Paluu Sinivuorille

Entinen kämppiksemme, nykyinen kaverimme Rohan lähti puoli vuotta sitten Pariisiin vaihtoon. Rohanin läksiäisissä tapasimme myös hänen vanhempansa ja kas, olimme saaneet kutsun Blue Mountainsille kaverimme äidin luokse syömään intialaista sapuskaa. Sovimme tosin, että tulemme vasta kun säät eivät ole vuorilla enää hyytävät joten viime viikonloppuna viimein aloitimme tuskaisen taipaleen kohti Springwoodia. Tuskaisan raidetöiden vuoksi joten jouduimme matkaamaan puolet matkasta matelevalla bussilla mennessä ja tullessakin yhden pätkän. Mikä siinä radassa aina menee rikki kun sitä koko ajan korjataan?

No lopulta pääsimme kuitenkn perille. Vierailu kaverin äidin luona olikin normaalimpaa kuin olin odottanut, ei ollenkaan vaivaannuttavaa. Josna teki myös todella, todella hyvää kikhernecurrya ja dal-riisi-sekoitusta ja kävimme katsomassa paikallisessa pikkuleffateatterissa Argon. Argo oli muuten hyvä elokuva, suosittelen. Ben Affleck ei ehkä ole maailman paras näyttelijä mutta kaveri on kyllä hyvä ohjaaja.

Bonuksena vuorilla elelee myös Rohanin pikkusiskon koira Leo, sekarotuinen söpöliini jota kävimme lenkittämässä pusikossa. Sama pitkä laakso mikä alkaa jostain Katoomban nurkilta ulottui myös Springwoodiin asti ja maisemat laaksoon olivat upeat.

Shin zu-maltankoira Leo 

Puskassa

Pusikkoa

Pari huomiota australialaisista koirista: lähestulkoon kaikki koirat on leikattu joten ne leikkivät keskenään paljon paremmin kuin suomalaiset leikkaamattomat koiraat ja naaraat. Erilaiset pikkukoirasekoitukset, kuten Leo, tuntuvat olevan kovin suosittuja. Yleensä sekaan on heitetty puudelia ja jotain muuta koiraa. Näin esimerkiksi valtavan suloisen mopsi-puudelin pennun kuvia. Monen paksuturkkisen koiran karvoja on kesäksi lyhennetty rankasti niin, että monet näyttävät jo ihan huvittavilta. Olen myös nähnyt täällä pari huskyä, mutta niiden pito Ausseissa on mielestäni jo vähän julmaa. Paistuvat raukat vaikka kuinka olisi karvat keritty.