Aussikamaa (ja vähän jenkki) kylppärissä

Ainakin yksi henkilö osoitti kiinnostusta kun kysyin haluaisiko joku lukea täkäläisistä purkeista ja puteleista joten tässä tätä rasvaläbyskää nyt on tiedossa.

Innostuksen aiheeseen sain elämäni kalleimmasta käsisaippuasta. Olo oli hienostunut ja aikunen niin kuin kaikilla oman elämänsä  eevakoluilla kun kylppäriin tupsahti monta kymmentä dollaria maksanut, mutta niin hieno, saippua merkkiä Aesop. Aesopin Suomen saatavuudesta minulla ei ole mitään tietoa, täällä se on kalliimman hintaluokan yrtteihin perustuvaa luonnollisehkoa kosmetiikkaa shampoista partavaahtoihin. Disain on apteekkimaista ja hienoa, välillä vaan yritit tuoksuvat vähän liikaakin. Olen muutamaa naamarasvaakin kokeillut testereiden verran mutta en ole niistä kovin innostunut kun tuppaavat olemaan vähän hassun hajuisia.

Kallis, ihqu käsisaippua

Toinen kallis eli suomalaisittain ihan sikakallis merkki on Jurlique. Tätä olen muistaakseni nähnyt jossain Suomessakin myynnissä, ainakin blogeissa on mainostettu. Idea on vähän sama kuin Aesopilla, luonnollista, kasveja ja yrittejä. Hinta on tähän mennessä estänyt kovin paljoa tätä merkkiä lutraamasta vaikka liikekin on tässä ihan lähellä.

Jurlique liike Bondilla

Kolmas yrtit ja ruskeat purkit merkki johon olen iskenyt silmäni on Grown. Hipsterilehti Frankie aina kehuu näiden tuotteita ja kuvituksena on tietenkin lyijykynäpiirrokset puteleista joten pitihän se naamarasva ottaa kokeiluun. Tähän mennessä muutaman päivän käytettyäni voin sanoa, että rasva on kivan tuoksuista ja ihmeytyy hyvin mutta ei ole ehkä ihan riittävän tujua pelastamaan meren kuivattamia suupieliäni mutta kokeilut jatkukoon...

Hipsterirasva

Edullisempaa ja myöskin Suomessa vilahtanutta kamaa edustaa taas Alchemy ja Akin joista Alchemy on shampoopuoli ja Akin saman merkin rasvat sun muut. Shamppoot ovat olleet hyviä ja mukavasti yrttisiä ja olen käyttänyt merkiltä myös yhden naamarasvan joka oli hyvää mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa. Tätä merkkiä saa siis kauheaan ylihintaan ainakin nettikaupoista, täällä se on apteekki-tai stokkahenkistä tavaratalokamaa. Apteekit myyvät täällä aika paljon perus kosmetiikkaa kuten Revlonia, Maybellineä tai Lórealia ja samoin myös näitä keskihintaisia shamppoita. Ihan perus Colesesita tai Woolworthseista tätä ei saa.

Rosmariini tuoksuu shamppoossa piristävästi

Apteekeista löytyy myös vielä luomumpaa kosmetiikkaa, esimerkiksi Sukin-merkiltä. Sukinia meille on kasaantunut niin shamppoon, kropparasvan kuin dödönkin merkeissä koska se on hyvää, luomua ja kohtuu edullista. Koska en ole kosmetiikka-asiantuntija osaan sanoa vain, että shampoo ei ihan pese niin hyvin kuin Alchemyn mutta hoitoaine on hyvin siloittavaa ja toimivaa.

Samassa kuvassa Sukinien kanssa näkyy myös Burt´s Beessin naamanputsari jota saa täällä vähän exclusiivisemmista paikoista eli lähinnä olen tätä jenkkimerkkiä nähnyt Thomas Duxin ökyruokakaupassa ja David Jonesilla eli Sydneyn Stokkalla. Ostin tämän kun edellinen naamanpesutökötti (joka oli Kiehlsin) loppu ja Karkkipäivän Sanni oli tätä kehunut. Kyllä, olen kosmetiikkablogien orja. Tykkään tästä kyllä, tuoksuu hunajalle ja pesee naaman tosin ei pese meikkiä pois kokonaan, eikä välttämättä tujuja naama-aurinkorasvojani.

Shamppoot, hoitsikat ja naaman puhdistus

Naamaputsarista päästäänkin siihen aurinkorasvaosastoon. Täällä Australiassa vapautettiin juuri aurinkorasvamerkintöjä sen verran, että nyt myös yli 30-kertoimisissa rasvoissa saa merkitä, että ne ovat yli 30 eli esimerkiksi 50+. Tämä oli aikaisemmin kiellettyä, käsittääkseni sen vuoksi, etteivät ihmiset tuudittautuisi luottamaan, että korkea kerroin suojaa ja rasvan lisäys jäisi pois. Nyt pakkauksissa ei kuitenkaan saa enää mainostaa, että mikään olisi vedenkestävää, koska eihän mikään oikeasti ole.

No, naamaani en kesällä aurinkoisella (tai oikeastaan pilviselläkään) säällä pistä ulos ilman, että siinä on joko Anessan 50+ naamarasvaa tai saman merkin 50+ bb-voidetta. Aussit ja varsinkin uusi-seelantilaiset ovat selkeästi ikäistään vanhemman näköisiä ja siitä saa syyttää ihan taivaalla möllivää tulipalloa. Tämä Anessa on siskoni Honkkareista kuljettama, uuden varmaan joudun hankkimaan netitse. Kyseessä on siis Shisheidon naamarasvabrändi ja jos joku tietää jotain auringolta suojautumisessa niin japanilaiset.

Anessan viereen on eksynyt outo yrittidödö josta en ole ihan varma tekeekö se yhtään mitään muuta kuin tuoksuu voimakkaasti teepuulle. No, olkoon osoituksena siitä, että luomuhippikamaa löytyy joka lähtöön helposti perusapteekeista. Ei tarvitse mennä aina hampuntuoksuisiin hippiluoliin.

Söpössä pinkissä pakkauksessa on tumman tukan kuivashampoota. Kuivashamppookokoemukseni rajoittuu lähinnä siihen Sokossilla halvalla myynnissä olleeseen pinkin putelin kamaan, yhteen ponnekaasut menettäneeseen Tigiin ja tähän. Jos vertailussa on "pesuteho" Sokoksen pinkki puteli vie voiton, tämä taas toimii paremmin nyt kun fledani on luonnollisessa värissään eli tummahko eli ei jätä valkoista perunajauhokerrosta juuriin.  Ja tuo koiran siluetti on söpö.

Naamansuojaus, kainaloiden suojaus ja tukan toisen päivän pelastus

Mainitsin aikaisemmin, että apteekit myyvät luomumerkkejä mutta löytää sitä hippikamaa ihan perusmarketeistakin. Alla olevan kuvan hoitoaine on Colesista ja oikein kelpo hoitsikka halpaan hintaan. Shampoon käytin jo pois mutta hoitoainetta jää aina ylen määrin joten käytän sitä nyt sekaisin muiden hoitsikoiden kanssa ja välillä myös säärien sheivaussaippuana.

Silmämeikkejä hinkkaan pois Neurogenan avulla ja sillä saakin melkein kaiken mustan goottirajauksen lähtemään mutta aina jotain harmillisia hitusia jää. En ole vielä missään nähnyt tuotetta joka oikeasti poistaisi kaiken meikin olematta samalla ällöttävän öljyinen. Etsintä jatkuu.

Kulttimerkki Kiehl'ssiä saa myös täältä isoista tavarataloista ja kosmetiikkakaupoista. Olen testannut useamman eri naamarasvan, naamanpesuaineen, kuvassa näkyvän Klasun naamanpesuaineen ja kuorinnan. Hyvän oloisia, lähes tuoksuttomia mutta ehkä vähän tylsiä. Ei näissä missään ollut mitään kauhean erikoista minkä vuoksi palaisin samaan. Maailmassa riittää merkkejä ja tämä ei edes ole australialainen vaan jenkki alkujaan.

Lisää kuvateksti

Viimeisimpänä ja käytetyimpänä on esittelyvuorossa muun kropan aurinkorasva. En ole ihan varman kuinka monta purkkia tätä kookokselta tuoksuvaa tahmakamaa olemme Klasun kanssa käyttäneet loppuun mutta monta. Siirryimme jossain vaiheessa kevyestä ja rasvattoman tuntuisesta Neutrogenan suihkeesta takaisin tahmarasvoihin (joo, se sanoo, että non-greasy mutta ei kyllä ole), sillä huomasimme, että liian kevyen tuntuisen rasvan avulla hutiloi helpommin ja jättää ihoalueita rasvaamatta mikä johtaa palamiseen joka taas johtaa ihosyöpään. Lätkimmekin aina Le Tania kun menemmä rannalle runsaalla kädellä ja molempien käytyä ihosyöpätsekissä viime viikolla, totesi lekuri ihon täysin terveeksi. Taktiikka on siis toimivaksi osoittautunut.

Soundwaven jonossa kuultua "joku tuoksuu täällä kookokselle"