Sidewaves - sivuaallokollinen keikkoja

Tämä postaus oli unohtunut luonnosarkistoon mutta valitettavasti se muuttui ajankohtaisemmaksi kun eilen tuli tieto, että Gwarin laulaja Oderus Urungus eli Dave Brockie on mennyt kuolemaan. Ei ollut edes kovin vanha jäbä, vasta viisissäkymmenissä mutta poismenon syynä lienee elämäntavat. No, onneksi kerkesin nähdä pändin, ei tarvitse laittaa niiden pändien listoille joita en enää koskaan tule näkemään (Beatles, Led Zeppelin, Nirvana, Pink Floyd...) Mutta asiaan. Koska kyseessä on bändipostaus, kuvituksen on huonoja kuvia bändeistä soittamassa omituisissa valoissa mutta koittakaa pärjäillä.

Tänä vuonna jätimme perinteiset Soundwave-festarit väliin sillä pääesiintyjänä oli Green Day (blaah) ja Sivuaallot, eli lisäkeikat mitä monet bändit soittavat festarikeikkojen lisäksi, vaikuttivat houkuttelevimmilta. Lopulta mielenkiintoisia Sidewaveseja tulikin kolmen keikkaillan verran joista ensimmäinen oli omien suosikkieni, Baronessin ja Mastodonin keikka jonka kolmas bändi oli ranskalainen Gojira. Mastodon ja Baroness menevät progermetallin tai sludgemetallin kategoriaan kun taas Gojira oli snadisti perinteisemmän kuuloista trash/progemetallia

Baronessia en ollut tätä keikkaa ennen nähnyt, kuullut kylläkin. Todella, todella hyvä bändi. Meitsi diggaa. Myöskin live-esiintyjänä ihan kelpo vaikka tämän genren pändit eivät yleensä ihan älyttömästi esiinny tai välispiikkaa tai käytä hassuja asuja tai proppeja. Soittavat teknisesti ja taitavasti ja tuijottelevat kenkiin. Mutta Baroness oli ässä. Suosittelen.

Baroness ja vihreä valo

Mastodonin olin nähnyt aikaisemminkin, kerran Metallican lämppärinä Suomessa ja ainakin pari kertaa festareilla joten tiesin jo, että laulu ei ole yhtä hyvää kuin levyllä, mutta pändi on rautaa ja soittaa välillä "Blood and Thunderin" vikana biisinä. Ja niin soittikin! Jes!

Mastodonin laulaja muistuttaa aina vaan enemmän Hobitin kääpiöitä

Seuraavan päivänä vuorossa oli uusi kolmen setti. Näistä ette saa edes huonoja kuvia sillä kännykkäni akku kuoli ennen keikan alkamista. Kamera, missä olet? Ensimmäisenä soitt "kerää koko Guns'n'Roses" kokoelman Duff McKaganin (minulla oli jo Axl ja Slash) uusi bändi Walking Papers, joka ei herättäny positiivisia tai negatiivisia tunteita. Perus rokkia.

Seuraavaksi soitti Panteran entisen laulajan, Phil Anselmon, Down joka jaksoi ainakin keikkapaidoissaan veistellä vitsiä Down Underista. Ekan biisin aikana Phil hakkasi päätään mikrofonilla kunnes vuoti verta ja veti muutenkin hauskan ja energisen keikan vaikka suometalli ei suosikkigenreni olekkaan. Hän myös omisti biisin kuolleille muusikoille kuten Darreleille ja Gwarin delanneelle kitaristille. Nyt joukkoon voi siis liittää myös lisää Gwaria :(

Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Alice in Chains joka kiinnosti koska ysäri on taas trendikästä, eli grungekin on saleen trendikästä ja on niillä myös hyviä biisejä. Alkuperäinen laulaja on tästäkin bändistä toki kuollut huumeisiin jo ajat sitten mutta "uusi" laulaja kuulostaa todella samalta. Alice in Chains oli hyvä, melko klassinen rock-bändi. En ehkä menisi uudestaan mutta hetkeäkään en kadu.
Plussaa tuli tälle keikalle myös paikasta, Newtownin Enmore Theatre on paras keikkapaikka koska siellä on viettävä lattia joten tälläinen hukkapätkäkin näkee kaiken ilman kahdenkymmenen sentin korkoja.

Viimeisen illan keikalla bändejä oli tarjolla neljä kappaletta. Ensimmäisenä soitti Black Dahlia Murder, oikein kelpo kuolonmetallibändi. En osaa sanoa tästä muuta kuin että daaliat eivät ole leikkokukkina kovin kestäviä joten niiden murhaaminen ei vaadi kauaa.

Seuraava bändi oli entinen true norske black metal, nykyinen vähän vähemmän true Satyricon. Ilahduttavaa oli, että bändillä oli aavistus pingviinimaskia, vähemmän ilahduttavaa oli, että biiseistä puuttui tarttumapinta ja keikka ei tehnyt massiivista vaikutusta.

Norjasta siirryttiin Ruotsiin Amon Amarthin myötä. Tämäkään ei ollut uusi tuttavuus, olen nähnyt poppoon jo pari kertaa Suomessa. Kuten kaikissa parhaissa ruotsalaisbändeissä, tässäkin soittaa heppu nimeltä Olavi, toki mukana on myös kaksi Johania, yksi Fredrik ja Ted eikä yhtään Sveniä! Amon Amarth on trendiaallon harjalla sillä uusin levy on Loki-teemainen edellisten ollessa Sutrur, Thor ja Odin-teemaisia. Viikinkimetalli FTW!

Tukka heiluu

Viimeisimpä olikin vuorossa se Gwar. Bändin idea on/oli pukeutua hirviöksi jo enne Lordia ja yleensä joka keikalla ruiskitaan enemmän tekoverta yleisöön kuin järjestyssäännöt sallivat. Itse olimme suth takana mutta hieman tuli punaista hittiä silti. Gwar aiheutti pahennusta muun muassa leikkaamalla pään ihanaiselta pääministeriltämme Tonyltä, leikkaamalla kuningattaren kahtia ja teurastamalla jonkun random-monsteri/alienin pala palalta. Musapuoli oli kaikista kuulluista bändeistä kevyintä, metallin sijaan enemmänkin skeittipunkkia.

Guuglettakaa parempia kuvia Gwarista, se on ihan visuaalisesti näyttävä

Minifestarit oli oikein onnistunut konsepti, eikä tarvinnut hengata samassa ilmatilassa Green Day-fanien kanssa. Kolmen aika erilaisen keikan katsojat olivat myös aika erilaisia. Progemetallia kuuntelevat hipsterit ja vanhat, melko normaalin näköiset miehet. Alice in Chainssia ja Downia kuuntelevat pumpatut äijät ja muutama grungetytsä. Amon Amarthia ja Gwaria kuuntelevat viikinkimetallistimiehet ja goottitytöt sekä punkheebot jotka kaivatuvat esiin jostain koloista aina tämän tyyppisille keikoille. Huomasimme myös, että ensimmäisellä keikalla edessämme seissyt farkkuliivinen hevizombie käytti mukavasti omenalle tuoksuvaa shampoota joka ei enää kahtena muuna päivänä valitettavasti tuoksunut vaikka heppu kävikin kaikki kolme samaa keikkaa kanssamme katsastamassa.