Lupalappuja

Tällä ja viime viikolla on parilta eri taholta sadellut erinäköisiä lupia ja kerron niistä kuvituksena sekalaista muistikortin satoa.

Ensin sain vahvistuksen siitä, että pääsen opiskelemaan University of New South Walesiin tohtorin tutkintoa. Saan tietenkin myös maksaa siitä niin kauan kun olen ulkkaristatuksella, mutta sitä vartenhan tässä töitä tehdäänkin (ja niitä kenkiä varten). Pitänee myös yrittää saada stipendejä ja osa-aika töitä yliopistolta kun sen aika tulee mutta näillä näkymin aloitan väikkärin ensi vuonna. Tohtoriksi ennen kolmeakymmentä ei taida enää onnistua mutta väliäkö sillä kun Pekka Himmasta ei kuitenkaan pysty voittamaan.

Lentokone teki hymynaaman

Local Taphouse on matkalla UNSW:lle päin

Toinen, vielä tärkeämpi lupaproopuska saatiin eilen. Australia on päättänyt antaa meidän jäädä tänne siksi aikaa kuin Klasu on nykyisessä duunipaikassaan töissä. Eli ei tarvitse palata Suomeen kärvistelemään marraskuussa! Minä saan tehdä töitä ja opiskella rajattomasti mutta tyhmä yliopisto pitää ilmeisesti silti meitsiä internationaalina opiskelijana eli maksamaan joutuu bisnes-viisumista huolimatta. Pääsen siis edelleen seuraavankin vuonna nauttimaan talvisäästä joka on kuin Suomen kesäsää ja helvetin vetoisista ja kylmistä sisätiloista ja biitsistä, surffista kesällä ja valaista ja haista merissä.

Oopperatalon isompi sali, kävimme kuuntelemassa klasaria, me kylddyyri-ihmiset

Australian nerokkuuksia, yrttisekoitus ettei tarvitse ostaa kaikkia isoissa nipuissa