Tasmania, osa 1

Monilla mailla on se yksi mesta, missä jengi on aina kaikkien mielestä vähän juntimpaa, sisäsiittoisempaa ja muutenkin hitusen yksinkertaista. Suomessa se on kaikki kehä kolmosesta pohjoiseen, Australiassa se paikka on Tasmania. Tassie, kuten sitä täällä tuttavallisesti kutsutaan, on se paikka mihin kaikki pahimmat kriminaalit aikoinaan roudattiin. Siinä missä Sydneyhyn rantautui pottuvarkaita, vietiin Port Arthuriin tappajat ja murhaajat jotka myös "ratkaisivat" aboriginaali"ongelman" omalla tavallaan. Tasmaniassa ei enää puhdasverisiä aboriginaaleja ole ollut sitten 1800-luvun. Wikipediankin mukaan saaren homogeeninen väestörakenne tekee siitä hyvän kohteen perinnöllisyystutkijoille joten kaikki puheet herkuista serkuista eivät ole ihan puppua...

Etualalla Marion´s lookout, takana Cradle Mountain

Synkästä historiasta huolimatta Tasmania on juuri nyt hoteinta huudia turismille sillä sen viini-ja ruokaskene on kovassa nousussa ja olimme jo todenneet tasmanialaiset skumpat oivallisiksi. Lisäksi se on vähän kuin Uusi-Seelanti eli hyvä paikka erilaisiin eräjorma-aktiviteetteihin puskakävelystä noh, pidempään puskakävelyyn.

Näin innoissaan Klasu oli tulevasta vaelluksesta

Kyselimme paikallisilta mikä olisi paras aika matkustaa Tasmaniaan ja monet sanoivat, että siellä on kylmä mihin aikaan tahansa joten aivan sama milloin menee. Menimme siis sinne viettämään vähän pidennetyn pääsiäisloman teemalla viinit ja bushwalking. Teemaksi olisi voinut näin jälkikäteen miettien sopia myös viinit ja vanhanaikainen pubiruoka vaikka oli siellä pari ihan moderniakin raflaa.

Aloitimme pubisafkaamisen Launcestonista, Tasmanian toisiksi suurimmasta kaupungista, jonka vierestä löytyy Tasmania paras viinialue, Tamar-joen laakso. Jetstar lennätti meidät Launcestoniin edullisesti, tosin ajoitus olisi voinut olla parempikin. Suomesta lähettämämme kontti oli nimittäin juuri saapunut ja konttifirma päätti, ettei se pysty toimittamaan tavaroita aikaisemmin kuin juuri saman päivän aamuna kuin Tasmanian-reissu. No, laatikot jäivät odottamaan paluuta ja purkamistaan ja me lennähdimme pois mantereelta.

Museo öisessä Launchestonissa

Esipääsiäislammas, ensimmäinen erä epäterveellistä pubiruokaa

Pubi missä safkasimme. Täällä oli myös open mic-ilta ja joku jäbä hoilottamassa 

Launchestonin tärkein nähtävyys on Cataract Gorge, sola jonka läpi pulppuilee pieni koski. Sen rannalla on myös kiva kahvila ja ympäröivissä puistoissa wallabeja ja riikinkukkoja. Safkailimme aamupalaa kahvilassa missä oli kivat näkymät veteen. Oma aamupalani ei ollut ihan niin karamellintäyteinen kuin Klasun banana bread pekonilla mutta pekonia oli siinäkin. Hyvä startti ensimmäiselle monista tulevista pekoniaamupaloista... Olisi varmaan pitänyt juosta rotkoa ympäri muutama kerta niin kuin pari paikallista heppua näytti tekevän.

Varsinainen terveyspommi: banaanileipää, banaania ja peksua

Cataract Gorgea sillalta

Huomatkaa huomattavasti Sydneytä talvisempi varustus

Etualalla Klasu, taustalla Cataract Gorge järvi

Nimeän tämän kuvan "Hengaaviksi riikinkukoiksi" koska taistelua ei koskaan alkanut

Launcestonista lähdimme ajamaan kohti viinialuetta, Tamar-joen laaksoa. Viinitiloja oli kohtuu harvakseltaan molemmin puolin jokea ja välimatkat olivat huomattavasti esimerkiksi Hunter Valleytä pidempiä. Osa viinitiloista oli myös todella pieniä eikä muutenkaan meininki ollut ihan niin järjestäytynyttä kuin muualla päin Australiaa missä olemme käyneet. Viinit olivat kuitenkin herkullisia.

Viinipuskaa kasvamassa rinteessä linnuilta turvassa

Tasmaniassa kasvaa kylmän ilmanalan rypäleitä eli valkoisista lähinnä rieslingiä, pinot grisiä, chardonnayta ja savignon blancia. Punaisista pinot noir on Tasmanian juttu. Muitakin lajikkeita välillä näkyi mutta etupäässä homman nimi oli kevyet pinotit ja raikkaan ranskalaistyyliset valkoviinet.

Sinapius-nimisen tilan valikoimaa

Pakollinen viinitynnyripose

Yhdellä viinitiloista oli aivan mahtava sika lemmikkinä. Sen nimi oli Pinot ja tarina kertoi, että omistajat olivat ostaneet se aikoinaan 95:llä dollarilla luullen ostavansa minipossun. Kolme vuotta ja aika montaa omenaa myöhemmin torahampainen Pinot on yksi isompia kesysikoja mitä olen nähnyt. Pihalla aitauksen luona oli laarillinen omppuja joita sai syöttää sille ja se osasi myös istua käskystä niin kuin koira! Aivan loistavaa!

Pinot-possu

Pinot ja Klasu 

Osa rypäleistä oli vielä poimimatta

Yöksi majoituimme Rosevears-nimisen viinitilan mökkiin josta oli huikeat näkymät. Valitettavasti viinitilan rafla oli kuitenkin rempassa joten jouduimme aikaisemman viinin nautiskelun myötä jättämään auton parkkiin ja hipsimään hyytävän kylmässä ilmassa läheiseen kylään perinteikkääseen pubiin illalliselle.  Paluumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen kun jokaisessa pusikossa rapisi kenguja ja katuvaloja ei tietenkään ollut. Onneksi täysikuu valaisi ja ajan myötä opin olemaan säikkymättä jokaista pusikosta kuuluvaa"tumps tumps"-ääntä.

Tasmaniassa on selvästi Sydneytä kylmemää

Hienot näkymät majapaikasta

Pubiruokaa, osa kaksi. Tällä kertaa vähän terveellisempi linja snapperin muodossa