Vuosi Australiaa

Viime vuoden marraskuun 28. istuimme Oak Barrelissa lajittelemassa MtG-kortteja mukaan otettaviin ja jätettäviin. Edessä oli pitkä lento kahdella vaihdolla ja täysin tuntematon maa ja kaupunki. Plakkarissa oli myös Working holiday-viisumit, kahdessa rinkassa ja kahdessa matkalaukussa kaikki oleellinen eli lähinnä kenkiä, kesävaatteita, keittiöveitsi ja Fiskarsin saksia. Rahaa oli säästetty muutaman kuukauden lomailuun ja työttömyyteen varautuen ja kämppä oli saatu vuokrattua.

Ben ja Jerry avasivat liikkeen Bondille eilen

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaiken näköistä. Olemme asuneet ensin kaksi viikkoa hostellissa, sen jälkeen kolmisen viikkoa asuntoautossa, ekotalossa kanojen ja hippien kanssa, keskustan pilvenpiirtäjässä aasialaisten keskellä ja Australian kuuluisimmalla rannalla. Olemme lomailleet, etsineet töitä ja rampanneet työhaastatteluissa, löytäneet töitä ja minä myös lopettanut työt taas kerran kun määräaikainen soppari loppui. Olemme tutustuneet moniin uusiin ihmisiin, niin ausseihin, uusiseelantilaisiin, britteihin, intialaisiin, jenkkeihin, italialaisiin, venäläisiin, saksalaisiin, tanskalaisiin, ruotsalaisiin kuin suomalaisiinkin. Kaikista uusista tuttavuuksista osa on jo muuttanut pois mutta osa on jäänyt kavereiksi ja ystäviksi.

Meri oli tänään nimensä mukaisesti tyyni

Olemme ehtineet kauhistella paikallista hintatasoa kyllästymiseen asti niin asumisen kuin ruuankin suhteen. Olemme haukkuneet julkisen liikenteen, viihteelliset uutiset, hitaasti ensi iltaa tulevat leffat, väärässä sesongissa kulkevan muodin, pyöräilykaistojen puutteen ja matelevat ruuhka-ajat. En kuitenkaan koe saaneeni missään vaiheessa pahaa kulttuurishokkia, kun hommat toimivat melko normaalilla tavalla. Suurin kulttuuriero on varmaankin käytöstavoissa ja kohteliaisuusfraaseissa joita en vieläkään täysin hallitse. Erilaisia ulkkareita on kuitenkin maa täynnä, että aussitkin joutuvat pärjäämään niin säätävien aasialaisten kuin "epäkohteliaiden" suomalaistenkin kanssa. Koska kaikki (paitsi aboriginaalit) ovat jostain muualta, on täällä aika helppoa olla ulkomaalainen.

Joulukuusi Martin Placessa

Vuoden aikana minusta on tuntunut, että olen muuttunut paljon suomalaisemmaksi kuin mitä olin lähtiessä. Poissaollessa huomaa helpommin itsestään tietyt piirteet ja tavat. Australialaiset vaikuttavat monessa suhteessa vähän nössöiltä. Eiväthän nämä ihmiset tiedä mitään siitä, mitä on kärvistellä bussipysäkillä -25:ssä asteessa. Muutenkin ovat päässeet helpolla, eihän täällä ole edes ollut kunnon sotaa saati sitten 90-luvun lamaa kun koulussa sai ruoaksi pelkkää puuroa ja kumistakin sai vaan puolikkaan. Eikä kukaan ole koskaan ampunut aseilla. Ihme pehmot.

Ananakset kasvaa tälleen. En tienny!

Koti-ikävä on ollut pahin niinä päivinä kun näkee, että kavereilla on ollut hauskaa ja itse ei pääse paikalle. Vähinten Suomeen on tullut kaivattua kun huomasin, että koko viime kesän satoi, lunta oli talvellakin kilotolkulla ja joka kerta kun katson ulos nykyisen kämppämme ikkunasta. Lohduttaudun sillä tiedolla, että kaikki ystäväni eivät ole myöskään Suomessa ja monet niistä jotka ovat, ovat liian kiireisiä uusien vauvojensa kanssa (eläin-tai ihmis) niin, ettei niistä muutenkaan olisi mitään iloa. Laskin äsken, että täällä oloni aikana kaveripiiriini on syntynyt kuusi lasta. Myös mahdollisuus olla käyttämättä sukkia jos ei huvita, tuo paljon lohtua.

Taustalla Sydney

Yllättävintä on ollut täkäläinen talvi ja talojen kylmyys. En ole koskaan palellut sisällä enemmän kuin ulkona enkä ollut ollenkaan varautunut miten kylmäksi täällä voi mennä, sisällä nimittäin. Myös ensimmäiset kuukaudet olivat melko viileitä kun olimme odottaneet, että täällä on massiiviset helteet aina ja osuimme vuosituhannen kylmimmän ja huonoimman kesän alkuun. (Kysy vaikka ihan keneltä tahansa). Tänään säät sen sijaan suosivat työttömänä hengausta, sillä elohopea kipusi jopa 34:ään asteeseen. Talvi myös vei rusketuksen kokonaan joten nyt aloittelen alusta hitaasti mutta varmasti.

Söpöilevät pöhköt rannalla

Parasta uudessa kotikaupungissani on suuren kaupungin valinnanvara ja rannat. Rakastan merta, aaltoja ja meressä uiskentelevia nisäkkäitä. Niistä kaloista en niin välitä. On mahtavaa, että etupihani vesissä ui kaikkea delffiineistä sini-ja ryhävalaisiin. On myös huimaa ajatella tämän mantereen kokoa ja sitä miten vähän täällä ketään asuu ja kuinka monipuolista ja mahtavan outoa kasvustoa ja eläimistöä tänne mahtuu. Aina kun puhuu aussien kanssa eläimistä, kuulen uudesta tavasta millä voi saada erilaisia myrkytyksiä mutta silti Australia vaikuttaa todella turvalliselta paikalta elää.

Saas nähdä mitä seuraavan vuonna tapahtuu.