Soundwave 2013!

Viime vuoden Soundwavessa katsastimme ensimmäistä kertaa Sydney heviskeneä (ja rock ja punk). Bändeistä parhaimmin mieleen jäivät Watain, wanha kunnon Mastodon ja pääesiintyjä SOAD. Positiivisin yllättäjä oli Zakk Wylden Black Label Society. Hyvin ja ihkuin oli toki Turisas koska Turisas on aina hyvä ja energinen ja koska bändi soittaa taistelumetallia. Ja on ne tietty myös suomalaisia, aina pitää vetää kotimaahan päin.

Meitsi ja kyltti josta tietää varmasti missä on

Tänä vuonna suomalaisedustus oli nollissa mutta ruotsalaiset olivat tälläkin kertaa edustamassa pohjoosta. Pohjoismaiseksi laskettakoon tällä kertaa myös Lars Ulrich kun ei oikein norskibändejäkään ollut eksynyt tällä kertaa paikalle Olympic Parkkiin. 

Ensimmäisenä vuorossa oli kuitenkin Red Fang. Ehdimme juuri ja juuri sisään ja kuulimme viimeisen vartin verran biisejä. Hyvää jenkkikamaa ja näillä on pari todella hauskaa videota. Guuglettakaa vaikka. 

Red Fang, partahipsterisetiä

Fed Fangin jälkeen meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Dragonforcea mutta koska olimme sen nähneet jo kertaalleen Tavastialla, jäimmekin saman teltan liepeille katsastelemaan bändipaitoja ja hetken aikaa Chris Jerichon Fozzy-nimistä bändiä. Jerichon saattavat tietää vapaapainia seuraavat ja bändin tuskin tietävät ketään. Fozzy oli vähän linjatonta jenkkirockmetallia mutta ihan viihdyttävää. Paitakojulta tarttui sen sijaan mukaan pari Red Fangin paitaa.

Fozzy 

Rumia Metallica-paitoja ja noloja blink 182 paitoja tyrkyllä

Fozzyn jälkeen vuorossa oli Anthrax. Anthrax oli ensimmäinen niistä bändeistä mitä vaivasi ns. Soundwave 2013 kirous: rumpali ei ollut bändin oikea rumpali vaan tuuraaja. Blink 182:sen rumpali pelkää lentämistä, Slayerin rumpali (soon Dave Lombardo, jos ette tiedä) ei tullut paikalle rahasotkujen vuoksi ja Anhraxin rumpali oli teillä tietämättömillä. Kitaristejakin puuttuu kuin Jeff Hanneman ei ole parantunut hämähäkin puremastaan ja Anthraxin kitaristi oli lopettanut bändissä mutta rumpaleista oli tällä kertaa isompi pula. Onneksi tuuraajat olivat ehtineet selkeästi harjoitella sillä en huomannu pahoja mogia.

Feistareiden tyylikkäimmät paidat (ja reppu)

Bonuksena omien hittiensä lisäksi Anthrax soitti myös paikallisbändi AC/DC:n T.N.T:n ja villitsi yleisöä. Anthrax voisi soittaa hittejä vaikka kuinka pitkään mutta tällä kertaa aikaa ei ollut kuin 45 minuuttia. Ian Scottin parta alkaa olla liian pitkä ollakseen järkevä mutta hyvin sedät jaksoivat.

Pernaruttoa lavalla

Anhraxin jälkeen suuntasimme saman lavan toiselle puolelle. Siellä Mike Patton viritteli jo Tomahawk-bändinsä syntikoita ja vitsaili siitä, että heillä oli sentään alkuperäinen rumpali tallella. Tomahawk on niitä Pattonin bändejä mitkä ovat hyviä. Jotkun niistä eivät ole (italialaiset leffabiisit orkesterin kanssa) mutta tämä kuulostaa eniten Faith No Morelta eli siis hyvältä. Pattonilla oli taas sama maaninen virne kuin aina.

Välillä satoi kaatamalla

Välillä paistoi

Tomahawking jälkeen kävelimme pikkulavan ohi ja kuulimme jonku etäisesti James Maynard Keenanin kuuloisen laulajan. Se osoittautukin herraksi itsekseen ja kyseessä oli toinen hänen Soundwavessa esiintyvistä bändeistään Pusciferiksi. Se toinen oli Perfect Circle joka jäi mielenkiintoisempien esitysten alle. Puscifer oli mielestäni positiivinen yllätys ja J.M. höpötteli myös vapautuneesti nahkatakin kuumuudesta ja tanssi omaan omituiseen tyyliinsä.

James Maynard Keenan ilman työkaluja

Seuraavana oli vuorossa valtaisan alueen läpi ramppaamista kohti ns. ysärilavaa jossa soitti sellaisia laatubändejä kuin jo aiemmin mainittu blink 182, Sum 41, myöhemmin illalla Paramore ja Offspring ja meidän aikaamme Cypress Hill. Ihan viihdyttävä keikka vaikka soittivatkin lopuksi jotain tyhmiä uusia biisejä. Ysärilavalla piti myös soittaa Garbagen jonka olisin nostalgian vuoksi mielelläni nähnyt mutta tyhmät tulvat Queenslandissa olivat estäneet kamojen roudauksen paikalle. Koska ilmeisesti muiden kamojen lainaamista ei voi sietää, päätti Shirley kaiffareineen jättää koko keikan väliin. Vaikka sopivasti satoi vettäkin hieman. Höh.

Insane in the brain!

Garbage peruttu 

Välillä piti safkailla festarivohveleita maailman hitaimman vohvelitytsän kojusta. Alkoholin suhteen festareilla oli oveluutta mukana sillä kaikki olut ja siideri ja limudrinkit olivat vain 3.5 prosenttisia eli juopuakseen niitä täytyy aussiblinkfanin kiskoa olan takaa ja vieläkin enemmän. Hinta oli myös melko kova mutta tällä kertaa jonoja ei ollut läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Ilmeisesti jakelupisteitä oli enemmän tai ne oli sijoitettu fiksummin mutta mihinkään ei tarvinnut tällä kertaa jonottaa vaikka jengiäkin oli enemmän kuin aiemmin.

Vohvelia ja jätskiä joka sulaa nopeasti kuumuudessa

Cypress Hillin jälkeen vuorossa oli koko festarin hauskin bändi, Ghost. Kyseessä on raikkaiden sveduliinien okkulttirokkia soittava poppoo jonka soittajat, Nameless Ghoulssit, pukeutuvat mustiin naamareihin ja laulaja, Papa Emeritus II on paaviasuinen luurankojäbä. Ehdottomasti koko festareiden positiivisin yllätys sillä en osannut etukäteen yhdistää bändiä mihinkään mitä Klasu on Spotifystä täällä soittanut. Jos sattuvat Suomeen niin heti kipin kapin katsomaan.

Papa Emeritus II ja Nameless Ghouls

Kaikkee ne ruottalaaset keksii

Nokkelimmat ovatkin saattaneet jo arvata, että tämän vuoden pääesiintyjä oli Metallica. Mielestäni Lärssi ja kumppanit vetivät tällä kertaa paljon paremmin kuin muutama vuosi sitten Hartwall-areenalla ja shou oli hieno. Tulta ja räjähdyksiä ja bassosooloja Orionin muodossa kun Trujillo on soittanut bändissä jo kymmenen vuotta. Vastahan se otettiin messiin ihan hetki sitten ja dokkarissa pillitettiin kun on niin rankkaa olla sikarikas rokkitähti. Tunnen itseni aina vanhaksi kun huomaan, että moni asia mikä tuntui tapahtuneen ihan vasta onkin tapahtunut jo vuosia ja taas vuosia sitten.

No vanhoja olivat Metallicankin sedät mutta jaksoivat hyvin heilua. Itse olin kyllä maanataina ihan rättiväsynyt koko päivän ulkoilusta ja seisomisesta eli ei se vanhuus tule vain bändeille. Mutta, kaikesta huolimatta, ensi vuonna uudestaan!

Metallican introbiisi, Morriconen Extacy of Gold

Muutamahko ihminen oli saapunut paikalle katsastamaan Metallican

Nää festarikuvat on aina ihan parhaita. Guuglatkaa jos ette tiedä miltä ne näyttää