Häähumua

Jo toisen kerran pääsimme todistamaan lähietäisyydeltä paikallisten alkuasukkaiden ja heidän import-puolisoidensa kosioriittejä. Tällä kertaa ei ollut kyseessä suomalais-australialiset vaan australialais-brittiläiset eli lähestulkoon kokonaan aussit häät. Klasun duunikaveri Simon sai Australian auringon paahtaessa Alysensä kuvankauniissa niemennokassa Pohjois-Sydneyssä.

Ensin kuitenkin vieraiden piti löytää paikalle. Itse kikkailimme paikalle julkisilla eli Quaysta ensin Taronga Zoon lautalla lahden yli ja reippaan bushwalkin läpi paikalle. Vaikka emme edes menneet eläintarhan läpi, oli matkalla silti eläinyllätyksiä kuten lisko ja paikallinen versio kalkkunasta. 

Bushwalkaten häihin

Hääkalkkuna (sopii näin Kiitospäivän nurkille kuin nyrkki silmään)

Häälisko

Hulppeat maisemat

Häävieras kuumalla kivetyksellä

Morsiusneidot sinisissään

Kaunis morsian

 Suurin ero aussihäissä suomihäihin verrattuna taitaa olla itse vihkimisessä. Kovin moni ei yleensä mene kirkkoon vaan vihkimisen hoitaa celebrant, eli siviilihenkilö kenet katsotaan sopivaksi tehtävään ja kellä on hallituksen lupa vihkiä ihmisiä. Ei siis tarvita pappia, tuomaria tai maistraatin työntekijää vaan melkein kuka tahansa voi hankkia celebrantin luvat itselleen. Simonin ja Alysen vihkikaavaan kuuluin celebrantin puhetta, molempien äitien puheenpätkät ja hääparin toisilleen lausumat valat. Kaikki puheet olivat kauniita, liikuttavia ja sopivan lyhyitä niin etteivät vieraat ehtineen pökrätä paahtavaan aurinkoon.

Simon lukee valaansa. Awwwww!

Häärolssi

Seremonian päätteeksi perinteisesti sormuksia vaihdettiin,  sulho suuteli morsianta ja heidät julistettiin virallisesti vihityiksi.  Hääpari siirtyi allekirjoittelemaan papereita ja ottamaan valokuvia, me siirryimme testaamaan miten hyvin skumppa oli säilynyt viileänä paahteessa. Aikamme varjossa seisoskeltuamme päätimme, että seremonian ja iltapileiden välillä on ihan mukavasti aikaa käväistä paikallisessa pubissa. Jostain mystisestä syystä vihkiminen loppui kolmen maissa mutta itse hääjuhla alkoi vasta puoli seiskalta.

Pubin kautta juhlapaikalle siirtymä sujui Klasun duunikavereiden hauskassa seurassa. Loppubileet pidettiin Olympic Poolin Aqua-ravintolassa josta oli huikeat siltanäkymät.

Turistiposea 

Itse hääjuhla oli melko samanlainen kuin suomalaisissakin häissä sillä erotuksella, että hääleikkejä ei leikitty, eikä morsiantakaan käynyt kukaan pöllimässä. Puheita pitivät isät, bestman, kaaso mutta myös sulhanen ja morsian eli tällä hetkellä jo mies ja vaimo. Tanssitki oli, mutta kunnon valssia ei missään vaiheessa soitettu vaan populäärimpää musiikkia. Kimppu ja sukkanauha heitettiin kuten asiaan kuului ja hääkakku leikeltiin mutta polkemista ei täällä harrasteta.

Todella mukavat häät, hyvää ruokaa ja kaunis päivä. Seuraava aamu kyllä snadisti muistutti, että tuli istuttua pitkään auringossa ja joutua muutama lasi punkkua mutta se kuuluu yleensä asiaan.