sponsseja rahaa vastaan. Sponssiin saattaa kuulua joku velvoite tehdä firmalle töitä x-vuotta, tai sitten ei. Riippuu firmasta.

Permanent resident saa tehdä kaikkea mitä aussitkin ja hakea kansalaisuutta viiden vuoden päästä jos ei poistu maasta yli vuodeksi kerrallaan. Permanent resident voi myös opiskella yliopistoissa kuin aussi ja saa oikeuksia terveydenhuoltoon yms. Riittää myös, että toinen puoli pariskunnasta saa viisumin.

Sponssaamaton permanent resident
Ilman sponsorointia voi myös hakea tätä viisumia. Prosessiin vaaditaan, että osaa jotain ammattia mikä on valtion listalla siitä, mistä on puutetta. IT-alalla homma on helppo. Nördejä tarvitaan. Myös kokkeja, raksaajia ja vaikka mitä tarvitaan paljon. Kaikki kaivostyöläiset ovat myös tervetulleita. Ainut probleemi tässä tavassa saada viisumi on kesto ja hinta. Itse viisumihakemus on noin kolmisen tuhatta euroa johon päälle tulee vielä IELTS-kielikoe ja joku lafka tarvitaan arvioimaan tutkinnon/duunin pätevyys. Viisumin hakuaika voi olla maksimissan puolitoista vuotta, eli ihan heti sitä tuskin saa siinä missä sponssiviisumin saa jopa muutamassa viikossa kunhan firma on paperit laittanut sisään.

Ideaalitilanteessa Klasun firma sponssaa Klasua (ja samalla minua), eikä meillä ole enää tarvetta alkaa etsiä farmitöitä tai muuta hupsua. Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa, eikä kiveen kirjoitettua. Katsellaan nyt mihin tilanne etenee.

Ruokakaupassa

Suomessa kauppaa dominoivat S-ja K-ketjut, täällä kaksi suurinta ovat Coles ja Woolworths, eli Woolies niin kuin sitä tuttavallisemmin kutsutaan. Nyt uudessa kämpässä lähin isompi kauppamme taitaa olla Coles, viimeksi se oli Woolies mutta kävimme silti Colesissa koska Woolies oli spurgupuiston (tunnetaan myös nimellä Redfern park) nurkilla ja näin ollen vähän spurguisampi.

Woolies 

Molemmissa on yleensä tuoretiskit miltä saa palafetaa, oliiveja, makkaraa, leikkeleitä ja grillibroileria, ilahduttavain usein myös luomuna. Molemmilla on myös omat brändit eli omat Pirkat ja Rainbowt mitkä ovat yleensä halvempia mutta jotkut myös aika hyviä. Colesin preemiobrändistä löytyy mm. luomupastaa ja hyvää lihaa. Vertailukohtana voisi olla vaikkapa Pirkka Parhaat. 

Coles

Valikoima on samahko, suuria eroavaisuuksia emme ole löytäneet. Uudessa-Seelannissa vaikutti olevan vastaavahko tilanne, sillä vain Wooliessin nimi oli  Countdown ja toisen ketjun nimi taisi olla New World . Toisin kuin Uudessa-Seelannissa, Australiassa viiniä, bisseä ja viinaa ei saa myydä supermarketeissa, niille on erikseen bottle shopit, mutta Colesien yhteydestä löytyy lähes aina Liquorland, mistä saa perusviinit ja bisset. Muita viinakauppoja on pilvin pimein, erilaisin painoittein, eikä niissä tunnu olevan kovin tiukkoja aikarajoituksia. Ketjut omistavat osan viinakaupoista, osa on indiekauppoja. Lisäksi bisseä voi ostaa mukaan myös baareista tai niiden yhteydessä olevista bottle shopeista.

Kahden ison lisäksi löytyy myös Aldeja, IGAa, Spareja ja South Australiasta Foodland. Emme ole näissä kovin paljoa käyneet, lähinnä reissulla tuli piipahdettua muutamissa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Sapuskaa saa näiden lisäksi myös lukemattomista pikku-grocereista, etnokaupoista ja lihakaupoista. Monissa kauppakeskuksissa olen nähnyt erikseen lihakaupan ja kalakaupan vaikka parhaat kalat tietenkin haetaan Sydneyn Fishmarketeilta. 

Ruuan hinta on tietenkin aina mielenkiintoinen aihe mutta en oikeastaan osaa sitä kovin hyvin Suomeen vertailla parista syystä. Suomessa en hirveästi katsellut kilohintoja, ostin vain mitä haluisin, täällä olen tiiraillut aika tarkasti mitä mikäkin maksaa ja yleensä valinnut tarjouksessa olevaa. Kularimaito maksaa täällä 2 dollaria per kaksi litraa, mangot maksoivat halvimmillaan dollarin kappale ja avocadojen hinta on pompannut taivaisiin, lähes kolmeen dollariin per kappale. Yrttiniput maksavat noin 2.5 dollaria, valmiiksi pussitettu ja pesty rucola-pinaattisekoitus noin kolme. Osa hedelmistä on todellakin kappalehintaista, osa kilohintaista, eli näissä pitää olla tarkkana kumpaa hintalappu näyttää. Hedelmävalikoima on aika laaja ja Klasun iloksi välillä löytyy myös jalapenoja halpaan hintaan. Woolississa yleensä mukavasti lukee myös mihinkä tarkoitukseen mikäkin omena/peruna/tomaatti/banaanilajike käy parhaiten. Kaudessa olevat hedelmät ja vihannekset ovat yleensä  tarjouksessa. Hedelmät, jopa avokadot, ovat yleensä kypsiä ja herkullisia. 

Rahkaa ei kaupoista löydy, käsite taitaa olla tuntematon. En sitä kovasti ole kaivannutkaan kun se ei normaaliin ruokavaliooni kuulu. Leipä marketeissa on kauheaa pullaa, lähinnä paahtoleipää eri muodoissa. Leipomoista saa kunnollisempaa kamaa ja hinta on kohtuullinen. Emme ole tosin kovin paljoa leipää täällä syöneet, mitä nyt vähän vegemiten kaverina. Ex-kämppiksemme Rohan osti myös näkkebröderågia Ikeasta, eli ruisnäkkäreitä. Jos tulee kovasti näkkäriä ikävä, niin Ikeaan kannattaa suunnata. Siltä saa myös puolukka-ja lakkahilloa. 

Juusto on mielestäni aika Suomen hinnoissa, ellei jopa vähän halvempaakin. Juustolla täällä tarkoitetaan lähinnä cheddarin eri variaatioita Juustohöyliä ei tosin käytetä joten en ole aivan varma miten juustoblokit olisi tarkoitus syödä, jos ei raastaen. Lihaa löytyy hyvin luomuna, free range, grass fed, ei hormooneja yms. Kenguru on halvinta, filee noin 15 dollaria per kilo. Nauta on mielestäni selkeästi Suomea halvempaa mutta emme ole ekotalon vuoksi sitä kauheasti ostaneet eli pitkän aikavälin hintakokemus puuttuu. 

Shepard-avocado, nyt kaudessa

Iloinen yllätys olivat tiskiharjat! Niitä on ihan peruskaupoissa, jei! Muutenkaan en ole vielä kaivannut mitään mitä ei olisi löytynyt. Jopa erikoisempia jauhoja kuten tattarijauhoja löytyy kun tietää mistä etsii. Ruisjauhoihin en ole vielä törmännyt, mutta niitä kuulemma saa myös. Anna ja Tuomas olivat tehneet täällä karjalanpiirakoita ja ruissämpylöitä. Lakritsiskene on myös aika hyvä. Englanninlakujen lisäksi saa myös ihan perus lakupaloja monelta eri valmistajalta. Irtokarkit eivät muutoin ole niin kova juttu mutta niitäkin saa muutamista videovuokraamo/kioski-viritelmistä. Ei tosin kovin montaa lajia ja kaikki jotain ällöjä hedelmiä. 

Kuvat: 

http://www.heraldsun.com.au/news/more-news/coles-to-take-on-ravc-with-roadside-assistance/story-e6frf7l6-1226014387261 

http://apexelectrical.com.au/projects/woolworths-safeway-big-w/

http://www.buyfruit.com.au/eshop/products/Shepard-Avocado.html

Uusi kämppä korkeuksissa

Jätimme eilen ekotalon taaksemme ja muutimme 148 Elizabeth streetille. Kerros on 22. tai oikeastaan 21. koska 14. kerros puuttuu. Neljäntoista sanominen kuulostaa kiinaksi "die for sure", joten täällä se on ystävällisesti skipattu, ettei kukaan joutuisi pahaenteisessä kerroksessa asumaan. Korkealla ollaan ja sen huomaa kun tuuli vinkuu rakenteissa ja alaspäin katsoessa huippaa.

Alas on pitkä matka

Kämppiksinä meillä on nyt kaksi pariskuntaa, toinen Uudesta-Seelannista, toinen italo-venäläinen. Olkkarissa on pari sohvaa, keittiössä on keittiötaso ja välissä on ihan oikea ruokapöytä, jei! Keittiön varustelutasoon emme vielä ole pahemmin päässeet tutustumaan, kun emme ole vielä kokanneet mutta eiköhän puutteet huomaa illalla kun on tarkoitus tehdä kenguruburritoja. Astianpesukone on hyvä varustelisä, aloinkin jo kyllästyä tiskaamiseen. 

Uusi keittiö

Uusi olkkari-ruokasali

Huone on vielä muuton jälkeisessä kaaoksessa, en tarjoile siitä nyt kuvia. Sen sijaan saatte nähdä meidän oman parvekkeen parvekekalusteet. Kaikissa huoneissa on parvekkeet ja lisäksi yksi parveke on myös olohuoneessa. Pitää vain toivoa, että parvekkeelle tulee vielä käyttöä nyt ilmojen viiletessä. Yöllä laskee jo kymmenen asteen tuntumaan. Elättelin visioita parvekeyrteistä, mutta nyt en ole ollenkaan varma, tarkenisivatko ne tuolla viimassa. Pitänee odottaa kevääseen asti. 

Parveketuolit

Näkymät meidän parvekkeeltamme ovat kohti muita taloja. Välistä tosin pilkottaa oopperatalon suurin kupoli ja kaistale mertakin näkyy, eli ei yhtään hullumpi. Illalla loistavat kaupungin valoja vaikka tämä ei Shanghai olekkaan.

Meri ja oopperatalo, siellä kaukana

Toinen suunta, kaupunkia

Pääsiäisen kunniaksi: kanojen paluu

Pääsiäissunnutai alkoi siipikarjallisissa merkeissä. Kanat olivat tehneet paluun Chalmers streetin ekotaloon. En ole ihan varma minkä nimisiä kanoja tuolla tällä hetkellä majailee, mahdollisesti Scarlett ja Jasmin sekä joku kolmas tuttavuus. Otukset sopivat kieltämättä hyvin pääsiäiseen mutta olen ihan iloinen, että muutto odottaa tiistaina. Joku kanoista yritti jo päästä vapauteen, onneksi Klasu oli urhea ja nakkasi sen takaisin aidan taakse.

Kana vaanii veskin ovella

Petokana

Klasu heivaa kanan takaisin aitaukseen

Kaikki kolme kanaa tallella (vielä)

Pääsiäisenkään taika ei saanut kanoja munimaan suklaamunia; jouduimme hakemaan ne ihan tylsästi kaupasta. Halusin yhden Kinderin koska pitäähän yksi yllätysmuna olla (ja Klasu sai siitä suklaat), muuten pysyimme lokaaleissa Cabduryn suklaalafkan munissa. Hienoimmissa Cream-munissa on keltuainenkin!

Cadburyä ja Kinder

Keltuainen ja valkuainen! 

Väkersin myös pääsiäisteemaiset kynnet mutta muuten emme ole tehneet juurikaan mitään, paitsi vähän pakanneet kamoja. Huomenna olisi tarkoitus olla vähän aktiivisempia ja käydä tsiigaamassa Harry Potter-näyttely, kun se on viimeistä päivää auki.

Tipuja ja pupuja

Pitkäperjantain parhaat

Harvemmin on pääsiäisenä ollut rantakelit. No, tällä kertaa oli. Fiksut auringonpalvojat voitelevat naamansa spf 50 Anessalla ja kroppansa kookoksen tuoksuisella parhuusrasvalla. Tylsistymistä estämään uusin aussi-Vogue.

Paikalliset syövät täällä pitkäperjantaisin hot cross buns-nimistä rusina/suklaa/kahvipullaa. Nämä kuuluu halkaista, voidella ja laittaa hetkeksi uuniin/mikroon niin, että voi sulaa. Reseptistä kiinnostuneet voivat vilkaista esim tänne. Söimme näitä oikeastaan vasta lauantaina vaikka pitkäperjantai olisi ollut se oikea päivä. Noh, lammastakin söimme jo eilen The Local Taphousessa (lammasburgereita) ja seuraavan kerran varmaan vasta tiistaina kun vuokraisäntä palasi Balilta.

Rusinat pullasta

Sinivuoret, bushwalkki 2

Sunnuntain puskakävelyreittimme oli valittu vesiputousnähtävyyksiä silmälläpitäen ja nyt tiesimme jo vähän paremmin miten homma toimii ja mitkä portaat olivat suljettuja salamaniskujen takia. Tällä kertaa kävelimme ihan omin avuin sekä alas Leura-metsään, että ylös sieltä, portainamme miellyttävät Furber Stepsit. Reitti oli myös selkeästi edellistä hiljaisempi. Pitkiin aikoihin emme nähneet ketään ihmisiä kunnes reittiä sattoi tarpomaan samaan aikaan vanha pappa. Ei Golden Stairs-reittikään ollut mitenkään ylikansoitettu, vastaantulijoita oli kourallinen mutta nyt tarvoimme esihistoriallisen näköisessä metsässä kolmistaan.

Osviittaa

Laskeuduimme alas laaksoon pitkin loivia portaita. Ohitimme matkalla muutamia vesiputouksia, lukuisia jättisaniaisia, huikaisevia maisemia ja muutamia hämähäkinseittejä, joita emme jääneet tutkailemaan tarkemmin. Tämänkertaisen bushwalkin polku oli helpompi kävellä, tarvoimme lähinnä metsikössä, emme kivikossa.

Maisemaa 

Joku vesiputouksista, ehkä Leura Cascades ylhäältä katsottuna

Alespäin 

Leura Cascades

Blue Mountainsien laakso näyttää mielestäni juuri siltä, että sinne olisi voinut dinosauruslauma jumittua miljooniksi vuosiksi. En usko että Conan Doyle on täällä käynyt aikoinaan mutta jotain vastaavaan on kyllä hepulla ollut mielessä. Odotin koko ajan, että Triceratops plumpsahtaa pusikosta hetkenä minä hyvänsä mutta dinot pysyivät piilossa.

Puolimatkassa joka paikkaan

Jättisaniaisten alla, vesiputouksen juurella

Lisää putouksia

Lenkkimme vei Three Sistersin alta, mutta pääsimme ihastelemaan kivikasoja useaan otteeseen siinä vaiheessa kun laaksosta piti nousta ylös. Furber Steps-nimiset portaat olivat melkoista kiipeämistä ja jos mahdollista, vielä vähän edellisiä portaita jyrkemmät. Portailla alkoi tulla vastaan muitakin ihmisiä. Kaikki muut taisivat olla aika vässyköitä, sillä me olimme ainoat jotka olivat menossa portaita ylös.

3 + 1 sisarta