Vivid Sydney 2013

Talvi tuli ja samoin Sydneyn valoviikot eli Vivid Sydney. Viime vuonna kun kävimme valotaidetta ensimmäistä kertaa katsastamassa sää oli näihin aikoihin sateinen ja hyytävä mutta tänä vuonna talvi on kohdellut melko hellästi ja iltaisinkin on ollut lämmintä ja vähäsateista. Väkeäkin oli sen mukaisesti aika paljon liikenteessä mutta se ei kauheasti häirinnyt, sillä suurin osa teoksista on niin isoja, seiniin heijastettuja valoja, että ne näkee hyvin väkijoukkojen takaakin.

Customs Houseen oli tällä kertaa heijastettu jotain sekavaa 

Mystisiä kuvioita ja apinoita

Itse taiteesta sanoisin, että tänä vuonna osa valoista oli hienompia mutta interaktiivisia teoksia oli vähemmän kuin viimeksi ja osa niistä oli rikki, mikä oli vähän harmi. Oopperatalo oli ehdottomasti viime vuotta parempi ja extrana oli valtameriristeilijään heijastettu valoshou. Myös Darling Harbourissa pitäisi olla jotain valoteoksia mutta en ole kerinnyt sinne asti vielä.

Jotenkin muistelin, että Rocksissa olisi ollut enemmän taidetta viime vuonna mutta saatan myös muista väärin. Myös teosten tarinat tai ideat olivat viime vuonna vähän selkeämpiä. Nyt luin esittelytekstejä enkä oikein saanut kovin monesta kiinni millään tavalla. Ne eivät tuntuneet liittyvän teokseen tai ylipäätään mihinkään.

"Valokasvit" vaihtoivat väriä kosketuksesta. Haluan tälläisen himaan!

Epileptikkojen suosikkitunneli

Kaloja. Ja kuvia räpsivää porukkaa. 

Valojentsiigailuseurana meillä oli Sydneyn ruotsalaisvahvistuksia, pubivisamme Dream Team. Tutustuin ensin Karolinaan Geek Girls Sydney-tapahtumassa ja Karolina kautta tutustuimme muihin eli Karolinan poikaystävään Henrikiin ja kaiffaripariskuntaan Mattiakseen ja Annicaan. Koska jotain kuitenkin kiinnostaa, niin puhumme keskenämme lähinnä englantia koska ainakaan minä en pysty ilmaisemaan itseäni ruotsiksi kovinkaan hyvin tai sulavasti vaikka toki ymmärrän kun sveduliinit puhuvat keskenään. Paitsi Henrikiä mutta se onkin Skåånesta.

Haha, jättimäinen valolamppu. Taiteilijoilla ideat vähissä? 

Taidekuva meitsistä

Suosikkini koko Vividistä oli tänä vuonna vanha kunnon oopperatalo. Viime vuonna siihen oli heijastettu jotain ihan liian artsua mutta nyt oltiin poptaiteen ytimessä ja talon katolla seikkaili ping pongia, eläinkuvioita ja huvipuiston naamoja. Magean näköinen ja sain muutaman ihan kohtalaisen kuvankin.

Rattaita

Luna Parkin eli huvipuiston kauhunaama

Huvipuistoteemaa

Osa jotain taideteosta jonka pointti jäi minulle vähän hämäräksi

Loppuillasta menimme uudemman kerran maistelemaan Morrisonin lihasapuskoita. Keskustelu vaihteli Tukholman mellakoista pohjoisrannoilla asumiseen mutta olen huomannut, että pohjoismaalaisten ja varsinkin pohjoismaalaisten insinöörien kanssa on todella helppo tulla toimeen ja löytää yhteisiä puheenaiheita. Eipä tämä nyt varmaan mikään maatamullistava oivallus ole kenellekkään mutta yhteiset kokemukset elämästä, kuten nyt vaikka lumihanget ja matikankurssit, auttavat suhteiden luomisessa ja tuttuuden tunne syntyy paljon nopeammin kuin vaikkapa syntyperäisten aussien kanssa.

Onhan se aika kliseistä, että maahanmuuttajat hengaavat vain muiden maahanmuuttajien kanssa. Kyllä me joitain ihan oikeita aussejakin tunnemme ja opimme varmasti tuntemaan enemmän ajan kanssa mutta ensimmäisten kontaktien luonti on vain helpompaa niiden ihmisten kanssa jotka kontakteja muutenkin hakevat, eli ne muut junan tai tässä tapauksessa lentokoneen tuomat.