Kirjoja suomeksi

Sydneyn Suomi-piirien kautta olen tutustunut mukaviin ihmisiin kuten suomalaisiin surffaajiin, Manlyssä asuviin pariskuntiin ja suomalaista kirjallisuuttaa harrastavaan Hannaan. Hanna lainasikin minulle vinon pinon uudehkoa suomalaista kirjallisuutta ja tässä pientä pohdistaa ensimmäisestä erästä.

Sekalaista suomeksi

Sydänraja - Maritta Lintunen
Ilmeisesti nuoret suomalaiset naiskirjailijat ovat innostuneet lähimenneisyyden sodista kuten talvi-jatko-ja lapin sodasta. Tässä kirjassa sivuttiin talvi -ja jatkosotia mutta enemmän kyse oli sekopäisestä päähenkilöstä Ronjasta ja hänen kieroutuneesta suhteestaan sodassa kuolleeseen isosetäänsä. En oikein pitänyt kirjata. Kirjailijan kieli oli sujuvaa ja vaihtuvat kertojahahmot olivat mielenkiintoisia mutta muut henkilöhahmot paitsi sotilas-Otto ja hänen isänsä olivat todella epäuskottavan oloisia, toimivat kummallisesti ja kirjassa ei oikein lopulta keskitytty mihinkään kunnolla.

Tanssinopettajan paluu - Henning Mankell
En ollut aikaisemmin lukenut mitään Mankellia joten Tanssinopettajan paluu oli positiivinen yllätys kirjallisilta ansioiltaan esimerkiksi Stieg Larssoniin verrattuna. Myös muissa ruotsidekkareissa on ollut joko urpo juoni tai huono käännös mutta joku niissä on tökkinyt. Mankell sörkkii ruotsin natsimenneisyyttä, mikä on aina hauskaa. Tässä kirjassa ei seikkaillut Mankellin vakisankari Kurt Wallander vaan peruspoliisiksi hämmästyttävän fiksu tai vain superonnekas Stefan Lindmann.

3096 päivää - Natascha Kampusch -
Tämä kirja löyty kämpiltämme lojumasta Mankellin ohella. Oletin sen olevan sosiaalipornoa ja sitähän se vähän olikin. Positiivinen yllätys oli se, miten hyvin kirja oli kirjoitettu olosuhteet huomioon ottaen. Joko paikalla oli haamukirjoittaja tai sitten kellarissakin elämällä voi oppia ihan hyväksi kirjoittajaksi. Paremmin samasta teemasta on tosin kirjoitettu Emma Donoghuen fiktioteos Room, jonka luimme joskus muinoin lukupiirissä.

Kung Po - Anu Silfverberg
Pakko sanoa, että minulla oli melkoiset ennakkoasenteet Anu Silfverbergin kirjoituksia kohtaan kun olen yleensä aina täysin eri mieltä hänen Nyt-liitteen kolumniensa kanssa. Tässäkin kirjassa oli kummallista maahamuuttajapaatosta isketty mukaan ja se olikin kirjan heikoin lenkki. Oikeasti kirjassa oli kyse Reiman ja Reetan (kamalat nimet) erosta mutta mukaan oli isketty niin somalimaahamuuttajia kuin hippityttöjäkin, jotka olivat kirjan päähenkilöihin verrattuna epäuskottavan olosia ja jäivät huterasti pohjustetuiksi. Jos kirja olisi jätetty erokuvaukseksi, olisi se toiminut hyvin myös kaksijakoisen kertojansa kanssa mutta nyt siinä oli hömelön oloista rönsyilyä.

Kätilö - Katja Kettu
Lisää Hesarin kolumnistien kirjoja, tällä kertaa siitä Lapin sodasta. Nimettömäksi jäänyt kertojakätilö sekoaa saksalaiseen sotilaaseen ja koska on kyseessä suomalainen kirjallisuus niin ei siinä ainakaan hyvin voi käydä. Tässä kirjassa kieli oli merkittävässä osassa ja näin etelän asukkiin Lapin murteen oloinen dialogi ja kuvaus menee läpi ihan aidosta. Joku lappalainen voi tosin olla eri meiltä. Se taas mistä en pitänyt oli vähän turhankin inhorealistinen kuvaus hajuista, ihmisistä, väkivallasta.. Jos Puhdistus oli mielestäsi rankka, jätä tämä väliin. SE on ihan höyhenen kevyttä kamaa Kätilöön verrattuna. Lapin sodan kuvauksena mielenkiintoinen kirja mutta en myöskään oikeastaan pitänyt päähenkilöistä joten heidän kohtalonsa ei ollut kovinkaan liikuttava.

Syvä pää - Eeva Rohas
Tässäkin kirjassa joku tökki. Tarina oli mielenkiintoinen mutta henkilöhahmoihin ei päässyt kiinni. Plussaa osittaisesta Jyväskylään sijoittumisesta, miinusta samanhenkisestä kuvauksesta minkä Riikka Pulkkinen tekee paljon paremmin. Novellikokoelmasta Keltaiset tyypit luin vain pari ekaa novellia, enkä niistäkään kauheasti innostunut. Kurjuudessa piehtarointia.