Kantapaikan kaipuu

Kantapaikka. Suomessa minulla ei ollut koskaan varsinaista kantapaikkaa jossa henkilökunta tunnistaisi etunimeltä ja voisin tilata "sen tavallisen". Himoitsen kantapaikkaa niinkuin amerikkalaisissa sarjoissa aina on. Frendien kahvilaa, Seinfeldin dineria tai How I met your motherin baaria. Olkoonkin, että väki käy aina samassa paikassa todennäköisesti vain lavastuksellisista syistä.

Jos lähi-Alepaamme, Lemon Grassia Kalliossa tai muinaista Bar 68:sia ei lasketa, en yleensä ole käynyt missään samassa paikassa niin paljon, että olisin voinut olla millään tavalla kantis raflassa tai kahvilassa. Osittain syytän tästä Suomen kehittymätöntä kahvila-ja ravintolakulttuuria, osin omaa ailahtelevaisuuttani joka ajaa kokeilemaan jokaikistä pikkukuppilaa Surry Hilssissä ja himoaa aina uusiin, söpön tai trendikkään näköisiin paikkoihin.

Täälläkin hyvin alkanut kantapaikkailu Joe Black-kahvilan kanssa tyssäsi muuttoon Bondille. Tällä välillä tarjoiluhenkilökunta on ehtinyt vaihtua, eikä uudet aasialaistytsät tiedä, että Klasu haluaa aamupalaksi pekoni-muna-leivän grillikastikeella ja isolla vahvalla cappucinolla.

Ex-kantis

Toinen ns. kantapaikkamme voisi olla Local Taphouse. Paikan luonne tosin taitaa estää kunnollisen kantapaikkuuden. Ei nimittäin ole kovin hyväksi pidemmän päälle jos kantapaikkana on spessuolutrafla jonka safka on hyvää mutta myös epäterveellistä ja päämyyntiartikkeli on olut. Kanta-asiakkuus vaatisi vähintään kerran viikossa käymistä pidemmän aikaa ja en ole valmis uhraamaan vyötärölinjaani kanta-asiakkuuden alttarille.

Paikallinen Hanatalo

Nyt kaupungissa työskennellessäni olen taas alkanut himoitsemaan kahvia. Eikä mitä tahansa kahvia vaan hyvää kahvia, mielellään flat white-kahvia rasvattomalla maidolla. En niinkään hae kahvista sitä kofeiinihuumaa vaan juon sitä lähinnä maun ja imagon vuoksi. Ja sen kahvinhakureissun vuoksi. On sekä ruumiille, että sielulle terveellistä ajoittain poistua toimistolta. Tämä kahvin himo on hiukan edistänyt kantapaikkahakua mutta koska hyviä kahvipaikkoja on keskustassakin niin monta, en osaa päättää mihin niistä vakiintuisin. Osa on lähempänä, osassa voi maksaa kortilla ja kaikissa on barista jolla on pitkä parta. Toisaalta, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, joudun haeskelemaan kantapaikkaani ihan eri puolelta kaupunkia...

Siihen asti on tyytyminen siihen, että lähikaupan kreikkalaiset omistajat alkavat kohta tunnistaa. "Ai taas se ostaa avokadoa ja jugurttia".

Lähikauppa josta saa melkein kaikkea