Hipsteröintiaamupala

Suomessa viikkojeni kohokohtia olivat ne kerrat, kun olimme sopineet tyttöjen kanssa aamupalan tai brunssin ulkona. Rakastan aamupaloja ravintoloissa tai kahviloissa ja brunssit ovat silliksen jälkeen parasta mitä on. Parhaita puolia Sydneyssä on sen huima kahvila- ja brunssitarjonta jonka pitäisi kaikkien huhujen mukaan olla Melbournessa vielä parempi. Ehkä on siis parempi, että Sydneyssä ihania hipsterikahviloita on vähän vähemmän, sillä jo näiden määrästä meinaa pää räjähtää kun haluaisin heti kaikkialle! Aina kun kävelen pitkin Surry Hillssiä tai Darlinghurstia, nään uusia ihania paikkoja joissa pitäisi käydä istuskelemassa sourdough-leipien ja cappucinon äärellä mutta aika, raha ja aineenvaihdunta aiheuttavat ikäviä rajoitteita.

Tällä viikolla pääsin kuitenkin pitkästä aikaa lähihipsteripaikkaamme (todella lähellä, seuraavassa korttelissa meidän talomme takana) Joe Blackiin aamupalalle. Olin päättänyt, että aamupalallehhan mennään, jos nousen nyrkkeilycardiotunnille joka alkaa 6:30. Ja superhuman-Annahan nousi 6:10, pinkoi kaikki 500 metriä salille ja hakkasi raivolla säkkiä joten aamupala söpössä trendimestassa oli todellakin ansaittu.

Joe Black on ainakin viime vuonna äänestetty yhdeksi parhaista akhviloista ja kahvit ovatkin mielestäni todella moitteettomia. Myös kahvilan mukasatunnainen lookki on varmasti täysin loppuun asti mietitty mutta silti hurmaavan mummonmökkeisä. Emaliastiat ja sekalaisen sälän kokoelma ikkunalaudalla sekä epämääräisehköt huonekalut tekevät pikkuisesta kahvilasta todella sympaattisen. Harmi että Joe Black on sunnuntaisin kiinni, sinne ei pääse brunsseilemaan kuin lauantaisin.

Tarkkaan mietityt emaliastiat

Peksu-muna-herkkuleipä

Tilasin australialaisen klassikon, pekonia ja munia grillikastikkeella. Mukana oli myös rucolaa jonka ylensyöntiä en enää pienen guuglettelun jälkeen pelkää vaikka Hesarissa sen syönnistä joskus muinoin varoiteltiinkin. Varo vaan, Kippari Kalle, meitsi safkaa pinaattia niin paljon, että Kalle jää kakkoseksi haukkarissa.