Takaisin Sydneyssä

Tänään ajoimme loput 700 kilometriä, Coburnista Sydneyhyn. Ensin ajattelimme jäädä vielä johonkin matkan varrelle mutta lopulta oikean sängyn ja kämpän kutsu vei voiton. Nyt kopitamme Annan (ja kohta Tuomaksenkin) kanssa tulevassa joogasalissa tulevassa kommuunissamme. Huomenna ehkä vielä surffaamaan vuorkacamperilla ja sitten hengausta uuteen vuoteen saakka. Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä Uuteen Seelantiin. Tiedossa on siis hiukkasen lisää ajelua. Onneksi U-S on pieni ja kompakti Australiaan verrattuna.

Perinteinen tapaninpäivä

Tapanipäivää vietimme perinteiseen tapaa: kävimme tapaniajelulla (Klaus 510 km, Anna 40km), söimme joulusafkojen ylijäämät eli juustoja, oliiveja ja rocky roadia sekä tilasimme pitsat kun kaikki kaupat olivat kiinni yöpymispaikassamme Broken Hillissä. Jouluaurinko palasi kun pääsimme tarpeeksi kauas rannikolta. Eilinen oli aika kylmä, Suomen keskikesän juhlaa lähinnä muistuttava sään puolesta.

Broken Hill, noh, tämä on aika kaukana kaikesta ja täällä on iso hopeakaivos. Kaupunki on noin Forssan kokoinen mutta juurikaan ketään ei näkynyt ulkona. Saattaa tosin johtua myös Laatikoittamispäivästä. Kaupugin ympärillä juoksee emuja, näimme niitä monta. Outbackin muut "kylät" matkan varrella olivat yhtään liioittelematta kaksi-taloa-ja-lampaita. Huomenna suuntaamme kohti aavekaupunkia!

Published with Blogger-droid v1.7.1

Perinteinen tapaninpäivä

Tapanipäivää vietimme perinteiseen tapaa: kävimme tapaniajelulla (Klaus 510 km, Anna 40km), söimme joulusafkojen ylijäämät eli juustoja, oliiveja ja rocky roadia sekä tilasimme pitsat kun kaikki kaupat olivat kiinni yöpymispaikassamme Broken Hillissä. Jouluaurinko palasi kun pääsimme tarpeeksi kauas rannikolta. Eilinen oli aika kylmä, Suomen keskikesän juhlaa lähinnä muistuttava sään puolesta.

Broken Hill, noh, tämä on aika kaukana kaikesta ja täällä on iso hopeakaivos. Kaupunki on noin Forssan kokoinen mutta juurikaan ketään ei näkynyt ulkona. Saattaa tosin johtua myös Laatikoittamispäivästä. Kaupugin ympärillä juoksee emuja, näimme niitä monta. Outbackin muut "kylät" matkan varrella olivat yhtään liioittelematta kaksi-taloa-ja-lampaita. Huomenna suuntaamme kohti aavekaupunkia!

Published with Blogger-droid v1.7.1

Hyvää joulua kaikille!

Täällä eteläisellä maailman nurkalla vasta joulupäivä on se suurin juttu. Päätimme noudattaa lokaalien traditioita ja lahjan saa vasta huomenna aamulla. Myyräkalenterin luukut siis loppuivat vähän kesken.

Keitimme aamupalaksi suomalaisittain riisipuuroa luomukulutusmaitoon. Oli hyvää. Jouluaurinko kärventää pilvien välistä kolmenkymmenen asteen voimalla, luontoäidin järkkäämä sauna. Lojuimme biitsillä aamupäivän kärventämässä kinkkuja.

Jouluaaton sapuska on vähän huomista vaatimattomampaa: grilliin lihaa ja kasviksia, alkuruuaksi melonia kinkussa. Huomiseksi on sitten possua, ei tosin uunin puutteessa kinkkua vaan kylkirivejä ja alkuun ostereita ja suurimpia ikinä näkemiäni katkarapuja. Kirsikat ovat kaudessa joten niitä, juustoja ja joulupuddingin sijasta rocky roadia.

Hyvää joulua itse kullekin säädylle!

Published with Blogger-droid v1.7.1

South Australia, klassinen Australia

Saavuimme South Australian osavaltioon pari päivää sitten. South Australia vastaa tähän mennessä parhaiten mielikuvieni Australiaa: kuivaa, kengurista, tasaista, lampaista. Jättimäiset lammaslaumat vaeltavat pelloilla ja niiden seasta bongasin ihan ilmielävän kengurunkin!

Vesi on säännösteltyä ja pahaa. Nuriootpa-nimisen kaupungin campingin vesi maistuu mullalle, muualla kloorille. Vettä kyllä näkyy, osavaltion läpi virtaa leveä Murray-joki, jättimäisten murrayturskien koti. Ylitimme joen lautalla, vanhanaikaisesti. Pikkukylät vaikuttavat muutenkin elävän ikuista 30-lukua.

Barossan viinialue oli todella kivaa, saksalaisvaikutteista. Metukkaa ja braatwurstia oli lihakaupassa ja luterilaisia kirkkoja joka nurkassa. Viinitiloilla oli saksalaisia ja englantilaisia nimiä: Penfolds, Schild, Kellermaister, Kaesler... Whistlerin viinitilalla oli myös kenguja joita sai halia! Tai siis rapsuttaa. Eivät olleet kovin innostuneita van tuhahtelivat lähentymisyrityksille. Whitleritkin olivat sakuja, nimi oli vain käännetty. Poseerasivat kuvissa drindlinit ja leederhoosenit päällä.

Tänään ajamme Barossasta takaisin rannikolle ja jäämme Victor Harboriin joulun ajaksi.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Healesvillen aussieläimet

Blogipostaukset laahaavat jäljessä, nyt olemme jo oikeasti Barossassa, South Australiassa, mutta ajantasaisempaa matskua sitten myöhemmin. Koalat ja kengut ovat tärkeämpiä.

Yarra-laakson "keskuskaupunki" on nimeltään Healesville. Healesvillessä on myös yksi Australian parhaimpia ja lähestulkoon ainoita paikkoja, missä on hyvä nähdä vesinokkaeläimiä. Itse elättelin toiveita myös koaloiden halimisesta, mutta lippukassan nuori mies kertoi, ettei koko Victoriassa saa halia koaloita. Ihme nihkeilyosavaltio. No mutta, elukkatarhaan siis pääsimme ja taas karma suosi, sillä pääsimme muutaman ränkylän halvemmalla, kun olimme parhaita asiakkaita, ja lupasimme osallistua paloevakuointiharjoitukseen jonka oli määrä alkaa noin neljänkymmenen viiden minuutin päästä saavuttuamme tarhaan. Tästä todistuksena saimme hienot keltaiset täplät ja varman pelastuksen uhkaavalta "tulipalolta".

Heti porttien jälkeen näimmekin jo ensimmäisen elukan, emun. Emu näyttää lähinnä huonoryhtiseltä strutsilta ja ylikasvaneelta kanalta.

Emu tuijottaa

Emujen jälkeen vuorossa olivat koalat ja ne vasta olivatkin söpöjä! Yleiseen eläintarhameiniinkiin poiketen ne myös liikkuivat! Yksi kiipeili pitkin oksaa ja toinen raapi takapuoltaan. Koala-aitauksessa olisi pitänyt olla myös nokkasiilejä, mutta ne olivat jossain piilossa. Olin kuitenkin nähnyt yhden jo aikaisemmin taapertamassa tien varressa, joten menetys ei ollut suuri.

Awww!

Koaloiden jälkeen olivat vuorossa kengurut. Kenguruita oli vähän joka sorttia, isoja ja pieniä. Niitä ei kauheasti kiinnostanut pomppia, eikä oikeastaan tehdä muuta kuin maata varjossa. Söpöjä silti.

Katsekontakti

Kengujen jälkeen suuntasimme kohti eläinsairaalaa, missä eläinvauvoja hoidetaan kuntoon jos niitä on löydetty hylättynä tai kipeänä. Lisäksi täällä myös yritetään parantaa tasmanian tuholaisten kantaa, ettei naamasyöpä tapa koko lajia. Kanta on ilmeisesti ollut liian sisäsiittoinen ja sen takia naamasyövälle ei löydy vastustuskykyä.

Orporaukka

Sydäntäsärkevä teksti

Lähestulkoon heti eläinsairaalaan päästyämme parahti hälytysääni soimaan. Jatkoimme orvon elukkavauvan tuijottelua ja odottelimme, että meidät "pelastetaan". Onneksi aika pian mukava nainen sairaalasta tuli kysäisemään, olimmeko keltatäpläisiä ja pelasti meidät uhkaavalta pensaspalolta.

Kokoonnuimme nurmikentällä ja odottelimme siellä, että puistonvartijat pelastivat kaikki ihmiset, ketkä olivat ilmoittautuneet pelastumaan. Muut kärventyivät. Meidät "pelastanut" nainen kertoi vuoden 2009 paloista. Joku eläinvauvoja hoitava eläinlääkäripariskunta oli menettänyt koko omaisuutensa ihan Healesvillen Sanctuaryn lähellä asuessaan, eli palo oli tullut aikas lähelle. Nyt myös eläimet jäivät evakuoimatta, muuta oikeiden palojen aikaan myös elukat oli evakuoitu. Dingot olivat kuulemma päässeet johonkin tarhaan, missä oli ollut villejä pupuja. No, ei enää ollut sen jälkeen.

Nämä ihmiset pelastivat, muut kärysivät tuhkaksi

Kun palo oli saatu "sammutettua", jatkoimme eläintarhan koluamista. Tämän paikan spesialiteetti oli lintujen lentonäytös ja aikas hieno se olikin. Idea oli se, että setä ensin kertoi linnusta ja sen kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja sen jälkeen lintu houkuteltiin esiin lihan/maapähkinöiden/hiiren puolikkaan avulla ja lennätettiin katsojien yli muutamaan kertaan.


Ensin esiteltiin joka paikan ihanasti rääkyvä höylä, cockatoo. Perus valkoinen versio ja sen jälkeen harvinaisempi musta. Lintusedillä oli myös pöllö, joka lensi suoraan päidemme ylitse, täysin äänettömästi, samoin haukka ja ihan lopuksi valtaisa kotka.

Lempirääkyjäni cockatoo

Tappajakotka

Kävimme tuijottelemassa myös ison kasan erilaisia wallabeja (pikkukenguruita), liskoja, liito-oravan tyylisiä elukoita, hyppyrotan tyylisiä elukoita, käärmeitä ja pikkulintuja kunnes lopulta saavuimme vesinokkaeläinnaarioon. Itse altaassa vesinokkaeläimiä ei näkynyt, mutta niille oli erikseen katselualue, missä hupsut elukat polskivat. Polskivat jopa niin innokkaina, että oli vaikea nähdä, missä oli pyrstö ja missä pää. Edelleenkin, ne näyttivät hupsuilta.

Kävimme myös uudestaan eläinsairaalassa, ja saimme hyvät näköhavainnot vauvatasmaniantuholaisesta. Aikuiset versiot nukkuivat luolissaan päiväunia mutta vauvatuholainen oli oikein suloinen luita poikki pureksivaksi pikkupedoksi.

Vauvatuholainen, ei näytä luita murskaavalta pedolta, eihän?

Viimeisinä kävimme tsiigaamassa vielä dingoja jotka lähinnä makasivat laiskoina aitauksessaan. Näyttivät isoilta, oransseilta koirien ja susien risteytyksiltä. Yritimme myös nähdä vompatteja, mutta kaikki vompatit olivat menneet piiloon. Vompattihavainnot rajoittuvat siis edelleen yhteen liiskaantuneeseen vompattiin. Lisäksi Klasu näki leirinnässä "jäniksen" joka kiipesi puuhun kun sitä lähestyi. Veikkaan sen olleen opossumi.

Healesvillestä lähdimme ajelemaan kohti Melbournea. Siitä lisää myöhemmin.

Great Ocean Roadilla, jossain korvessa

Surffiosuus matkasta jatkuu. Tänään tosin meri päätti toisin ja aaltoja ei vain ollut. Onneksi eilen ja toissapäivänä pääsi harrastamaan hullujen vesijuoksua. Tänään keskityimme surffauksen sijasta tsiigailemaan koaloita, Cape Otwayn majakkaa ja palelemaan. Australian kesä lähetti niskaamme sadetta ja tuulta, joka ei näyttänyt puissa mölliviä koaloita juurikaan hetkauttavan mutta hyyti fiinjäveleitä luihin ja ytimiin asti.

Otwayn majakka oli hieno, ns. Ison rahan kivimajakka jonka laatu kivirakenteena oli snaditi esimerkiksi Söderskäriä parempi, mutta itse majakka oli paljon pienempi. Sisätiloja ei juuri ollut eikä valo ollut yhtä magea prismaviritelmä kuin Södärissä. Majakka oli selvästi paikallaan, sen verran laivoja oli haaksirikkoutunut rannikolle ja jengiä hukkunut.

Parasta majakkareissussa oli kuitenkin koalalauma puissa. Koaloita oli majakkaa ympäröivässä eukalyptusmetsässä varmaankin tusina yhden tienmutkan kohdalla. Koalat käyttäytyivät koalamaisesti, eli nukkuivat tai söivät ja näyttivät söpöiltä. Oih!

Huomenissa olisi vielä tietä jäljellä. Edessä siintävät seitsemän ja puoli apostolikivikasaa sekä toivon mukaan lisää surffia ja aurinkoa. Kohtahan täällä saa deevitamiininpuutteen!

Published with Blogger-droid v1.7.1

Kohti Great Ocean Roadia

Lähdimme tänään Melbournesta kohti Adelaiden nurkkia ja viinipaikkoja. Ensimmäinen etappimme oli Torquay, Rip Curlin kotipaikka ja surffikaman mekka. No, eivät nämä surffioutletit ihan Vegasia vastaa, mutta shoppasimme viimein omat märkäpuvut ja kävimme ne heti testaamassa läheisen Anglesean aalloilla.

Keli oli aloittelijaystävällinen, eli aallot olivat matalia ja lussuja, eivät joka kerta paiskanneet viisi metriä taakse juuri kun oli päässyt etenemään kolme. Vesikään ei ollut enää totaalihyytävää mutta märkäpuvut tulivat kyllä vielä hyvään tarpeeseen.

Nyt etenemme hitaasti surffista toiseen sillä on tullut viini&surffimatkan surffiosuus. Melbournesta ja Healesvillen koaloista blogaan myöhemmin. Stay tuned.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Päärynäsiideriä

Oluen karsastaana olen ilokseni huomannut, etteivät siiderit olekkaan täysin vieras käsite täällä pallonpuoliskolla. Lieneekö brittivaikuteilla tai vain yleisellä trendikkyydellä näppinsä pelissä, niin en ole joutunut istumaan kuivin suin Klasun oluthipsteröidessä, vaan olen nauttinut tuopposia erittäin herkullisia omenasiidereitä.

Yhdellä Yarra Valleyn viinitiloista kasvoi viinien vieressä myös omppupuita ja tilalla oli kelpo viinien lisäksi maisteltavana myös siideriä, omenaa ja päärynää. Omenasiideri oli oikein hyvää, kuivaa ja brittityylistä mutta todellinen yllätys oi päärynäsiideri. En ole kyseisen hedelmän nimen omaaviin siiderituotteisiin koskenut moniin vuosiin ja nytkin mielessä häilyi UpSider Perryn ellottava makeus mutta viinittären suositteluista rohkaistuneena otin asin pohjalta kulauksen ja kas, sehän oli oikein hyvää, suorastaan herkullista! Siideri ei ollut täysin kuivaa mutta ei liian makeatakaan. Erittäin positiivinen yllätys ja mukavaa huomata, että taidolla päärynästäkin saa juomakelpoista. Hyvä aussisiideriväki!

PS. Kännykkäpostaukset jatkuvat, sillä Melbournen hostellin wlan on sikamaisen kallis

Published with Blogger-droid v1.7.1

Viiniä Yarrassa

Tänään vietimme mukavan päivän ajellen ympäri Yarraa ja maistellen viinejä. Kävimme viidellä tilalla ja eksyilimme parin sulkinaisenkin tilan pihaan. Klasusta alkaa kehittyä uukkarimestari. Tilat olivat Chandon (Mötikän omistama tila), St Huberts, Punt Road, Mandala Estate ja viimeisenä Long Gully Estate.

Maistelumeininki oli aika erilaista kuin Italiassa tai Jenkeissä: lähestulkoon kaikkialla se oli ilmaista ja viinejä sai maistella kaikkia! Joka tilalla oli useita eri brändejä ja viintä kaikista lokaaleista rypäleistä, jotka ovat täällä chardonnay, pinot noir ja shiraz sekä vähän cabernettia. Viinit olivat hapokkaita ja herkullisia ja koska mies oli kuskina, vastasin lasien loppuuntyhjennyksestä, alkoholiahan ei jätetä, suomalaisia kun ollaan.

Muutama flinda tarttui myös mukaan joulua ja uutta vuotta odottamaan. Hullut paikalliset kuulemma paistava jouluna kalkkunaa vaikka ulkona olisi 45 astetta lämmintä. Me saatamme joutua tyytymään vähän kylmemään jouluun mutta ilmeisesti sää on kuitenkin lämpenemään päin. Huomenna tosin jatkuu matka etelään, Melbourneen.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Orbost, keskellä ei-mitään

Eilen ajoimme Sydneystä Batemans Bayhin. Matkalla koitimme surffata mutta kukaan ei halunnut vuokrata meille märkäpukuja ja vesi on hyytävää. Tänään sama homma. Koitimme pariakin kylää mutta kukaan ei vuokraa, ei varmaan tarpeeksi skeneä. Lohdutukseksi ostimme tusinan ostereita jostain pikkukylästä ja jätimme New South Walesin taaksemme. Victoria on heti paljon autiompi osavaltio. Rajalta tänne Orbostiin (noin 150km), joka on myöskin aika pikkukylä ei ollut juurikaan asutusta siinä missä NSW:sia täplittivät pikkukylät. Huomenna kohti Yarraa.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Takorautaa

Joko hehkutin täällä miten paljon pidän näiden viktoriaanisten talojen takorautayksityiskohdista? Jos en, niin ne ovat aaivan ihania! Ja talotkin ovat suloisia kuin englanninlakritsit. Jos kaikki menee putkeen niin Uudesta Seelannista palattuamme meilläkin on hetken aikaa takorautaparveke.

Nyt saatte fiilistelllä hostellin kuistia olla venaan Klasua ja meidän superjuntticaravaanarihiacea millä lähdemme kohta kohti viintä, rannikkoa a Melbournea.

Published with Blogger-droid v1.7.1

Kallista?

Tähän mennessä kaksi suosituinta puheenaihetta ovat olleet Sydneyn sää ja kalleus. Kesä on ollut kylmin 3-60 vuoteen, riippuen keltä kysyy. Hinnat ovat kalliita ihan kaikista, huolimatta keltä kysyy. Itse en täysin allekirjoittanut kalleuspuheita; mielestäni hintataso on Suomea vastaava, ulkona syömisessä jopa ajoittain edukkaampi, kunnes kävin tarkistamassa MAC-indeksin. Tietämätttömille valistuksena, MAC-indeksi kertoo MAC huulipunien hinnan eri maissa. USAssa MAC on halpaa, huulipuna irtoaa kymmmenellä eurolla. Suomessa ja Ruotsissa hinta on lähempänä kahtakymppiä. Sydneyssä sen sijaa yksi, siis yksi MAC huulipuna maksaa KOLMEKYMMENTÄKUUSI dollaria!!! Siis 36! 36!!! 30 euroa! Ei sit meikata, stna...

Published with Blogger-droid v1.7.1

Hostellimme

Hostellimme on Lonely Planetinkin suosittelema The Original Backpackers hostel Victoria Streetillä. Meillä on täältä huone omalla veskillä ja suihkulla mikä helpotta elämää kummasti.

Talo on julkisivultaan ihanan viktoriaaninen, kuten aika moni talo täällä. Rakastan noita takorautaparvekkeita, ah! Hostelli on täynnä teinareita, enimmäkseen ranskalaisia tai saksalaisia. Suomalaisia oli yhdessä vaiheessa meidän lisäksemme viisi(!!!), tosin osa asuu täällä ilmeisesti pidempää pätkää ja tekee siivousta hostellissa. Teinejä tulee nähtyä ruokaa lähinnä ruokaa laittaessa, muutoin emme ole jaksaneet kovinkaan paljoa sosialisoida välillä todella huonoa englantia puhuvien ranskalaisten teinipoikien kanssa.

Hostelli kadulta

Hostellissaelon huonoja puolia on se, että ulos lähtö kestää aina ihan tuhottoman kauan. Kaikki kamat ovat hukassa, tyynyjen tai nyssäköiden alla tai väärässä laukussa. Myös kaksi surffilautaa haukkaavat mukavasti tilaa joka ei lainkaan nopeuta puikkelehtimista. Odotan kyllä jo innolla vähän pysyväisempää asujaimistoa johon saisi rauhassa levitellä kamansa vakipaikkoihin.
Original Backpackers on kuitenkin asujaimistomme vielä lauantaihin asti. Toivon mukaan sää vain lämpenee. Muutama päivä sitten öisin oli aika hyytävää ja peitot ovat täällä anglolaatua, eli olemattomia lakana-viltti-viritelmiä joita ällöän. Ruotsalaisille kiitos Ikeasta josta saa kunnon peittoja ja kunnon lakanoita täälläkin maailmankolkassa.

Sisäänkäynti, avoinna maksukykyisille backpackereille

Hui hai!

Turisteilla oli maanantaina vuorossa käppäilyä pitkin Harbour Bridgea ja Sydney Aquarium. Akvaarioon kannattaa hankkia lippu etukäteen netistä, on puolet halvempi. Nohevasti toki ensin hukkasin 2 aussidollaria toimimattomaan netti/printtauspisteeseen jonka jälkeen kiskassa printtasimme liput A3:lle. Akvaarion lipputiskin jäbällä oli hauskaa.

Mutta ensin siihen siltaan. Sillan toisella puolella lojuu North Sydney, paikallisten mukaan "Dark Side", tosin riippuu kuulemma keneltä kysyy ja kummalt puolt siltaa kyseinen henkilö on kotoisin. Silta oli hieno, tosin sää jatkuu aika sateisena ja koleana joten Sydney ei vielä näyttänyt parhaintaan. Sillan päälle voisi myös kiivetä mutta  hinta oli useampi saturainen eli työttömällä vähän liian suolainen. Ehkä joskus myöhemmin ja paremmilla kengillä.

Siltaturisti 

Oopperatalo näkyi sillalta nätisti. Siitä on tullut räimittyä kuvia jokaisesta kulmasta ja kaikki ovat näitä tuhansia kertoja nähneet mutta tässä vielä yksi. Lisää varmaan seuraa...

On se hiano!

Sydneyn akvaariossa oli perus kaiken sortin taviskalojen lisäksi myös pari aikas mageaa juttua. Heti sisäänkäynnistä ensimmäisenä oli elukoista orvoin, eli vesinokkaeläin! Olin jotenkin kuvitellut kummajaisen suuremmaksi ja noh, vähemmän orvon näköiseksi mutta siellä se ihme elukka sukelteli nokkineen ja häntineen. Tolkullisia kuvia oli mahdoton saada kun ei salamalla viitsinyt sokaista ölliparkaa.

Paras eläin oli kuitenkin ehdottomasti merilehmä eli manaatti eli dugongi. Elukan ainut funktio on lillua pohjassa ja hamuta jatkuvasti heinää mangrovesoiden vehreistä vedenalaisista pelloista. Akvaariossa lehmikselle tarjoiltiin jatkuvalla syötöllä romaine-salaattia. Oli infotekstin mukaan sen herkkua.

Muuuu!

Akvaariossa oli isoissa altaissa mageat alikäyntikäytävät, eli kalasia ja lehmää pystyi tuijottelemaan alhaalta käsin. Tästä johtuu myös sameus merilehmilön kuvassa mutta tuollainen hassu pötkylä se oli. Vähän kuin hylkeen ja lehmän risteytys.

Lähestulkoon viimeisimpänä mutta khuuleimpana sijaitsivat hait. Ensin tosin piti turistiposeerata valkohain mallin edessä:

Iiiiiiik!

Valkohaita ei akvaariosta löytynyt, sillä ne eivät pysy elävinä vangittuina mutta muutama iso vonkale lasikuutiossa silti polski. Isommat hait olivat tosin täysin vaarattomia ja lähes sukupuuttoon kuolleita Nursery Sharkeja. Julma hammasrivistö pettää, mokomat syövät vain pikkukaloja mutta niitä tapetaan koska ne näyttävät kaameilta. Nimikin jo tosin kertoo, ettei varmaankaan ole merten suurin kauhu kyseessä.

Uskoisitko, että tämä otus on vaaraton? Silittäisitkö?

Altaassa polski myös kaikenkarvaisia pienempiä haita ja rauskuja. White ja black-tip hait voivat kuulemma haukkaista jos niitä menee sörkkimään mutta ihmisuhreja oli sitten vuoden 1580 vain yksi. Haikauhuni alkaa pikku hiljaa hellittämään, en ole moneen viikkoon nähnyt yhtään haipainajaistakaan. Bondi beachilla suurempi uhka taitavat olla blue bottle-nimiset meduusat tai man-o-warit eli portugalin sotalaivat. Niiden pitkät lonkerot kietoutuvat käden ympärille, polttavat kaameasti ja jättävät arpia. Hiekalle ajautuneena niitä on näkynyt välillä, vedessä ei onneksi vielä yhtään.

Hain masun kutitus

Surffaus jatkuu siis haista ja sinipulloista huolimatta. Myös työnhaku jatkuu ja huomenissa käymme vilkaisemassa potentiaalista vuokrahuonetta. Toivottavasti se on järkevä ja sinne voisi säilöä kamaa Uuden Seelannin kierroksen ajaksi. En nimittäin usko, että tarvitsen esim kaikkia Parikoita jäätiköllä tarpoessa...

Kuoliaaksi halittuja elukoita

Ilokseni olen huomannut, että täällä Ausseissa on samahko meininki kuin Saksassa ja USA:ssa eli luomuelukit ja luomukama on nousussa. Jopa Hungry Jackissa (joka on oikeasti Burger King) ja Kentucky Fried kanassa on luomukanaa ja luomulehmää tyrkyllä! Häkkikanojen munia saa melkein hakemalla hakea ja meidän hostellin "lähikaupan" Colesin premium-sarjan lihat on kaikki tehty kuolleiksi halituista elukoista.

Olemme myös safkanneet luomutattarimuroja -ja mysliä jotka ovat hinta-laatu suhteeltaan erinomaisia. Systerini arvostaisi varmaan näiden pakkausten designiä, ainakin noiden myslien. Kuvien laatu ei ole mitä parhain mutta idea tullee selväksi.

Summa summarum, Anna is a happy hippie joka löytää helposti luomua ja reilua kauppaa. Kumpa itsenäisyyttään viettävä kotomaakin pääsisi pian tälle tasolle. Possut ja kanat ainaki kiittäisivät.

Graffiteja ja lautoja

Työn haun ja epämääräisen haahuilun lisäksi turisteilua tuli harrastettua Cockatoo-saaren merkeissä. Saarella oli Outpost-niminen graffititaiteen näyttely jossa oli muutamia aika mageita juttuja, esimerkiksi Banksyn tauluja ja tunnelillinen kantaanottavia graffiteja.

Outpost, jonkassa

Itse saarikin oli aika vinkeä, vanhoja teollisuushalleja, tunneleita ja isoja koneenromuja. Näyttelypäivä oli ensimmäinen (ja so far viimeinen) kunnolla lämmin päivä ja Klasu onkin jo ottanut väriä. Itse olen vielä aika olmeisa.

Turistipoppoo

Kool graffiti

Banksy on paras :D

Elukkeja seinässä

Tässä on Viestiä(tm)

Groucho!

Sää on muutenkin ollut aika kaamea, koko ajan Suomen kesää. Kylmää ja kylmää ja vettä. Sydneyläiset ihmettelevät vuosituhannen kylmintä kesän alkua ja turistit palelevat öisin hostellissa. No, kohta pitäisi parantua kelien ja kyllä se aina +2 ja räntää-kelit voittaa.

Klasu on surullinen koska on työtön ja kapitalismi käskee tuhlaamaan koko ajan

Surffipummin elämä helpottui kun ostimme perjantaina omat laudat! Märkäpuvut pitäisi vielä hankkia, mutta ajattelimme koittaa löytää ne Torquayn outleteista. Surffikeli on ollut toistaiseksi vielä hieman haastava, tuuli tahtoo pölliä laudan mutta työttömillä on aikaa treenailla.

PS! Hyvää itsenäisyyspäivää! Meinasimme viettää sen testaamalla Manlyn surffit.

Sydneyn luurausta

Klaus ja oopperatalo

Muutama päivä Sydneyssä takana. Australia ei ole vielä hellinyt helteellä, täällä on Suomen juhannussäät mutta se ei pelotonta turistia häiritse. Ensimmäisenä päivänä kävimme pällistelemässä pakollisen sillan ja oopperatalon Darling Harbourissa ja hortoilimme läpi kasvitieteellisen puutarhan matkalla takaisin kohti hostellia. Puutarha oli mukava ja iloksemme myös Flying Foxes-hedelmälepakot pitivät sitä mukavana. Söpöimpiä lepakoita maailmassa!

Lentoketut

Hostellimme sijaitsee King Cross-nimisessä kaupunginosassa mikä oli 20-luvulla ihku mutta taantui rappioituneeksi huumekaupunginosaksi 70-luvulla. Ihan hyvä paikka siis. Rappiollisuus ei kyllä ole toistaiseksi näkynyt muutamaa strippiluolaa lukuunottamatta mutta olemme jetlageissamme myös menneet aikaisin kuorsaamaan. Hostelli on täynnä suomalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia teinejä, jotka feissaavat tai ravintolatyöskentelevät ja kuppaavat hotellin sisäpihalla ilmeisesti koko muun ajan. Ranskalaiset myös kuvittelevat osaavansa soittaa skebaa, oh joy!

Toisena päivänä kävimme katsastamassa Bondi-piitsin. Ilma oli edelleen kuin kesäkuinen Helsinki lisättynä miellyttävän hyytävällä etelätuulella mutta meressä oli muutamia aalloille yrittäjiä kylmyydestä huolimatta.

Chillausta biitsillä

Itse surffaus onnistui kuitenkin vasta tänään aamulla, eilen vuorovesi ei suosinut. Aaltojen piti olla "nice and easy" mutta mielestäni ranta ei ihan täysin vastannut kuvausta. Tuuli yritti jatkuvasti pölliä soft toppiani silloin kun aallot eivät tehneet sitä mutta suomalaisella sisulla puskimme kohti ulappaa ja muutamia aaltoja saimmekin ihan onnistuneesti nappaistua. Sunnuntaina aaltomeininki jatkuu, huomenna pitää parannella kipeitä käsiä ja mustelmaisia kinttuja.

Graffitihai vaanii rannalla