Sydneyn maistelua

Välillä tuntuu, että kaupunki tarjoaa jos jonkin näköisiä ruoka-tai juoma-tai molemmat-tapahtumia ihan koko ajan. No, mikäs sen hauskempaa, sekä syöminen että juominen ovat lähellä sydäntäni (vatsalaukusta ei ole montaa senttiä sydämeen kun on 160cm pitkä). Tällä kertaa kyseessä oli Taste-ruokamessut jonne olimme onnekkaasti saaneet ilmaisliput. Hiukan epäonnekkaasti lähtömme ajoittui ukkosmyrskyn kanssa samaan aikaan mutta pikaisen vaatteidenvaihto-ja sateenvarjohakureissun jälkeen olimme taas messukunnossa. Onneksi olimme, sillä paikalla oli hauskoja juttuja.

Märkää messualuetta mutta aurinko alkoi kohta taas paistaa ja kuivasi paikat

Kokonainen sika tarjolla

Aloitimme toki eksoottisimmasta mahdollisesta, eli ötököistä. Olen syönyt muurahaisia ja heinäsirkkoja ennenkin mutta jauhomadot olivat uusi valloitus. Yllättävää kyllä, niiden maku oli oikein mukavan pähkinäinen. Jos jossain tulee vastaan, suositteleen kokeilemaan. Koin myös ahaa-elämyksiä kun superinnokas ötökänkasvattaja selitti, että ötöjä pitää ehdottomasti ruokkia luomusti koska hyönteismyrkyllinen ruoka tappaa ne. Koska hyönteiset ja hyönteismyrkky. Duh!

Aina välillä ennustetaan, että kun maailman luonnonvarat käyvät vähiin, kaikki ihmiset joutuvat hyönteisruokavaliolle. Jos näin käy, tai zombiemaailmanloppu iskee, olen valmis ainakin matoihin ja murkkuihin.

Elukoita purkeissa

Muurahaisia sorbetissa

Ötököiden jälkeen huuhdoimme suuta erilaisilla sakeilla. Viime japaninreissulla saken juonti jäi hiukan vähäiseksi kun keksityimme Okinawalla maistelemaan paikallisia erikoisuuksia. En ole oikein koskaan päässyt saken makuun mutta luulen sen johtuvan ensikosketuksen kamaluudesta. Alkon halvin sake ei ole hyvää. Nämä saket sen sijaan olivat oikein mallikkaita mutta kivompia kylmänä kuin kuumana. Kuumat alkoholit eivät ole minun juttuni.

Sakeaa

Viiniosastolta tarjolla oli tuttuja ja tuntemattomia viinejä. Mielenkiintoisin näistä oli Maynard  James Keenanin viini. Jotkut saattavat tunnistaa heebon musiikkiharrastuksensa perusteella. Viini oli ihan jees, ei parasta, ei huonoa. Ostimme sitä kannatusmielessä pullon. Halvemmalla lähti kuin keikkaliput.

Muitakin viinejä oli ständillä. Kung Fu Girliä taitaa saada alkostakin.

Tästä voitte katsoa sen pändin jos olitte noobeja, ettekä tienneet. 

Välillä maistelimme myös ruokia. Ennen Tasmania-teltan maailman herkullisinta waguyita testasimme myös paikallisen hipsterihamppariraflan burgereita. Top viiteen ei nyt tällä kertaa näillä mennä mutta kilpailu on toki huipulla kovaa. Oma hampparini oli simpukkaversio, herkullinen. Ja kyllä, tukkani on tätä nykyä osittain pinkki. Se ei ole värivirhe kuvassa.

Nomnom

Tasmania-teltassa oli myös jännittäviä ruisviskejä joita ei oltu käytetty tynnyrissä. Joku voisi väittää ruiskiljuksi mutta maistelukokemus oli ihan mielenkiintoinen. Tasmania on kyllä osavaltioista ihan omaa luokkaansa. Sen ruoka-ja juomatarjonta on melko ylivertainen, valitettavasti sää ei niinkään... Pitänee tehdä joskus uusintareissu kun viimeksi Cradle Mountainin huippu jäi valloittamatta ja monta viinitilaa koluamatta.

Hyvin toimii Mint Julepissa