Patsaita piitsillä

Torstaina aukesi lähikallioillamme Scultures by the Sea-näyttely. Kävelyreitin varrelle Bondilta Tamaramalle on siroteltu toista sataa erilaista veistosta tai veistoksentapaista taide-esinettä. Taiteen ystävät saivat siis pölyisen museon sijasta katsella patsaita melko kivoissa, meitsin etupihan, maisemissa. Kävimme patsastelemassa reitin Chrisin ja Shelman kanssa viime lauantaina joka oli ensimmäinen kunnon helleviikonloppupäivä. Kyllä se kesä siitä vielä tulee.

Mutta millaista taidetta rantaan sitten oli ripoteltu? Osa patsaista tai insallaatiosta oli varsin oivaltavia, osa abstrakteja ja osa kuului Klasun määrittelemään kategoriaan "liikaa tunnetta, liian vähän taitoa". Muutama oli aika osoitteleva ja varmasti tietynlaisten tiedostavien ihmiseten makuun mutta itse pidin eniten pop-taideveistoksista, kuten pronssista valetuista eläimistä tai jättimäisestä leikkikaivurista rannalla. Parhaat veistokset sopivat maisemaan, eivätkä olleet vain satunnaisia metallikökkäreitä kallioilla.

Geneerinen veistos, hieno näköala

Hauska veistos, puhallettavia eläimiä metallista

 Osa teoksista oli jopa vähän piilossa ja vaativat tarkkuutta tullakseen huomatuiksi. Sellaisia olivat esimerkiksi nämä söpöt muovimadot, joita oli tungettu ainakin neljään kallionkoloon.

Teoksen nimi "Where do children play?"

Lähikuva taidemadoista.

 Fiksut taiteen ystävät rasvasivat nahkaansa koko ajan aurinkorasvalla ja pitivät päätä suojassa, sillä uv-indeksi alkaa olla päivisin koholla.

Paperilaivat rannalla 

Turisteja oli polun varrella vielä melko maltillisesti, ottaen huomioon päivän sään. Taiteesta oli silti vaikeaa saada kuvaa ilman tuhatta aasialaista ja parhaiden luo oli jopa jonoa! Nohevasti kuitenkin sujahdimme nopeasti kuvattaviksi ja lääppimään taidetta. Melkein kaikissa patsaissa luki, että niihin ei saa koska, ja melkein jokainen turisti/paikallinen/mikälie hiihtäjä lähmi kätösillään minkä kerkesi. Mitä Eremitaasin museomummokin sanoisi? Saisi varmaan kauhusta slaagin ja kupsahtaisi päin Picassoja.

Mun suosikkitaideteos

Klasu ja herrasmies ihan pilvessä

ns. normipäivä

Jättikuormurilla on hyvä leikkiä rannalla. Paitsi, että se on taidetta eikä siihen saa koskea

Näyttelyn päätepiste oli Tamarama-rannalla tai kuten italiaanot sitä kutsuvat, Glamaramalla. Ranta oli pieni, eikä mitenkään kovin glamöröösi mutta varmasti hyvin suojassa tuulelta joka välillä puhaltaa Bondilla ikävän lujaa. Pitänee tulla Glamaramalle uudestaakin tuomaan sinne sitä glamuuria.