Tähän mennessä tapahtunutta...

Työnhaku Sydneyssä jatkuu edelleen mutta olemme me tehneet muutakin kuin surffanneet duuni-ilmoituksia. Ensin toinen sakukämppiksemme Max täytti 26 vuotta ja Shelma ja minä teimme hänelle "kakun" M&M keksipötkylän valmiskeksitaikinakekseistä. Kakusta tuli hyvä ja lähdimme juhlistamaan Maxia olutpanimo/baariin. Bändi soitti hyvin, olut oli edullista ja paikalla oli hipstereitä.

Keksikakku ja 26 tuikkua

Kävimme myös lähipuistossamme Prinssi Albert puistossa grillaamassa maggaroita ja jättisieniä pekonilla ja fetatäytteellä. Puistossa oli paljon koiria ja yksi niistä yritti tulla osingoille. Se kuitenkin joutui nuolemaan tassujaan. Melkein kaikissa puistoissa täällä on ilmaiset grillit ja rannoilla myös. Kuuluu kulttuuriin.

Oikealla rempassa oleva uima-allas, valmistuu Joskus(tm)

Makkarahinkuja

Lisäksi pääsimme harjoittelemaan uutta taitoa, autoon murtautumista henkarilla kun Max lukitsi itsensä ulos icuwanhasta pakustaan. Rehellinen saksalainen ei saanut itse lukkoa ronkittua auki mutta kun kaksi Kalliolaista tarttui rautalankahenkariin, oli lukko auki hetkessä. Klasu kokeili toista ovea ja minä toista ja saimme auton melkein yhtä aikaa auki. Helppoa kuin heinänteko, melkein liian helppoa. Aukenisko ura autovarkaana IT-alaa helpommin?

Murtautuminen 

Maxin sisko tuli kavereineen Ausseihin ja huomasin, että olen aika ruskettunut verrattuna olmeihin krautteihin. Kävimme myös toisen sakun, Mattin ja skotlantilais-intialaisen kämppiksemme Rohanin kanssa katsomassa Hugon, Scorsesen lastenleffan. Leffa oli hyvä, paras tähän mennessä näkemäni niistä, mille on Oscareita tyrkyllä ja australialainen 3D-tekniikka parempaa kuin Suomessa. 3D-lasit olivat passiivilasit ja värit todella kirkkaita.

Hugo roikkuu steampunkkellossa

Näimme myös elävän rotan keskellä päivää takakujallamme. Rohan sanoi, että se oli todennäköisesti kuolemassa rotanmyrkkyyn, sen verran tokkurainen oli rotan käytös. Kävi vähän sääliksi, rotta oli oikeastaan aika söpö.

Matt ja Max lähtivät tänään mutkien kautta kohti Melbournea ja taloon tulee taas uusia asukkaita. Oli vähän haikeaa mutta onneksi sunnuntaina muuttanut Shelma ei muuttanut kauas, häntä vielä näkee Sydneyssä.

Sain myös vihdoin ja viimein hippikasvihiusvärini, nyt tukkani ei ole enää ruskea-sini-viher-blondi vaan kohtuu tasaisen vaaleanruskea. Väristä tuli kyllä vaaleampi kuin piti. Saas nähdä, huuhtoutuuko kaikki huomenna Coogeen rantaan...