Arkea

Elämä on kuin irlantilainen vanhalla pöyrällä. Siinä ei ole mitään järkeä.

Mistä blogata kun oikeastaan mitään tavallista elämää ihmeellisempää ei tapahdu? Olen käynyt töissä, nähnyt kavereita, käynyt vähän urheilemassa ja suunnitellut muuttoa. Välillä olen pitänyt etätyöpäiviä, varsinkin jos on pitänyt käydä katsomassa kämppiä, säätää papereita, käydä postissa... Välillä olen istuskellut toimistolla kuuntelemassa alhalla kadulla hoilaavia katulaulajia ja testaamassa Sydneyn ehkä parasta nuudelipaikkaa lounasaikaan.

Säännöt, parhaissa dinereissa on 

Sälää, parhaissa dinereissa on

Olemme myös viihdyttäneet itseämme pubitrivialla ruotsalaisten kanssa (tulimme neljänsiksi), Stuffed Beaverin epäterveellisellä sapuskalla, St. Patricks Dayn vihreällä irkkusekopäisyydellä ja meren rannalla makaamalla. Tämä "syyskuu" on hellinyt sydneyläistä kolmenkymmenen asteen lähellä kieppuvilla lukemilla ja kerrankin sateettomuudella vaikka manailinkin jo syksyä vähän aikaa sitten. Nyt ilmassa tuntui vähän purevuutta sillä tuuli taisi muuttua taas eteläiseksi mutta loppuviikon pitäisi taas olla lämmin.

Ainut paitani missä oli vihreää

Jättimäinen köyhäirkku-nukke

Haikeudella katselen ulos ikkunasta, sillä pian joudun luopumaan näköalastamme. Ei meille merelle silti pitkä matka ole, mutta ei sitä enää olohuoneen ikkunasta nää... Tosin, näköala ei vielä kompensoi minimaalista keittiötä, vuotavaa kattoa tai mölyäviä teinejä viereisessä hostellissa mutta aika lähelle se kyllä pääsee. Aika paljon voi antaa anteeksi kun vain vilkaisee mitä aalloille kuuluu. Pitänee ottaa tavoitteeksi, että uudessakin kämpässä asuessa käy rannassa ainakin kerran päivässä jos ei muuten niin vain katselemassa merelle päin ja antaa aaltojen vellomisen tyhjentää pää turhista ajatuksista.

Tuulinen päivä, meri oli agressiivinen

Sydneyn paras näköala?