maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kaloja narraamassa

Rannalla asuessa ja merta päivittäin tiiraillessa välillä tulee mieleen huonoja ideoita kuten "hei, laitanpa tänään tämän lyhyen hameen, ei sieltä mereltä varmaan paljoa tuule..." mutta joskus myös hyviä ideoita, kuten "miksi ei mentäisi kalastamaan ja samalla saattaa nähdä vähän valaitakin kun kerta on valasaika ja tuolla meressä on varmaan jotain kaloja".

Kalastusaluksemme. "We're gonna need a bigger boat"

Sydney aamunkoitteessa

Aurinko nousee

Kalastusalus jonka kapteeni heitti huonoa läppää ja oli muutenkin aika klassisen vanhan kalastajan oloinen (ihan hyvässä mielessä), lähti Rose Bayn satamasta auringonnousun aikaan. Kun pääsimme avoveden äärelle oli aika pujottaa yhteen koukkuun kalmaria ja toiseen pikkukala ja lähettää "good vibes" kuten kapteeni asiaa kuvaili, kaloille noin kahden-kolmenkymmenen metrin syvyyteen mihin lyijypaino syötit vei.

Ensin vaikutti siltä, etteivät syötit kiinnosta ketään mutta jossain vaiheessa vavassa tuntuikin merkittävästi aaltojen nykimisestä eroava nykäisy ja jokin alkoi pistää hanttiin kun aloin kelaamaan siimaa. Väsytystaistelu ei ollut mitenkään valtaisa ja pelkäsin jo saaliin karanneen mutta lopulta merestä nousi hieno napsija ja kalatili oli avattu!

I haz fish!

Napsija irti koukusta ja uutta syöttiä veteen. Välillä kapteeni tosin vaihtoi veneen paikkaa kun vaikutti siltä, että kalat luurasivat jossain muualla. Paikan vaihto oli selvästi hyväksi sillä ennen pitkää siimassa tuntui kunnon nykäisy. Nyt oli jotain isompaa koukussa ja sain ihan oikeasti tapella kalan kanssa, antamaan välillä siimaa ja välillä kelaamaan mutta lopulta laidan yli nousi hieno, noin kaksi kiloinen kingfish! Illallissuunnitelma vaihtuikin napsijacurrystä sashimiksi sillä kingfish on todella hyvää raakana ja paistettunakin erinomaista.

Suurta valkoista metsästäjää lykästi taas!

Kalaonneni ei ollut kuitenkaan vieläkään ehtynyt vaan Ahti päätti antaa kolmannenkin kalan. Tällä kertaa kyseessä oli Leatherjacket, kohtalaisen ruma mutta ilmeisesti kuitenkin ihan syötävä eliö. Klasukin kunnostautui pienempien kalojen saalistamisessa ja kelasi saaliikseen melko ruman hirviökalan, kersantti Bakerin.

Kauhukala (siinä vasemmalla)
Kalojen lisäksi reissuun toi jännistystä melko rankka merenkäynti, valaat ja kylmä sää. Meri oli jo heti alusta alkaen melko agressiivinen ja aallokko vain paheni koko ajan. Monet muista kalareissaajista kävivät laattailemassa laidan yli mutta kalastustiimi A&K piti aamukahvit sisässä.

Valaita on tänä vuonna näkynyt ilmeisesti taas enemmän kuin koskaan ja olisi ollut ihme jos emme olisi jotain valaanpuolikasta bonganneet. Kalaonni koski myös valaita ja ensin näimme pari pienempää ryhävalasta jotka matkasivat ihan veneemme ohitse jonnekkin pohjoiseen. Hetken päästä kolmas valas LOIKKASI ilmaan vähän matkan päässä! En ole vielä koskaan nähnyt valaita loikkimassa, tämä oli ehdottomasti hienointa mitä olen nähnyt valaan koskaan tekevän. Koska valaista ei ole valokuvia, laitan tähän korvaukseksi kuvan albatrossista. Melkein yhtä hieno.

Water, water, every where,
 And all the boards did shrink;
 Water, water, every where,
 Nor any drop to drink.


Neljä kalaa ja kolme valasta myöhemmin keskityimme lämpiminä pysymiseen sillä viima oli melkoinen ja vaikka sää oli aurinkoinen, talvinen epätyyni valtameri puhalsi kylmyyttä luihin ja ytimiin. Kotona odotti onneksi lämmin suihku ja illaksi kuningaskalasashimia ja kuningaskalaa pannulla paistettuna tillivoikastikkeessa.

Sashimia

Paistettua kuningaskalaa
Koska muista kalastausreissun oikeastaan kukaan muu ei yhtä napsijaa lukuunottamatta saanut mitään, lahjoitimme leatherjacketin ja kersantti Bakerin lohdutuspalkinnoiksi mutta napsijan kokkailimme seuraavana iltana herkullisessa massaman-curryssä. Olenkohan sittenkin väärällä alalla kun kerta koko aluksen kaloista yli puolet oli minun saalistamiani vai olenko vain onnekas maakrapu? Varmaa on vain, että tällä kertaa en päästä kalastusreissujeni väliä venähtämään viittätoista vuotta vaan kuningaskalojen narraamiseen pitää päästä uudestaan, tosin ehkä mielummin kesällä.

Snap snap

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Vähän politiikkaa

EU-vaalit tulivat ja menivät, äänestyspaikka oli Canberrassa ja EU kovin kaukana joten kiinnostukseni ei ollut kovinkaan valtaisa. Täällä sen sijaan kohistaan kovasti Hullun Munkin (aka Tony Abbott) ensimmäisen hallituksen ensimmäisestä budjetista joka lupailee leikkauksia valtion virkoihin ja maksuja terveydenhuoltoon. Itseäni kiinnostaa eniten yliopistomaksuihin suunnitellut muutokset mutta niistä ei ole vielä tietoa kovinkaan kummoisesti. Perustutkinto-opiskelijat pelkäävät, että maksut kasvavat ja lainaa pitää ottaa enemmän, ameriikan malliin. Siitä, miten uusi budjetti vaikuttaa jatko-opiskelijoihin ei ole vielä mitään tietoa.

Abbottin hallitus myös nohevasti kumosi edeltävän hallituksen hiiliverot mutta en tiedä vähentääkö se sähkölaskua senttiäkään. Ympäristöjärjestöt sen sijaan ovat helisemässä niin ilmastonmuutoksen kieltämisen, valliriutan tuhoamisen kuin aarniometsien mahdollisten hakkuiden takia. Naamakirjani fiidi täyttyy erilaisista mielenosoituskutsuista, vihaisista blogikirjoituksista ja muista angstin purkauksista.

Maahanmuuttajana, joka ei saa äänestää, en ole ihan varma miten asiaan pitäisi suhtautua. Suomalainen politiikka ei enää kovin paljoa kiinnosta. Kepu siellä kuitenkin kohta taas voittaa. Mutta voinko mussuttaa sellaisen maan hallituksesta, jonka valintaan en ole mitenkään vaikuttanut enkä vielä moneen vuoteen pysty vaikuttamaan? Oliko viime vaaleissa edes hyviä vaihtoehtoja? Johtuuko huono hallitus pakkoäänestyksestä kun politiikkaa ymmärtämättömätkin äänestävät? Onko päätöksillä mitään väliä kun seuraavaan hallitukseen on alle kolme vuotta ja hallitukset tuppaavat kumoamaan edeltäjiensä päätöksiä..?


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sarjiksia!

Materian välttely ja turhan roinan keräämättömyys kuuluu nykyiseen elämänfilosofiaani oleellisena osana. Tämä on hieman häirinnyt sarjakuvaharrastustani koska en halunnut fyysisiä sarjiksia hyllyyni. En ole paras ihminen luopumaan kerran kerääntyneestä materiasta joten helpompi on pitää materiaton elämä kuosissa kun materiaa ei edes haali. Onneksi digitaalisuus ulottuu nykyään sarjojen ja elokuvien lisäksi myös sarjakuviin. .cbr-tiedostomuodossa avautuu aivan uudet maailmat fanitytölle.

Millaisia sarjakuvia olen lähiaikoina lukenut? Laidasta laitaan klassikoita ja tulevia klassikoita, hömppää ja taidetta. Syvällistä ja pinnallista. Tässä tämän hetken suosituslistaa mutta HUOMIO! jos joku alaikäinen tai herkkis tätä blogia lukee, näissä sarjakuvissa on välillä seksiä ja raakaa väkivaltaa joten kannattaa tarkistaa ikäsuositukset. Sarjiksissa nimittäin on sellaiset, toisin kuin romaaneissa joissa niissäkin on seksiä ja raakaa väkivaltaa mutta vähemmän graafisessa muodossa.

The Walking Dead
Jos olet katsonut sarjaa ja pettynyt tai tylsistynyt sen parissa, ei huolta, sarjakuva on kaikkea muuta. En edes ymmärrä miten tälläisestä lähdemateriaalista on saatu niin huono sarja aikaiseksi. Zombeja, pohdintaa yhteiskunnasta ja mielenkiintoisia hahmoja. Upea piirrosjälki ja numeroita jo yli sata koska Kävelevät Kuolleet ovat ilmestyneet jo useita vuosia. Tätä ei kannata missata!


Chew
Kannibaalipoliiseja ja suolenpätkiä. Aivan loistavan kieroutunutta meininkiä, sarja alkanut pari vuotta sitten. Piirrosjälki on mahtavaa, dialogi on mahtavaa, juoni on kahjointa mitä olen pitkiin aikoihin lukenut.


Nyky-Marvel
Uudet Marvelit ovat jotain melkoisen erilaista kuin mitä muistelin vuosia sitten kiltahuoneella Hämähäkkimiehestä lukeneeni. Monet uudet kirjoittajat ja taiteilijat ottavat kantaa maailman nykytilaan, heittävät läppää ja tekevät supersankarisarjiksista artsua parhuutta. Supersankarit ovatkin moniulotteisia hahmoja joilla on modernien ihmisten ongelmia. Yllättynein olin myös siitä miten modernisti seksuaalisuuden kirjo nykysarjakuvissa esitetään. Aiheesta voi lukea lisää mm. täältä.

Kirjoittajista omia suosikkejani ovat Matt Fraction (paras Hawkeye), Kieron Gillen (Journey into Mystery, Young Avengers) ja Ed Brubaker (Kapteeni Amerikka).

Erityisesti Fractionin Hawkeye on välillä niin meta ja myös hauska, että koitan tyrkyttää sitä kelle tahansa kuka voisi olla edes etäisesti kiinnostunut. Katsokaa nyt vaikka:
Lolz
Journey into Mysterin osat #622-#645 ovat myös omia suosikkejani. Tarinaa, angstia, huumoria, brittiläisyyttä, Loki ja Thor!



Saga
Suht uudehko tulokas on myös suurella todennäköisyydellä Einsner-palkintoja kahmiva Saga, tarina kahdesta rakastavaisesta parhaaseen Romeo ja Julia ja avaruusolennot-henkeen ja heidän tyttövauvastaan. Ilahduttavan reikäpäisiä hahmoja, modernia otetta naishahmoissa ja realismia, ehkä yllättäen Saga on realistisin muille planeetoille robottien ja yksisilmäisten hyypiöiden piiriin sijoittuva tarina mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. Jos olisin doge, sanoisin "wow, such comic, much good"

Elkää antako tämän kuvan hämätä, Saga on myös täynnä seksiä ja väkivaltaa

http://walkingdead.wikia.com/wiki/File:Walking_Dead_comic_picture.jpg
http://www.horror-movies.ca/2013/08/chew-tv-adaptation-of-cannibal-cop-graphic-novel-coming-soon/
http://whatculture.com/comics/hawkeye-volume-1-my-life-as-a-weapon-review-matt-fraction.php
http://toobusythinkingboutcomics.blogspot.co.uk/2013/03/an-interview-with-kieron-gillen-on-kid.html
http://retcon-punch.com/2013/04/12/saga-12/

tiistai 6. toukokuuta 2014

Arkihaaste

FB:ssä kiersi hetki sitten #arkihaaste jonka ideana oli kuvata arkea muutamana päivänä. Haaste tosin kiersi juuri omassa naamakirjassani pääsiäisen aikaan eli hirveän arkista meininkiä ei näkynyt mutta hauskoja kuvia silti. Koska naamis ei sisällä kaikkia uskollisia lukijoitani, lätkin nämä arkikuvat nyt tännekkin muutaman bonuskuvan kanssa.

Arkiset syksyn lehdet. Southern Highlandseillä tulee ihan ruskaakin tähän aikaan vuodesta. 

Kauppasaalis. Sekalaista tulevaa sapuskaa. Omenat ja paprikat ovat nyt kaudessa. 

Sisällä alkaa olla kylmä. On siis aika käyttää villasukkia ja uggeja tyylikkäämpiä varpaanlämmittimiä, eestiläisiä perinnetossuja

Joo, meillä on aina arkiaamupalana huevos rancheros. No ei. Tämä on viikonlopun aamupala. Itsemehustettu mehu myös! Punajuuri-selleri-terveys-hippi-ihku-juoma

Piti ostaa myös uusi dekantteri kun vanha traagisesti kuoli. Testasimme ranskalaispunkkua joka tuotiin meille Suomesta kellarijemmasta. 

Sitä oikeaa arkea. Merewether Building. Täällä assaroin ja tapaan proffia. Synkkä mesta. 

Läbänderiä työhuoneella. 

Arkiaamujen bussipysäkkimaisemat. Ei paha. 

Sitä nätimpää arkiarkkitehtuuria. Tämän rakennuksen läpi pitää mennä assaripaltsuun maanataisin. 

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sienimetsällä!

Omnomnom, eiku siis, ei!
Hahaa, meitsi on niin megessä näissä uusissa hipsteriharrastuksissa, tosin muutaman vuoden jo myöhässä. Kunnon hipsterit ovat varmaan vaihtaneet sienimetsän ja kumpparit jo luomukaniinien kasvatukseen ja keritsimiseen mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Valtion talousmäntymetsää

Joku voisi luulla, ettei Australiassa kasva mitään hyviä sieniä kun niitä ei missään ruuissakaan koskaa ole. Myöskään anglosaksiseen ruokamaailmaan sienet eivät kovin oleellisena osana kuulu, satunnaisia herkkusieniä lukuunottamatta. Aussit karsastavat sieniä, eikä kulttuuriin kuulu poimia mitään muuta kuin hauleja ammutusta kengurusta. Onneksi kaiken maailman itä-eurooppalaiset, italialiset ja muut pöhköt mamut tietävät, mistä sieniä löytyy ja ovat hölmöyksissään levittäneet informaatiota muillekkin.

Valtava termiittikeko

Australian alkuperäisfaunaan-ja/tai flooraan (sienet eivät ole kasveja mutta eivät eläimiäkään) kuuluu vaikka mitä sieniä mutta niiden käyttötarkoitukset ja myrkyllisyysasteet ovat meiltä uusaustralialaisilta hämärän peitossa. Helpompi onkin pitäytyä tuontiyksilöissä. Joku on keksinyt istuttaa talousmetsällisen mäntyä ja mäntyjen kanssa samaan pakettiin kuuluu vaikka mitä hauskaa, kuten nyt vaikka männynleppärouskuja (Lactarius deliciosus, saffron milk cap) ja voitatteja (Suillus luteus, slippery Jack). Myös punakärpässieniä oli paljon, mutta ne osasimme jättää poimimatta. Pohdimme myös, onkohan maailmassa montaakaan ihmistä joka ei tunnistaisi kärpässienen (Amanita muscaria, fly agaric) myrkylliseksi sieneksi, niin ikoninen sieni se kulttuurikuvastossa kun on.

Epämuodostuneita voitatteja
Männynleppärousku piilottelee
Uudessa Etelä-Walesissa on muutama paikka mistä sieniä löytyy ja saa poimia. Mäntyistutettuja talousmetsiä löytyy vuorien takaa Oberonin läheltä (siellä on myös Jenolan Caves) ja Southern Highlandseiltä (Kangaroo Valley on täällä suunnalla). Highlandsit ovat lähempänä ja kuuleman mukaan Oberonin metsät ovat täynnä sienituristeja joten Highlandseille vei kahden naisen sieni-iskuryhmän tie.

Salla saalistaa
Ensimmäisessä paikassa missä saalistimme, olivat sienet vielä koskemattomina maassa. Snadisti antieräjormaisesti guuglasin lisää kuvia voitateista, että tunnistus oli varmaa koska sienimentorini ei ollut löytänyt niitä viime vuonna yhtään, eikä ollut ihan sataprosenttisen varma vaikka legendat niiden olemassaolosta kertoivatkin. Mihin maailma on menossa kun keskellä puskaakin voi guuglata sieniä? Selkeästi parempaan suuntaan.

Jotkut kärpässienet olivat valtavia! Mun uudet Downton Abbey approves Hunterit kokovertailun vuoksi. 
Nätti kuin sika pienenä
Seuraavassa paikassa minne siirryimme tyhjennettyämme ensimmäisen kohteemme, olikin selkeästi jo käynyt joku ja vienyt kaikki sienet! Emme nähneet kuin yhden muun porukan metsikössä mutta autoja näkyi jonkun verran. Hyvä sää varmaan sai myös poimijat liikkeelle joten pari paikkaa koluttuamme ja tyhjähköiksi todettuamme pakkasimme sen kuusi-seitsemän kiloa sieniä (yhteensä) ja suuntasimme takaisin himaan säilömään. Suolasieniä ja pakastettuja rouskuja, tuleva talvi on taas asteen parempi.

Ensimmäinen erä kuivuu auton takakontissa
Miten australialainen sienimetsä eroaa suomalaisesta vastaavasta? No, erilaisia sieniä on vähemmän. Vain niitä löytyy mitä mäntyjen mukana on tullut. Helpottaa tunnistamista, rajoittaa valikoimaa.
Karhuja ei tarvitse varoa. Eläimistä näimme vain vompatin koloja joissa ei ketään ollut himassa ja jonkun isohkon eläimen kalloja. Peura, kenguru? Ei hirvikärpäsiä, ei oikeastaan muitakaan hyönteisiä mutta toivon mukaan hämähäkinseiteillä on naaman ihoon hyvää vaikutusta sillä niitä tuli jonkun verran klyyvariin kerättyä. Eksymisvaara on todellinen, sillä riviin istutetut männyt ja melko samanlainen, tasainen maasto ei tarjoa kovinkaan monipuolisia maamerkkejä. Emme siis uskaltaneet kovin kauas teistä tai autosta vaeltaa, eipä tosin ollut tarvettakaan kun tarpeeksi saalista löytyi aika läheltä. Siinä missä Suomi voittaa valikoimassa, Australia voittaa mukavuudessa ja turvallisuudessa. Ensi vuonna uudestaan!

Mysteerieläimen kallo, näitä näkyi useita

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Avalon ja Palm Beach, hienoja mestoja Sydneyssä, ei muinaisessa Albionissa

Kun vaihdoin eilen salasanat kaikkeen, törmäsin mapissa lojuviin lomakuviin muutaman kuukauden takaa. Silloin oli vielä lämmintä, kesäaika ja tupa täynnä vieraita jatkuvalla syötöllä. Nyt on semilämmintä ja talviaika, mikä meinaa sitä, että iltaisin on pimeään jo varsin varhain, eikä kukaan eksy tähän aikaan vuodesta tälle pallonpuoliskolle Toista se oli vielä hetki sitten kun toisiksi viimeisen vierassatsin kanssa piipahdimme Palm Beachillä Sydney vihonviimeisessä pohjoiskärjessä. Tästä pohjoiseen alkaakin jo Central Coast jota ei enää Sydneyhyn kuuluvaksi lasketa.

Pakkasimme kunnon aussityyliin auton katolle surffilaudat siltä varalta, että jollain pohjoisen rannoista olisi surffia ja navigoimme kohti Pimeää Puolta, eli pohjois-Sydneytä.

Hieno talo Avalonissa. Haluun! 
Hauskan, hiukan mutkittelevan road tripin jälkeen pääsimme perille postikorttimaisemiin. Palm Beachilla on aivan niemen kärjessä majakka (mutta ei postikorttimyymälää, sori Jenni) ja sen juurelta huikeaa maisemaa.

Katson autiota hiiieekkkarantaaaaa! Melkein autiota. 
Iha nättiä. 
Ensin majakalle piti kuitenkin kiivetä. Vaihtoehtoina Salakuljettajan Polku tai normi, tylsä tie. Ei liene vaikeaa arvata kumpi oli hauskempi kiivetä.


Maisemat olivat huikeita! Upea paikka ja oikeastaan todella lähellä meitä. Australia jaksaa aina yllättää toistaa hienommilla paikoilla.

Postikorttimaisema 
Toinen versio
Surffiakin löytyi paluumatkalla ja Klasun veli urheasti testasi lautani kelluvuutta mutta Avalon Beach ei ole kovin aloittelijaystävällinen. Siitä ei valitettavasti ole minulla kuvallisia todisteita.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Voittoisaa menoa

Tällä hetkellä olen aikas hyvällä tuulella, moni asia tuntuu menevän aika nappiin. Voitin tiimini kanssa toissaviikonloppuna Hackathonin ja viime viikolla pääsin luistelun minimal requirements White Star-testin läpi 95%/100% eli tosi hyvin! Saan siis aloittaa derbyssä kontaktiharkat.

Sain myös vihdoin ja viimein eettiseltä neuvostolta luvan datan keräämiseen joten pääsen viimein aloittamaan kunnon tutkimuksen tekoa joten tiedehommelit etenevät myös jossain määrin. Jes!

Häks häks häks


Mutta ensin siitä Hackathonista. Kyseessä on siis parin päivän armoton häksäys, tavoitteena saada aikaan webbisivu-tai äppi jonkun teeman mukaisesti ja myös esitellä se kaikille ja vakuuttaa yleisö ja tuomaristo sen hyvyydestä. Teemana oli naapurusto ja yhteisöt, joten lähdimme rakentamaan webbisivua minkä avulla on helppo koordinoida pelastustehtävien vapaaehtoisia esimerkiksi etsintä-tai raivaustilanteissa. Täällä Ausseissa kun näitä luonnon järkkäämiä tapahtumia niin kuin tulvia, myrskyjä tai paloja on vähän väliä.

Suunnitelmia, suunnitelmia
Mun tiimiläisen vähän tarkempi postaus tapahtumasta löytyy täältä ja meidän upea presis mitä duunasimme noin 1,5 päivää taas täältä. Teknisesti khuuleinta webbisivussa oli reaaliaikainen kartalle piirto ja viestien välitys adminilta käyttäjille ja toisin päin.

Tyttötapahtumassa on toki cupcakeja

Hiano saitti, admin ja käyttäjä rinnakkain
Hackathon kesti perjantai-illasta lauantai päivään ja tapahtuma oli henkisesti melko rankka mutta hauska. En edes ajatellut voiton mahdollisuutta, mutta niin se vain sieltä napsahti. Oli meillä toki parhaat koodaajat, paras disaineri ja paras jokapaikanhöylä (minä), ettei sinänsä mikään ihme. Toinen palkinto meni Scred-henkiselle "haen sulle kahvii ja oot kolme dollaria velkaa"-äpille ja kolmas palkinto "kirjakerho mutta vähän niinku Foursquare"-henkiselle webbisivulle. Yleisöäänestyksen voitti "koirien facebook". Google sponssasi tilat ja ensimmäisen palkinnon joten meitsi sai ensimmäisen tablettini jolla on tosi kivaa lukea tieteellisiä pdffiä tai ..köh.. Marvelin supersankarisarjakuvia joita pädillä on snadisti niitä artikkeleita enemmän.

Ensimmäinen sija: kolmedee-printattu trophy ja Nexus 7-tabletti



Voitokas meitsi