Työnhakua ja idlausta

Mitään kummempaa ei ole varsinaisesti tapahtunut, senpä takia en ole hetkeen blogaillutkaan. Sydneyn ilmojen jumalat pitävät meitä pilkkanaan ja lähettävät viikolle sadetta ja viikonloppuisin hellettä, juuri kun viikolla olisi aikaa vaikka mihin ulkoiluun. Työnhaku etenee hitaasti mutta epävarmasti. Olemme molemmat käyneet yksissä haastatteluissa ja tulosten odotteleminen on tuskaisaah.. Täällä "oikeita" töitä haetaan yleensä agenttien kautta, eli agentit tekevät esikarsintaa mutta myös yrittävät löytää muitakin töitä kuin mihin on alunperin haettu. Agenttien särmyys vaihtelee suuresti, onneksi Klasulle on sattunut pari hyvääkin.

Koska viikolla on meri raivonnut kolmimetrisin aalloin ja vettä tullut kuin aisaa, olemme urheilun sijasta keskittyneet kulttuurinautintoihin. Katsoimme BBC:n uuden Sherlockin molemmat kaudet, olivat todella loistavia. Lisäksi katsoimme pari huonoa elokuvaa ja pari vähän parempaa. Huonoja olivat uusi Conan barbaari missä Khal Drogo seikkaili päättömän juonen avittamana, sekä pettymuksekseni myös Iron Lady. Thatcher olisi ollut niin mielenkiintoinen hahmo, mutta leffa oli pilattu lisäämällä siihen ns. human interestiä eli vanhan Maggien sekoilemassa ja liikaa Meryl Streepin maneereja.

Good stuff

Katsoimme myös pari hyvää leffaa tai ainakin hyvähköä. Moneyball oli hyvä, Brad ei ollut ollenkaan hullumpi ja vaikka aihepiiri, amerikkalainen pesis, on yleensäottaen maailman tylsintä, tykkäsin tästä silti. Positiivinen yllätys oli myös Johnny English Reborn, onnistui naurattamaan parissa kohti ja siinä oli Gillian Anderson.

Leffojen lisäksi kahlasin läpi myös Michael Cunninghamin The Hoursin. Olin nähnyt elokuvan mutta en enää muistanut siitä paljoa. Eipä tämä nyt mikään actionpainotteinen teos muutenkaan ollut, ennenmmin maalailevaa tutkiskelmaa liikaa asoita vatvovista naisista. Tekisi mieleni ravistella päähenkilöitä niitä olkapäistä ja käskeä ajattelemaan vähemmän. Kieli oli kyllä kaunista.

Kävimme myös hankkimassa Sydneyn kirjaston kirjastokortit ja vilkaisemassa Surry Hilssin kirjaston tarjontaa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui kirjaston luokittelutyyli. Sitä ei nimittäin ollut. Hempat, Atwoodit,  Nora Robertsit ja Marklundit olivat kaikki sikin sokin, enkä lopulta löytänyt mitään kiinnostavan oloista kun kaikki järkevä kirjallisuus hukkui hömpän sekaan. Pitänee päättää seuraavalla kerralla etukäteen mitä hakee.