Viime aikoina olen lukenut itselleni epätyypillisesti epäfiktiota vaikka jonkun verran sitäkin on tullut kahlattua läpi.
Ensimmäinen Kindle-hankintani oli Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia. Näitä Twilightin haastajiksikin tituleerattuja kirjoja oli erittäin hauska lukea sillä en ollut hetkeen lukenut yhtä sujuvasti kirjoitettua teinidystopiaa.
Aihe, postapokalyptinen maailma jossa Capitolin väki huvittelee lapsien tappopeleillä ja riistää Vyöhykkeiden köyhiä työläisiä, ei ole varsinaisesti mitenkään keveä ja kirjat menevät synkästä vielä vähän synkempään. Romanssi henkilöhahmojen jää mukavan toissijaiseksi kun Katniss pistää toimeksi. Karl Marxkin varmasti diggaisi kirjojen teemoista ja loppuratkaisusta.
Sorrunpa kliseeseen mutta on Katniss kyllä kimmellysvampyyrien Bellaa ehdottomasti parempi roolimalli ja kokonaisempi henkilöhahmo hyvine ja huonoine puolineen. Elokuvakin oli hyvä ja odotan innolla miten seuraavat kaksi on toteutettu.
Nälkäpelit alkakoon! |
Sitten sitä epäfiktiota. Luin jo pari vuotta sitten Jonathan Safran Foen Eläinten syömisestä-kirjan, jossa kirjailija pohdiskelee omaa suhtautumistaan eläinten syömiseen ja vierailee samalla tehotuotantotiloilla, luomutiloilla ja kertoo USA:n eläintuotannosta. Olen myös kartuttanut ruokatietouttani mainioiden dokumenttien kuten Food Incin myötä. Michael Pollan, yksi Food, Incin heeboista on myös kirjoittanut yhden näistä modernin hipin ruokakirjojen kulmakivistä, Omnivore's Dilemma-kirjan. Tätä ei ilmeisesti ole edes suomennettu. Harmi, sillä kirja oli todella hauska. Asia oli osittain itselleni vanhaa tuttua ja onhan näiden lukeminen vähän kuorolle saarnaamista, mutta kyllä tästä uuttakin tietoa sai irti ja koska jenkit välillä ovat todella, todella hyviä kirjottajia oli tätä myös ilo lukea.
Pollan seuraa ruuan tuotantoa sen alkulähteiltä neljän eri aterian kautta joista ensimmäinen on tehotuotettu, maissipohjainen mäkkäriateria, toinen teholuomusapuskaa, kolmas täysin omavaraisen maatilan antimista kasattu ja viimeinen hänen omin kätösin metsästämänsä ja keräilemänsä. Mielenkiintoisimmat luvut olivat teholuomusta ja omavaraisesta "permaculture"-tilasta kertovat. Luomumussuttajat voisivat lukea luomuluvun ja lopettaa sen "muttakun lapset kuolee jos ei ole tehotuotantoa"-mussutuksen ja kaikki voisivat avartaa tajuntaansa luonnon kiertokulusta. Erityisesti insinööri minussa nautti ajatuksesta, että maatilasta saadaan eläimien ja ruohon kierron avulla huippuunsa viritetty "kone" jossai ei tule mitään haaskattavaa.
Kirja sai minut myös kaipaamaan riistaa ja sieniä. Kengurut nyt ovat riistaa mutta kovin ihmeellisiä sieniä ei kaupoista löydä. Ilmeisesti kuitenkin luonnosta löytää. Pitänee tutkailla mahdollisuuksia.
Kaikkiruokaisen ongelma: liikaa kaikkea mahdollista ruokaa |
Sapuskasta lapaseen eli seuraavaan kirjaan. Internet ja lehdet ovat hehkuttaneet Caitlin Moranin How to be a womania jo hyvän aikaa joten pitihän se lukaista. Kyseessä on omaelämänkerran muotoon puettu feministinen manifesti ja ihan fiksu sellainen. Tässäkään ei nyt kauheasti tullut uutta asiaa mutta Moran on hyvä ja hauska kirjoittaja. Kyllä uskiksetkin kertaavat raamattua, että kai sitä on omaa vakaumustaankin aina hyvä vahvistaa kirjallisuudella. En tiedä auttaako tämä kirja ketään epäfeministiä muuttumaan feministiksi mutta niin palikoiden ihmisten ajatusmaailmaa on muutenkin vaikea ymmärtää.
Kindlessä kesken tällä hetkellä: Tina Fey: Bossypants, Orson Scott Card: Ender's Game. Näistä lisää myöhemmin.
http://wallpapersfor.me/wp-content/uploads/2012/03/the-hunger-games-trilogy-1920x1200.jpg
http://www.crc.losrios.edu/Images/onebook/Pollan/omnivores_dilemma_by_michael_pollan1.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjV_BRWFjI5vdGqB6rXyvwXU9kY3n-LQn_W8Au0P_wJbxwriWzXHZWWKjchuU5fS9JOV3mrdvb6En5GqXstvxo3-9LxZlgTTR_108ViYPPzHLQKA2PRljDJ_IaRVuZOAX6nKrKP5d73cry/s1600/2013-03-02_15-02-14_217.jpg
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti