Avalon ja Palm Beach, hienoja mestoja Sydneyssä, ei muinaisessa Albionissa

Kun vaihdoin eilen salasanat kaikkeen, törmäsin mapissa lojuviin lomakuviin muutaman kuukauden takaa. Silloin oli vielä lämmintä, kesäaika ja tupa täynnä vieraita jatkuvalla syötöllä. Nyt on semilämmintä ja talviaika, mikä meinaa sitä, että iltaisin on pimeään jo varsin varhain, eikä kukaan eksy tähän aikaan vuodesta tälle pallonpuoliskolle Toista se oli vielä hetki sitten kun toisiksi viimeisen vierassatsin kanssa piipahdimme Palm Beachillä Sydney vihonviimeisessä pohjoiskärjessä. Tästä pohjoiseen alkaakin jo Central Coast jota ei enää Sydneyhyn kuuluvaksi lasketa.

Pakkasimme kunnon aussityyliin auton katolle surffilaudat siltä varalta, että jollain pohjoisen rannoista olisi surffia ja navigoimme kohti Pimeää Puolta, eli pohjois-Sydneytä.

Hieno talo Avalonissa. Haluun! 

Hauskan, hiukan mutkittelevan road tripin jälkeen pääsimme perille postikorttimaisemiin. Palm Beachilla on aivan niemen kärjessä majakka (mutta ei postikorttimyymälää, sori Jenni) ja sen juurelta huikeaa maisemaa.

Katson autiota hiiieekkkarantaaaaa! Melkein autiota. 

Iha nättiä. 

Ensin majakalle piti kuitenkin kiivetä. Vaihtoehtoina Salakuljettajan Polku tai normi, tylsä tie. Ei liene vaikeaa arvata kumpi oli hauskempi kiivetä.

Maisemat olivat huikeita! Upea paikka ja oikeastaan todella lähellä meitä. Australia jaksaa aina yllättää toistaa hienommilla paikoilla.

Postikorttimaisema 

Toinen versio

Surffiakin löytyi paluumatkalla ja Klasun veli urheasti testasi lautani kelluvuutta mutta Avalon Beach ei ole kovin aloittelijaystävällinen. Siitä ei valitettavasti ole minulla kuvallisia todisteita.