Hyvää synttäriä kuningatar!

Kuningattaren syntymäpäivää vietettii viime maanantaina vaikka kuningatar ei olekkaan syntynyt kesäkuun toinen maanantai. Itseasiakka kukaan brittimonarkki ei ole syntynyt silloin mutta Yrjö Viides syntyi kolmas kesäkuuta joten aussit päättivät vakiinnuttaa vapaapäivän näille tienoille. Mikä oli hyvä päätös, sillä pitkä viikonloppu näin talvella kun muita lomia ei ole näköpiirissä, tulee ihan tarpeeseen.

Pitkä viikonloppu alkoi jeesaamalla kaveripariskuntaa muutossa lauantaina. Muuttoapua oli houkuteltu paikalle lupaamalla hernareita ja pannareita. Monta tuntia haudutettu hernekeitto olikin taivaallista. Lisäksi oli hauska hengailla suomitytsyjen kanssa.

Muuton ja aika monien portaiden (ei hissiä) jälkeen reidet olivatkin miellyttävästi jumissa ja muutaman tunnin automatka jäykisti niitä entisestään. Automatka vei kohti Central Coastin hiekkadyyni-ja valasparatiisia, Port Stephensiä.

Majoituimme luksus-YHAssa nimeltään Samurai. Hostellihuoneiden sijaan tarjolla oli mökkejä keskellä koaloiden suosimia eukalyptyksia. Valitettavasti koalat pysyivät piilossa valoisaan aikaan meiltä, pari muuta matkalaista olivat niitä bongailleet. Jos ikinä satutte Port Stephensiin, niin voin kyllä Samuraita suositella. Varsinkin kun omistajilla oli maailman pörröisin, pitkäturkkinen saksanpaimenkoira.

Ulkona koala kyttää

Ensimmäisenä iltana kävimme vain safkaamassa Sandpiper-nimisessä kalaravintolassa. Kaikki ruoka oli hyvää, kaunista ja rafla oli kiva. Erityisesti ravut padassa olivat todella herkullisia. Tarjoilijapojalla oli Stig Dogg-rillit ja hipsteriheitto, eli päältä pitkä ja sivuilta lyhyt. Se ei siis vieläkään ole mennyt kunnolla pois muodista. Toivottavasti edes noista kamalista rilleistä päästään pian. Terkkuja vaan sinne kahdeksankymmentäluvun äidille ja isälle!

Jaoimme kalamaistelulautasen alkupaloiksi. Parasta olivat mustekalan lonkerot oikealla. 

Tähän mennessä paras tapa tehdä rapuja. Ja kunnolla valkosapalia. 

Port Stephens jakaantuu useampaan alueeseen joiden tarkoitus vaihtelee. Valaankatselupaatit lähtivät Nelson Baystä ja siellä satuttiin myös viettämään kantrifestareita. Näimme kun tädit pistivät rivitanssiksi. Se, mistä kaikki tiesivät askeleet, jäi mysteeriksi, mutta hyvin näytti tantsuilu sujuvan.

Rivitanssia pitkässä rivissä

Tämänvuotinen valaiden muutto on huhujen mukaan paras pitkiin aikoihin. Valaskannat ovat todella mukavasti elpyneet ja niitä on muuttomatkalla aina vain enemmän ja enemmän. Kauan on kuitenkin vielä matkaa aikaan ennen valaanpyyntiä kun Sydneyn satamakin on kuhissut valaita niin, että kiviäkään ei ole saanut heitettyä veteen ilman, että suututtaa ryhävalaan.

Tällä kertaa valaiden katseluun lähdettiin katamaraanilla. Muuta porukkaa oli, mutta ei haitaksi asti. Kapteenilla oli massiivinen vatsa ja sen aikaa kun leppoisasti liplattelimme suojaisassa lahdessa, soi paatin kajareista klassinen rokki. Aurinko oli suorastaan paahtava, tosin sen vaikutus katosi heti kun tuuli alkoi puhaltaa. Villapaita nahkatakin alla ei ollut ollenkaan liioittelua.

Uljas venheemme

Inkivääriä merisairauden ehkäisyyn

Kohti aavaa 

Merikilpikonna kurkistaa vedestä!

No näkyikö niitä valaita? Kyllä!!! Ensin näimme vain yhden hönkäyksen josta valaat on helppo tunnistaa mutta kohta näitä pieniä vesipilviä alkoi näkyä vähän joka suunnasta. Kymmenisen valasta näimme melko läheltä mutta horisontissa niitä näkyi koko ajan lisää. Yksi valaspari vielä yllätti meidät ilmestymällä pintaan todella lähelle venettä.

Näimme myös lahdessa heti matkan alussa yhden delfiinin loikkimassa ja boonusyllärinä bongasimme myös jättimäisen merikilpikonnan joka näytti kaukaa kuolleelta rauskulta mutta paljastuikin todella upeaksi kilppariksi! Yhdestä kuvasta sen voi bongata muuta parempaa kuvaa emme saaneet.

Pari valasta matkalla pohjoiseen

Valas hönkäilee

Pari valasta lisää 

Selkäevä

Valaiden lisäksi samoilla seuduilla sijaitsee myös Murraysin panimo ja sen ravintola missä luonnollisesti ruokajuomina tarjoillaan Murraysin omia oluita ja kaiffareiden siideriä. Kyseessä on siis sama pienpanimo minkä ravintolassa olemme käyneet myös Manlyssä. Oluet olivat täällä samat mutta sapuska oli vähän parempaa kuin Manlyn versiossa. Eli siis todella hyvää. Klasu söi kalmaripitsan, itse taas jatkoin ruukkulinjalla, eli lihapiiraalla mentiin. Jälkkäriksi toki olutskonsseja.

Aurinko lämmitti kivasti. Aika kamala tämä Australian talvi

Klasu ja joku oluista, ei kuitenkaan Whale Ale

Lihapiiras. Tai ruukku. Tai joku. Hyvää oli ja poltti suun. 

Olutskonssit. Herkkua. 

Sulattelimme skonssit ja sapuskat kiipeämällä näköalapaikalle juuri ennen kuin päivä alkoi kääntyä iltaan ja aurinko laskea. Näkymät olivat hienot kaikkiin suuntiin. Tänne on tultava uudestaan kesällä kun hiekkadyyneistä ja delfiineistä saa enemmän irti.

Nelson Bay 

Turistit taas poseamassa

Tuon välikön yli pystyy kävelemään laskuveden aikaan. Se on tosin vaarallista.  

Maisemia