Vaeltelua Abel Tasmanissa

Odotelemassa vesitaksin lähtöä

Pari päivää sitten, ennen maailman tuulisinta Wellingtonia vaeltelimme pitkin Abel Tasmanin kansallispuistoa. Puisto on nimetty hollantilaisen heebon mukaan joka ensimmäisenä eurooppalaisena purjehti pitkin Uuden-seelannin rantoja. Puistossa voi vaeltaa kolmekin päivää mutta emme lähteneet ihan niin pitkälle reissulle. Vesitaksilla pääsi helposti kauemmas polun varrelle ja otimmekin paatin Anchorage-nimiseen kohtaan.

Aika kiva haikkausmesta ja yksi eräjorma

Vielä on matkaa jäljellä...

Kävimme ensin kiertämässä niemennipukan Anchoragessa ja sen jälkeen vaeltelimme puistossa 12 kilometriä. Yhteensä matkaa kertyi lähes 16 kilometriä, pisin matka pitkään aikaan mitä olen koskaan tietoisesti kävellyt. Polku oli onneksi hyvä, hiekkakärpäset loistivat poissaolollaan ja matkan varrella oli monia paratiisirantamaisia uintipaikkoja.

Upea ranta, Appeltree bay, jossa pulahdimme

Viimeinen kuva vanhalla Canonilla

Yksi näistä myös osoittautui lopulta "vedenpitävän" Canonin tuhoksi. Jossain vaiheessa kamera ei vaan enää inahtanutkaan ja sen sisuksista alkoi valua vettä.

Seuraavat nähtävyydet jäivät näin ollen kuvaamatta, tosin myös sää meinasi estää niiden kuvaamisen. Aamu aukeni sateisena ja sumuisena. Kävimme ajamassa yhteen maailman ääreen, Farewell Spitin luokse. Näköalapaikalta oli hyvät näkymät mutta sade yllätti ja mäki oli täynnä lampaan kakkaa joten näkymien sijasta piti katsella jalkoihinsa. Kömmimme myös vilkuilemaan syvään kuoppaa nimeltä Harrow's Hole. Matka oli hankala, mutainen, juurakkoinen ja kivinen. Itse kuoppa oli monta sataa metriä syvä mutta kovin lähelle ei uskaltanut kiivetä, sillä mitään kaiteita tai muuta turisteista ei ollut, vain kiviä mistä liukastumalla olisi lentänyt suoraan alas. Kuopan lähellä oli myös kuvattu Sormusten herraa, kohtausta jossa Sam ja Frodo lähtevät konnusta ja kävelevät peltojen poikki mutta ihan tarkkaa paikkaa emme osanneet veikata, sillä ohjeet olivat vähän epämääräiset.

Kuopalta ajoimme Marlboroughiin, jossa kävimme taas tuttuun viinialuetapaan viinimaisteluissa, suklaatehtaalla ja toffeekaupassa. Viinit olivat hyviä, suklaa herkullista ja toffee aivan upeaa. Myös majapaikka oli hauska, Swampys-nimisen hostellin sedän kautta järkätty maatilamajoitus. Sitruunapuu oli suoraan oven takana ja telkusta näkyi ysärimusavideoita. Grillasimme bambimakkaroita viinipuskien luona ja yritimme listiä kaikki kärpäset huoneestamme ennen yötä.