Healesvillen aussieläimet

Blogipostaukset laahaavat jäljessä, nyt olemme jo oikeasti Barossassa, South Australiassa, mutta ajantasaisempaa matskua sitten myöhemmin. Koalat ja kengut ovat tärkeämpiä.

Yarra-laakson "keskuskaupunki" on nimeltään Healesville. Healesvillessä on myös yksi Australian parhaimpia ja lähestulkoon ainoita paikkoja, missä on hyvä nähdä vesinokkaeläimiä. Itse elättelin toiveita myös koaloiden halimisesta, mutta lippukassan nuori mies kertoi, ettei koko Victoriassa saa halia koaloita. Ihme nihkeilyosavaltio. No mutta, elukkatarhaan siis pääsimme ja taas karma suosi, sillä pääsimme muutaman ränkylän halvemmalla, kun olimme parhaita asiakkaita, ja lupasimme osallistua paloevakuointiharjoitukseen jonka oli määrä alkaa noin neljänkymmenen viiden minuutin päästä saavuttuamme tarhaan. Tästä todistuksena saimme hienot keltaiset täplät ja varman pelastuksen uhkaavalta "tulipalolta".

Heti porttien jälkeen näimmekin jo ensimmäisen elukan, emun. Emu näyttää lähinnä huonoryhtiseltä strutsilta ja ylikasvaneelta kanalta.

Emu tuijottaa

Emujen jälkeen vuorossa olivat koalat ja ne vasta olivatkin söpöjä! Yleiseen eläintarhameiniinkiin poiketen ne myös liikkuivat! Yksi kiipeili pitkin oksaa ja toinen raapi takapuoltaan. Koala-aitauksessa olisi pitänyt olla myös nokkasiilejä, mutta ne olivat jossain piilossa. Olin kuitenkin nähnyt yhden jo aikaisemmin taapertamassa tien varressa, joten menetys ei ollut suuri.

Awww!

Koaloiden jälkeen olivat vuorossa kengurut. Kenguruita oli vähän joka sorttia, isoja ja pieniä. Niitä ei kauheasti kiinnostanut pomppia, eikä oikeastaan tehdä muuta kuin maata varjossa. Söpöjä silti.

Katsekontakti

Kengujen jälkeen suuntasimme kohti eläinsairaalaa, missä eläinvauvoja hoidetaan kuntoon jos niitä on löydetty hylättynä tai kipeänä. Lisäksi täällä myös yritetään parantaa tasmanian tuholaisten kantaa, ettei naamasyöpä tapa koko lajia. Kanta on ilmeisesti ollut liian sisäsiittoinen ja sen takia naamasyövälle ei löydy vastustuskykyä.

Orporaukka

Sydäntäsärkevä teksti

Lähestulkoon heti eläinsairaalaan päästyämme parahti hälytysääni soimaan. Jatkoimme orvon elukkavauvan tuijottelua ja odottelimme, että meidät "pelastetaan". Onneksi aika pian mukava nainen sairaalasta tuli kysäisemään, olimmeko keltatäpläisiä ja pelasti meidät uhkaavalta pensaspalolta.

Kokoonnuimme nurmikentällä ja odottelimme siellä, että puistonvartijat pelastivat kaikki ihmiset, ketkä olivat ilmoittautuneet pelastumaan. Muut kärventyivät. Meidät "pelastanut" nainen kertoi vuoden 2009 paloista. Joku eläinvauvoja hoitava eläinlääkäripariskunta oli menettänyt koko omaisuutensa ihan Healesvillen Sanctuaryn lähellä asuessaan, eli palo oli tullut aikas lähelle. Nyt myös eläimet jäivät evakuoimatta, muuta oikeiden palojen aikaan myös elukat oli evakuoitu. Dingot olivat kuulemma päässeet johonkin tarhaan, missä oli ollut villejä pupuja. No, ei enää ollut sen jälkeen.

Nämä ihmiset pelastivat, muut kärysivät tuhkaksi

Kun palo oli saatu "sammutettua", jatkoimme eläintarhan koluamista. Tämän paikan spesialiteetti oli lintujen lentonäytös ja aikas hieno se olikin. Idea oli se, että setä ensin kertoi linnusta ja sen kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja sen jälkeen lintu houkuteltiin esiin lihan/maapähkinöiden/hiiren puolikkaan avulla ja lennätettiin katsojien yli muutamaan kertaan.


Ensin esiteltiin joka paikan ihanasti rääkyvä höylä, cockatoo. Perus valkoinen versio ja sen jälkeen harvinaisempi musta. Lintusedillä oli myös pöllö, joka lensi suoraan päidemme ylitse, täysin äänettömästi, samoin haukka ja ihan lopuksi valtaisa kotka.

Lempirääkyjäni cockatoo

Tappajakotka

Kävimme tuijottelemassa myös ison kasan erilaisia wallabeja (pikkukenguruita), liskoja, liito-oravan tyylisiä elukoita, hyppyrotan tyylisiä elukoita, käärmeitä ja pikkulintuja kunnes lopulta saavuimme vesinokkaeläinnaarioon. Itse altaassa vesinokkaeläimiä ei näkynyt, mutta niille oli erikseen katselualue, missä hupsut elukat polskivat. Polskivat jopa niin innokkaina, että oli vaikea nähdä, missä oli pyrstö ja missä pää. Edelleenkin, ne näyttivät hupsuilta.

Kävimme myös uudestaan eläinsairaalassa, ja saimme hyvät näköhavainnot vauvatasmaniantuholaisesta. Aikuiset versiot nukkuivat luolissaan päiväunia mutta vauvatuholainen oli oikein suloinen luita poikki pureksivaksi pikkupedoksi.

Vauvatuholainen, ei näytä luita murskaavalta pedolta, eihän?

Viimeisinä kävimme tsiigaamassa vielä dingoja jotka lähinnä makasivat laiskoina aitauksessaan. Näyttivät isoilta, oransseilta koirien ja susien risteytyksiltä. Yritimme myös nähdä vompatteja, mutta kaikki vompatit olivat menneet piiloon. Vompattihavainnot rajoittuvat siis edelleen yhteen liiskaantuneeseen vompattiin. Lisäksi Klasu näki leirinnässä "jäniksen" joka kiipesi puuhun kun sitä lähestyi. Veikkaan sen olleen opossumi.

Healesvillestä lähdimme ajelemaan kohti Melbournea. Siitä lisää myöhemmin.