Eräjormailua Milford Soundilla

Rumassa Invercargillissa vietetyn yön jälkeen suuntasimme kohti Te Anauta ja Milford Soundia. Matkalla Te
Anauhun mulpahdin myös Marapouri-nimiseen supersyvään ja kylmään järveen. Te Anau on vuorien ympäröimä pikkukylä jonka lähestulkoon ainoa funktio on toimia porttina Milford Soundiin. Vietimme Te Anaussa yhden yön ja varustauduimme eräjormailuun Milfordissa.

Lake Manapouri, hyytävää. 

Te Anaun hostelli

Ihmettelijöille tiedoksi: Milford Sound on vuono joka on erehdyksellä nimetty Soundiksi. Sound on joen kaivertama, meren tulvittama oja kun taas vuono on jääkauden synnyttämä ja meren tulvittama kuoppa. Itse luulin nimen viittaavan jotenkin ääneen, että sound esimerkiksi kaikuisi paljon mutta luulimpa väärin.

Milford Sound on kahdesta eeppisen hienosta vuonosta se turistoituneempi, myös sen vuoksi, että sinne pääsee. Truueräjormat suuntaavat kolmen päivän vaelluskajakoinnille Doutful Soundiin. Matka Milfordiin on varsin "skeeninen", ainoana eräjormia harmittavana asiana matkan varrella eeppisyyttä pällistelevät säätöaasialaiset busseissa. Vuoria, laaksoja ja lunta oli silmänkantamattomiin. Matkan varrella oli
myös valtaisia kea-papukaijoja jotka saattavat uteliaina lintuina purkaa varomattomien turistien autoja.

Kea yrittää safkaa jotain maasta. Kohta se menee purkamaan auton. 

Hienoa maisemaa mutta siellä tuulee

Skeenistä maisemaa

Brunssiamme vaivasivat "sandflies" jotka purevat ja imevät veret

Milford Sound

Perillä meitä odotti varsin mukava Milford Sound Lodge johon kopittauduimme. Nantsu kävi särmästi eräjormaamassa Peak Summit haikkauksen, itse podin järkyttävää heinänuha/flunssaa motellin huoneessa.

Seuraava aamu jolle olimme varanneet kuuden tunnin kajakoinnin Milford-vuonoon, aukeni kaatosateisena. Lähestulkoon toivoin, että reissu olisi peruttu sillä olo oli kaamean flunssainen eikä yhtään tehnyt mieli mennä sateeseen melomaan. Mutta mitä vielä! Pieni sade ei kunnon jormaa haittaa joten kamat kantoon ja kajakit veteen! Onneksi saimme päällemme ensin kerrastot, sitten lämpöliivit, seuraavaksi fleecepaidan jonka päälle vielä sadetakin ja pelastusliivit.

Eräjorma-Klaus

Kajakit ja innokkaita kajakoijia

Eräjormat kajakissa

Anna ja Tuomas melovat raivolla

Kajakkimeitsi

Onneksi lähdimmekin, sillä vuono oli kyllä todella eeppinen. Matkalla näkyi ensin hylkeitä ja sitten vielä delfiinejä! Delfiinejä näkyy vuonossa vain pari kertaa kuussa ja ne uiskentelivat osa todella lähellä kanottejamme. Aivan mahtavaa!

Delfiinit!!!

Märkinä, väsyneinä mutta onnellisina ajoimme Queenstowniin, kaiken kallioltahyppelemisurpoilun pääkallopaikkaan. Jätimme tällä kertaa
kallioloikat ärsyttäville teineille ja keskityimme näköalojen pällistelyyn. Täältä matka suuntaa kohti pohjoista ja Franz Joseph-jäätikköä.

Queenstownin turistit