Viilenevää

Jossain vaiheessa lienee pakko hyväksyä, ettei Australiankaan kesä ole ikuinen. Parina viimeisenä päivänä on lämpötila laskenut yösin lähelle kymmentä astetta vaikka päivällä aurinko paahtaakin päälle kahta kymppiä. Välillä hyytävä etelätuuli tuo terveisiä Antarktikselta vaikka rantakelejä pitäisi teoriassa jatkua vielä kuukauden päivät jos hyvin käy. No, onneksi näiden kesän lasten talvikaan ei ole kovin talveisa. Tapasimme pari päivää sitten kundin Wollongongista joka ei ole eläissään nähnyt yhtään lunta.

Eddardkin sen tietää

Asuntojen ja töiden haku edistyy vaihtelevalla menestyksellä. Olen nähnyt muutamia aivan kaameita loukkoja ja pari ihan ok-mestaa mutta ei vielä mitään kovin järisyttävää. Tänään olisi taas yksi näyttö. Toivottavasti tämäniltainen on vähemmän loukkoisa ja enemmän kotoisa. Onnteksi meidän alueeltamme löytyy näitä kämppiä ihan hyvin, ettei mihinkään kuuseen tarvitse muuttaa. Ihannekämppäni olisi tietenkin kokonainen oma viktoriaaninen terrace house parvekkeella, uudella keittiöllä ja kylppärillä ja pihalla (ilman haisevaa kompostia) mutta sellaiset ovat hiukkasen ylisuuria ja ylihintaisia. Mikseivät viktoriaaniset ihmiset rakentaneet yksiöitä? Hölmöt. Tai sitten hankin sen filippiiniläisen palvelijan kansoittamaan ylimäärähuoneita, niitähän varten niitä varmaan onkin niin satamiljoonaa näissä taloissa.

Töiden haku täällä Ausseissa on melkoisen hidasta, sillä suurin osa paikoista on agenttien kautta haussa ja ensin agentit haluavat jutskailla, sen jälkeen vasta itse firma. Klasulla kävi tsägä ja firma oli itse postannut työpaikailmoitukseen seek.com.au:hun, mitä lähinnä käytän itsekkin. Töitä löytyy myös muilta saiteilta mutta seek vaikuttaa tähän menneessä parhaalta. Oih, ollappa raksaprojari, niiden liksat ovat aivan tähtitieteellisiä. Jos olisin raksalainen niin en odottaisi sekuntiakaan lentolippujen kliksuttelussa.