Leijalautailua opettelemassa

Viikonloppu meni hieman erilaisten lautojen merkeissä kuin normaalisti. Ystäväni Salla mainitsi, että New South Walesin leijalautailuseuralla olisi viikonloppuna Kitechicks 9-niminen tapahtuma eli leijalautailu"leiri" pelkästään tytöille/naisille ja että tapahtuma on lähes puoli-ilmainen verrattuna siihen mitä leijailutunnit normaalisti kustantaisivat. Olen joskus nähnyt täällä rannoilla leijajengiä ja jonkin verran myös Suomessa talvisin leijahiihtäjiä joten uteliaisuus heräsi ja perjantaina istuinkin jo leijoilla lastatussa autossa kohti Culburraa, noin pari sataa kilometriä Sydneystä etelään.

Culburra, järvi oikealla, takana meri

Culburra on hyvä paikka harjoitteluun sillä siellä on meren ja dyynien väliin jäänyt pieni järvi jossa ei aalloista ole haittaa ja vettä vain vyötäisille asti. Leijalautailussa ideana on, että iso leija vetää maalla tai vedessä myötä-ja vastatuuleen taidoista riippuen. Kun "oikean" surffauksen tarkoituksena on ottaa aaltoja ja mennä niiden mukana ja lähin muu laji on skeittaus, on leijalautailun -tai surffauksen idea  lähempänä lumilautailua tai purjehdusta. Vaikka leijalautailua voi tehdä myös surffilaudannäköisellä kapistuksella on perusmallin lauta enemmän lumilaudan mallinen, talviversiosta puhumattakaan.

Leijaa viritellään lähtökuntoon

Lauta ja sen siteet

Ensimmäinen päivä eli lauantai alkoi sateisissa ja kylmissä merkeissä mutta se ei rohkeita leijailijoita paljoa haitannut. Alussa kokoonnuimme yhdelle vuokratuista taloita ja saimme tyylikkäät Kitechicks 9-paidat, infoa tapahtumasta ja ohjaajat esittäytyivät.

Aloittelijat oli jaettu ohjaajille ja omassa pikku ryhmässäni oli ohjaajamme Mannin lisäksi Salla apuohjaajana ja ukrainalaisvenäläinen Maria jolla oli jo oma leija mutta ei vedessäpolskimiskokemusta. Aloitimme treenaamisen käymällä läpi tuulen teoriaa ja sitten varusteet eli leijan, leijan turvajärjestelmät, ohjauskapulan ja harnessin eli suomeksi varmaan valjaat. Sitten lennätimme hetken harjoitusleijaa joka oli puolet oikean pienen ihmisen (tai todella kovan tuulen) leijan koosta eli noin kolme metriä leveä.

Eri kokoisia leijoja ranta täynnä

Pikkuleijalla oli hauska kokeilla syöksyjä mutta vasta kun pääsin oikean leijan kimppuun, ymmärsin paremmin miten ohjauksen kuuluisi toimia ja miten leija lentää tai ei lennä. Koska tuuli oli aika kovaa, treenasin kuuden metrin levyisellä leijalla jossa oli silti voimaa nykiä ympäriinsä. Lennätin ja tiputtelin leijaa järveen ja lopulta kokeilin myös vähän ns. body draggingia eli annoin leijan vetää vedessä.

Leija valmiina lähtöön

Leija lähti!

Siellä se lentää

Lauantai-iltana oli grillausta ja hengausta. Porukka oli aika kansainvälistä sillä vaikka ainakin puolet oli ausseja oli tsiksejä myös suomesta (minä ja Salla), pari ruotsalaista, belgi, hollantilainen, etelä-afrikkalaisia, venäläisiä, ranskalainen ja perinteiset irkut ja skotit päälle. Itselleni yllätyksenä tuli se, miten paljon vanhempaa osanotto oli. Olin ajatellut tälläisen höpsön extriimilajin vetävän lähinnä teineä mutta keski-ikä olikin varmaan lähempänä neljää kymmentä kuin kahtakymmentä. Mukana oli myös hangaroundaviopuolisoita ja lapsia eli kaikenkaikkiaan aika sekalainen sakki mutta mukavia kaikki.

Sunnuntaina treenaus jatkui ja aloin saada parempaa tuntumaa leijaan. Tuulikin oli vähän tasaisempaa ja leija lensi nätisti silloin kun en itse sitä osaamattomuudellani tiputtanut veteen. Toisen päivän treenaus käsitti lähinnä erilaisia äkillisiä kääntöjä ja leijan pitämistä lakipisteen sijasta lennättäjän etupuolella sillä niillä leijan saa oikeasti vetämään. Edistyneemmät aloittelijat virittelivät jo lautaa jalkoihinsa mutta minä en vielä päässyt siihen pisteeseen sillä leijan pitäminen taivaalla samaan aikaan kun sitä pitäisi kääntää nopeasti puolelta toiselle osoittautui hankalaksi. Seuraavalla kerralla sitten laudalle!

Osaavia lautailijoita

Nyt mennään vauhdilla

Loppukaneettina voisin sanoa, että taas tuli testattua yksi laji joka näyttää helpolta mutta on todella vaikeaa. Kahdessa päivässä pääsin kuitenkin nollasta veteen leijan vietäväksi, eli mielestäni ihan hyvä alku vaikka laudalle en vielä päässyt. Haluan oppia ainakin lautavaiheeseen asti mutta en vielä ole ryntäämässä leijakauppaan sillä aika välineurheilua tämä kyllä on. Kaikennäköistä tilpehööriä tarvitsee aika paljon jos omilla kamoillaan haluaa alkuun. Suosittelen kaikille kokeilua sillä toisin kuin surffausta joka vaatii aaltoja, tätä voi Suomessakin harrastaa hyvin järvillä ja miksei meressäkin kunhan tuulta vain riittää ja talviversio on myös järven jäällä hauskan näköistä puuhaa.

Sydneyssä ei esimerkiksi Bondilla saa leijalautailla ja muutenkin uimareita täynnä olevat rannat ovat vähän huonoja sillä leijan kanssa tarvitaan todella paljon tilaa mutta lentokentän lähellä on Botany Bay niminen lahti missä moni käy treenaamassa. Muutoin järvet tai joen laskualueet taitavat olla parhaita aloittelijoille kun aallot eivät ole häiritsemässä tai pöllimässä lautaa. Talviversiota voi sitten harrastaa Snowy Mountainsseilla tai Uudessa-Seelannissa mutta hyvää jäätyvää järveä ei taida koko Australiasta löytyä.