Halloween Roller Disco!

Ausseissa Halloween vaikuttaisi olevan melko samanhenkinen hassuttelu kuin nykyään Suomessakin; aikuiset ihmiset pukeutuvat kauhuasuihin ja menevät humppaamaan erinäisiin pileisiin. Lapset eivät kierrä ovelta ovelle. Tosin keskiviikko voi todistaa tämän olettamuksen vääräksi, sillä silloin US of A:ssakin on varsinanen Halloween-päivä, mutta kaikki mitä olen kuullut tukisi teoriaa, että pelkästään lapsenmieliset vetävät zombi-kuteet niskaansa ja lapset saavat karkkinsa johonkin muuhun aikaan vuodesta.

Klasu ei tällä kertaa ollut valitettavasti meikattavissa, vaan duunikaverinsa polttareissa, joten sain käyttää luovuuttani vain omaan itseeni. Shelma oli päättänyt, että minusta tulisi hieno zombihoitsu, joten  sillä linjalla sitten mentiin rullaluistinhalloweendiskoon.

Potilaat voivat ihan hyvin. Ovat vain vähän aneemisia. 

Sain seurakseni verisen nunnan ja lapsia karkeilla hoikuttelevan papin.

Hengellistä johdatusta tarjolla

Roller Discossa luonnollisesti rullailtiin rullaluistimilla, nelipyöräisillä retrosellaisilla. Meno oli yllättävän normaalia luistelua muistuttavaa ja heitin pehvalleni vain kerran kun yritin liiallisuuden itsevarmuuden myötä ihmeellisiä kikkailutemppuja. Tätä lajia pitää kokeilla ehdottomasti uudestaan! Väkeäkin oli rullaamassa kerrallaan ihan maltillinen määrä kun luistimien määrää oli säännelty, eli sekaan mahtui niin huipputaitajia kuin jatkuvasti suuntaan tai toiseen lentelevää härvääjää. Lähestulkoon kaikki olivat myös osanneet pukeutua teeman mukaisesti zombeista meksikokalloihin ja Lance Armstrongista Lumikkiin.

Itse pirukin rullaa!

Varmat ja epävarmat luistelijat

Onneksi Halloween on täällä vähän luikuva käsite, eli ensi viikonloppuna voi vielä humpata lisää ja osa bileistä on myös keskiviikkona, eli varsinaisena lokakuun viimeisenä. Ehkä tällä samalla zombikanavalla nähdään vielä samaan zombiaikaan muutakin kun nestemäistä lateksiakin jäi vielä vaikka millä mitalla...

Vain lääkkeeksi...

Patsaita piitsillä

Torstaina aukesi lähikallioillamme Scultures by the Sea-näyttely. Kävelyreitin varrelle Bondilta Tamaramalle on siroteltu toista sataa erilaista veistosta tai veistoksentapaista taide-esinettä. Taiteen ystävät saivat siis pölyisen museon sijasta katsella patsaita melko kivoissa, meitsin etupihan, maisemissa. Kävimme patsastelemassa reitin Chrisin ja Shelman kanssa viime lauantaina joka oli ensimmäinen kunnon helleviikonloppupäivä. Kyllä se kesä siitä vielä tulee.

Mutta millaista taidetta rantaan sitten oli ripoteltu? Osa patsaista tai insallaatiosta oli varsin oivaltavia, osa abstrakteja ja osa kuului Klasun määrittelemään kategoriaan "liikaa tunnetta, liian vähän taitoa". Muutama oli aika osoitteleva ja varmasti tietynlaisten tiedostavien ihmiseten makuun mutta itse pidin eniten pop-taideveistoksista, kuten pronssista valetuista eläimistä tai jättimäisestä leikkikaivurista rannalla. Parhaat veistokset sopivat maisemaan, eivätkä olleet vain satunnaisia metallikökkäreitä kallioilla.

Geneerinen veistos, hieno näköala

Hauska veistos, puhallettavia eläimiä metallista

 Osa teoksista oli jopa vähän piilossa ja vaativat tarkkuutta tullakseen huomatuiksi. Sellaisia olivat esimerkiksi nämä söpöt muovimadot, joita oli tungettu ainakin neljään kallionkoloon.

Teoksen nimi "Where do children play?"

Lähikuva taidemadoista.

 Fiksut taiteen ystävät rasvasivat nahkaansa koko ajan aurinkorasvalla ja pitivät päätä suojassa, sillä uv-indeksi alkaa olla päivisin koholla.

Paperilaivat rannalla 

Turisteja oli polun varrella vielä melko maltillisesti, ottaen huomioon päivän sään. Taiteesta oli silti vaikeaa saada kuvaa ilman tuhatta aasialaista ja parhaiden luo oli jopa jonoa! Nohevasti kuitenkin sujahdimme nopeasti kuvattaviksi ja lääppimään taidetta. Melkein kaikissa patsaissa luki, että niihin ei saa koska, ja melkein jokainen turisti/paikallinen/mikälie hiihtäjä lähmi kätösillään minkä kerkesi. Mitä Eremitaasin museomummokin sanoisi? Saisi varmaan kauhusta slaagin ja kupsahtaisi päin Picassoja.

Mun suosikkitaideteos

Klasu ja herrasmies ihan pilvessä

ns. normipäivä

Jättikuormurilla on hyvä leikkiä rannalla. Paitsi, että se on taidetta eikä siihen saa koskea

Näyttelyn päätepiste oli Tamarama-rannalla tai kuten italiaanot sitä kutsuvat, Glamaramalla. Ranta oli pieni, eikä mitenkään kovin glamöröösi mutta varmasti hyvin suojassa tuulelta joka välillä puhaltaa Bondilla ikävän lujaa. Pitänee tulla Glamaramalle uudestaakin tuomaan sinne sitä glamuuria. 

Ikeassa

Uusi kämppämme, niin isoikkunainen ja korkeakattoinen kun onkin, on hieman pimeä auringon laskettua. Kattolamppu on liian himmeä lukemiseen joten otimme maanantaina suunnan kohti Tempen Ikeaa. H&M ei ole vielä ulottanut lonkeroitaan Australian neitseelliseen punaiseen hiekkaan mutta vanha kunnon kokoa-se-itse löytyy kaikista suurista kaupungeista.

Kuten konseptiin kuuluu, on rojujen järjestys lähes identtinen kuin kaikkialla muuallakin. Järkevin lamppu oli tietty loppunut varastosta joten päädyimme ostamaan vain vähän "nerokkaita säilytysratkaisuja" ja ruotsalaisia lihapullia perunamuusilla. Muistelin kyllä pullien olleen lihaisampia Espoossa. Liekö vika kokissa vai muistissa.

Taustamusiikkina soitetun Roxeten lisäksi Ikea on myös mainio näkkileivän ja puolukkahillon lähde mutta jossain Bondilla on vieä parempi kauppa mistä pitäisi saada hapankorppua! Ehkä voisi ostaa myös kunnon lampun eikä vuodessa hajoavaa viritelmää.

Published with Blogger-droid v2.0.4

Kylmää etelätuulta ja outoja liikennejärjestelyjä

Tällä viikolla talvi otti revanssin ja hyyti kaupungin kaksikymmenasteiseksi. Vasta sunnuntaina alkoi näkyä lämpöä jääpuikkojen lomassa ja tuuli kääntyi ihanasta jäävuorien läpi puhaltavasta etelätuulesta leppeäksi pohjoistuuleksi. Rantakelejä ei silti vieläkään ollut tiedossa vaikka jotkut hullut makasivat etupihamme rannalla bikineissä. Aina siellä muutama kaheli on "ottamassa aurinkoa" kun normaalit ihmiset hytisevät huppareissa ja nahkatakeissa.

Veteen ei ole mitään asiaa ilman märkäpukua ja itse jäin rannalle ruikuttamaan kun nenäni on ollut muutaman päivän epämiellyttävän tukkoinen. Klasu sen sijaan käytti lähirannan mahdollisuudet hyödyksi ja nappasi muutaman aallon.

Surffiduud

Rannalla näkee aina myös outoa jengiä. Tämäkin jäbä juoksi rantavedessä koko rannan mitan ja takaisin. Hidasta vauhtia. Onhan se hyvää liikuntaa...

Juoksujäbä

Nyt kun asumme Bondilla, olemme taas päässeet tutustumaan paikalliseen joukkoliikenteeseen. Bondille asti ei mene junaa vaan raiteet päättyvät Bondi Junctioniin, megaostarikeskuksen nurkille. Siitä eteenpäin joutuu menemään bussilla rannalle saakka. Syyksi raiteiden loppumiselle on kuulemma se, että jos juna tulisi rantaan asti, muuttuisi Bondi rikkaiden asuinalueeksi josta porvarit commuuttaisivat keskustaan. Öh, täällä ei kyllä ole varsinaisesti köyhillä nytkään mitään mahdollisuuksia asua joten logiikka ei täysin toimi.

Toinen vastaava ihmekuvio on junarata joka menee kyllä pohjoiseen mutta jota ei ole vedetty Manlyyn tai mihinkään muuallekkaan itäisille  pohjoisrannoille. Tähän taas syyksi sanottiin, että junan mukana tulee liikaa köyhiä. Vähän kuin Espoon metro tuo kaikki köyhät ja maahanmuuttajat heti Westendiin...

Sua tuijataan

Rannalla on kaikkia vaaroja

Taidekuvei

Surffaajia oli tänäänkin vedessä paljon

Keskustassa liikenne ruuhkautuu melko pahasti yhdeksän jälkeen, jolloin dösällä ei ole kaupunkiin enää mitään asiaa. Jos lähtee myöhemmin töihin, kannattaa ottaa ensin bussi Junctioniin ja siitä juna loppumatkaksi. Viikonloppuisinkin juna ja bussi on voittajan valinta, kun liikenne matelee etanan lailla Bondi Roadin mäkeä ylös.

333, nopeampi dösä

Sunnuntaina kävimme myös ensimmäistä kertaa testaamassa perinteistä Sunday Roastia. Sunnuntaipaahdos on anglokulttuurin perinteitä ja sen mukana tarjotaan täällä myös Yorkshire Puddingia millä ei ole vanukkaan kanssa mitään tekemistä vaan se on sisältä onttoa hötötaikinaa. Alkuruuaksi söin herkullisia ostereita valkoviinietikalla tai greipillä. Hienolta vaikuttava perinne, tätä pitää kokeilla vielä uudestaankin.

Osterit, nom nom

Toi knölli on Yorkshire Pudding. 

Rantaa tuulisena päivänä

Viikon hiljaiselon jälkeen meri päätti, että tänään on hyvä päivä raivota. Surffi oli siis täysin pois kyseestä, vain jotain satunnaisia kahjoja kävi välillä kokeilemaas onneaan, eikä kukaan jäänyt pidemmäksi aikaa, joten kävimme kävelemässä kallion reunaa pitkin menevää Coastal Walk-reittiä. Bondilta voi kävellä rantaa pitkin aina Coogeelle asti, emme tosin menneet niin pitkälle.

Meri lyö pohjois-Bondin kivikkoon

Klasu ja hassun mallista kivikkoa

 Kävelimme rantaa tavoitteenamme nähdä Tamarama-niminen ranta jonne kuulemma kaikki glamöröösit australianitalialaiset aina menevät. Sitä kutsutaan tämän vuoksi myös Glamaramaksi. Ranta oli kuitenkin liikaa rantakalloiden suojassa joten näimme vain Bronten rannan, kiva ranta kuulemma sekin.

Kotirantamme Bondi

Kengät kastuivat kun kikkailin rantavesissä

Meri velloo

 En ole pitkiin aikoihin nähnyt Bondin rantavesiä niin tyhjinä kuin tänään. Yleensä jo aamusta surffaajia on kymmeniä. Rantavahdit taisivat pitää myös tyhmät uimaan pyrkivät turistit poissa vedestä parhaansa mukaan.

Rantakallioita

Hopeasurffaaja. Jossain vaiheessa olen yhtä hyvä. 

Kesäkämppä!

Terveisiä uudesta kämpästä! Muutimme viime viikonloppuna Bondille, sinikeltaiseen, noin satavuotiaaseen taloon jossa on noin kolme metriä huonekorkeutta ja näkymä rannalle. 

Ylin kerros, keskimmäinen ikkuna ja oikeanpuoleinen erkkeri ovat meidän (kuva netistä kun oli pimeetä ottaa oma)

22.kerros oli ihanteellinen sijainniltaan mutta siinä missä sijainnissa voitettiin, hävittiin kämppiksissä, elukoissa ja surffausmahdollisuuksissa. Siksipä päässäni alkoi jossain vaiheessa noin kuukausi pari sitten kyteä idea kesäkämpästä rannalla. Surffin ja työpaikan saavutettavuuden vuoksi vaihtoehdot rajautuivat käytännössä Manlyyn ja Bondiin. Manlyn plussia olisi ollut parempi surffi ja duunireissujen matkat olisi voinut tehdä lautalla. Miinuksiksi osoittautui kämppien huono tarjonta ja kova kilpailu. Klasu myös valitti, että Manlyssa asuu lähinnä sisäsiittoisen näköisiä ausseja.

Bondin plussiksi laskettakoon alueen eläväisyys ja kahvila-ja safkatarjonta. Miinusta olivat hankalat liikenneyhteydet, epämääräisempi surffi ja skiljoonat muut surffaajat. Bondi veti kuitenkin tällä kertaa pidemmän korren, koska löysimme lähestulkoon täydellisen kesäkämpän keskeltä rantakatua. Kämppä löytyi tällä kertaa Naamakirjasta. Suomalaiset Sydneyssä ryhmässä uusi kämppiksemme Arttu mainosti, että pariskunnalle olisi huone vapaana ja kun menimme vilkaisemaan kämppää, olin välittömästi ikkunoista aukeavan maiseman hypnotisoima. Ja mikä hienointa, kämpässä on erkkeri!!! Asun siis viimein erkkerillisessä kämpässä. Ainut ihanuutta vähän vähentävä asia on tosin se, että teknisesti ottaen erkkeri kuuluu Artun huoneeseen mutta ei nyt anneta sen häiritä asiaa. 

Näkymä erkkeristä. Bondi Beach. 

Näkymä keittiön ikkunasta. (Joo, en tajuu itekkään miks mun palmurannalla on tollane havupuu)

Laudat ja kengät paraatipaikalla huoneessa. 

Koska asumme rantakadulla, on matkaa veteen noin 100 metriä. Ensin täytyy mennä ovesta ulos, ylittää tie, kävellä nurtsialueen ja autojen ohi, alas rantaan portaita ja sitten viimeiset metrit pitkin hiekkaa ja tadaa, olet hyytävän kylmässä vedessä!

Ovesta ulos

Naapureina meillä on mm. Bavarian Bier Cafe, churroja myyvä kahvila, kiska ja hostelli. Viereisillä kaduilla on iso kasa ihania kahviloita koluttavaksi, surffiliikkeitä ja turistikrääsää kaupittelevia rytkykauppoja. Sisemmälle mennessä surffiliikkeet vaihtuvat luomusafkakaupoiksi, kosher-lihakauppiaiksi ja joogasalongeiksi.  Bondia asuttavat suomalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja juutalaiset. Kipaton mies on lauantaina vähemmäistössä pohjois-Bondilla ja moni kahvila on kosher-sertifioitu. Täältä löytyy myös venäläinen deli, ruotsalainen pitseria ja kauppa joka myy Marimekkoa ja suomalaista suklaata. Olemme siis hyvässä seurassa.

Pohjois-Bondia

Taidekuvausta

Yksi monista söpöistä taloista

PS. Uuden osoitteen saa kysymällä. En viitsi sitä laittaa blogiin, ettei hakukone ala löytää liikaa.