Seuraava päivä vei meidät Martinboroughin viinialueen kautta kohti Tongariroa. Tongariroa on käytetty Mordorin kuvaamiseen ja siellä nököttää myös Mt. Ngaurohoe, tuttavien kesken Mt. Doom, Tuomiovuori. Kylmän yön jälkeen polkumme vei kohti Tongariro Alpine Crossingia. Lonely Planet ja respan täti olivat pelotelleet meitä vaikealla polulla, pitkällä kestolla ja mahdottomalla maastolla joten en ollut ensin lähtemässä koko reissulla. En hankkinut vaelluskenkiä aiemmin, vain paremmin kävelyyn soveltuvat Puman kaupunki"lenkkarit", joten lupaukset kivikosta eivät juuri houkuttaneet. Truueräjormat Nanna ja Tuomas pakkasivat aamulla kunnon vaellukseen soveltuvat kamat, itse ajattelin vain vähän "käväistä" vuorten välikössä ja palata takaisin.
 |
| Pitkä matka edessä |
 |
| Vaihtelevaa maastoa tiedossa |
 |
| One does not simply walk into Mordor? |
Huhkimme vuorten väliin South Craterille, jossa tarkasteimme tilannetta. Pahin nousu oli jo takana ja sääkin oli suht stabiilin oloinen, joten päätin sittenkin jatkaa koko matkan, 19,6 kilometria. Onneksi jatkoin, sillä näin aivan upean Red Craterin ja Emeralt Lakesit sekä näkymän kaikkiin kolmeen Tongariron tulivuoreen (Mt Tongariro, Mt Ngaurhoe, Mt Ruapehu). Tulivuoret olivat onneksi hissuksiin, vain vähän rikinkatkuista savua leijaili Mt Tongariron kyljestä.
 |
| Sinne sormus |
 |
| Kraatterin pohjalle on pitkä matka |
 |
| Takana Ruapehu, välissä Ngauruhoe, etualalla Tongariro |
 |
| Rikkikäryä vuoren varrella |
Vuorien jälkeen alkoi piinaava laskeutuminen. Havaitsin kantapään kautta, että on mukavampi kävellä tasaista tai pientä ylämäkeä kuin alamäkeen 10 kilometriä. Polku kiemurteli alppikasvillisuuden halki ja päättyi lopulta muutaman kilometrin sademetsäpätkään. Jaloissa on par aikaa aika kävellyt olo, toivottavasti huomenna Rotorualla ja/tai Konnussa ei tarvitse pahemmin kävellä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti