Soundwave 2013!

Viime vuoden Soundwavessa katsastimme ensimmäistä kertaa Sydney heviskeneä (ja rock ja punk). Bändeistä parhaimmin mieleen jäivät Watain, wanha kunnon Mastodon ja pääesiintyjä SOAD. Positiivisin yllättäjä oli Zakk Wylden Black Label Society. Hyvin ja ihkuin oli toki Turisas koska Turisas on aina hyvä ja energinen ja koska bändi soittaa taistelumetallia. Ja on ne tietty myös suomalaisia, aina pitää vetää kotimaahan päin.

Meitsi ja kyltti josta tietää varmasti missä on

Tänä vuonna suomalaisedustus oli nollissa mutta ruotsalaiset olivat tälläkin kertaa edustamassa pohjoosta. Pohjoismaiseksi laskettakoon tällä kertaa myös Lars Ulrich kun ei oikein norskibändejäkään ollut eksynyt tällä kertaa paikalle Olympic Parkkiin. 

Ensimmäisenä vuorossa oli kuitenkin Red Fang. Ehdimme juuri ja juuri sisään ja kuulimme viimeisen vartin verran biisejä. Hyvää jenkkikamaa ja näillä on pari todella hauskaa videota. Guuglettakaa vaikka. 

Red Fang, partahipsterisetiä

Fed Fangin jälkeen meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Dragonforcea mutta koska olimme sen nähneet jo kertaalleen Tavastialla, jäimmekin saman teltan liepeille katsastelemaan bändipaitoja ja hetken aikaa Chris Jerichon Fozzy-nimistä bändiä. Jerichon saattavat tietää vapaapainia seuraavat ja bändin tuskin tietävät ketään. Fozzy oli vähän linjatonta jenkkirockmetallia mutta ihan viihdyttävää. Paitakojulta tarttui sen sijaan mukaan pari Red Fangin paitaa.

Fozzy 

Rumia Metallica-paitoja ja noloja blink 182 paitoja tyrkyllä

Fozzyn jälkeen vuorossa oli Anthrax. Anthrax oli ensimmäinen niistä bändeistä mitä vaivasi ns. Soundwave 2013 kirous: rumpali ei ollut bändin oikea rumpali vaan tuuraaja. Blink 182:sen rumpali pelkää lentämistä, Slayerin rumpali (soon Dave Lombardo, jos ette tiedä) ei tullut paikalle rahasotkujen vuoksi ja Anhraxin rumpali oli teillä tietämättömillä. Kitaristejakin puuttuu kuin Jeff Hanneman ei ole parantunut hämähäkin puremastaan ja Anthraxin kitaristi oli lopettanut bändissä mutta rumpaleista oli tällä kertaa isompi pula. Onneksi tuuraajat olivat ehtineet selkeästi harjoitella sillä en huomannu pahoja mogia.

Feistareiden tyylikkäimmät paidat (ja reppu)

Bonuksena omien hittiensä lisäksi Anthrax soitti myös paikallisbändi AC/DC:n T.N.T:n ja villitsi yleisöä. Anthrax voisi soittaa hittejä vaikka kuinka pitkään mutta tällä kertaa aikaa ei ollut kuin 45 minuuttia. Ian Scottin parta alkaa olla liian pitkä ollakseen järkevä mutta hyvin sedät jaksoivat.

Pernaruttoa lavalla

Anhraxin jälkeen suuntasimme saman lavan toiselle puolelle. Siellä Mike Patton viritteli jo Tomahawk-bändinsä syntikoita ja vitsaili siitä, että heillä oli sentään alkuperäinen rumpali tallella. Tomahawk on niitä Pattonin bändejä mitkä ovat hyviä. Jotkun niistä eivät ole (italialaiset leffabiisit orkesterin kanssa) mutta tämä kuulostaa eniten Faith No Morelta eli siis hyvältä. Pattonilla oli taas sama maaninen virne kuin aina.

Välillä satoi kaatamalla

Välillä paistoi

Tomahawking jälkeen kävelimme pikkulavan ohi ja kuulimme jonku etäisesti James Maynard Keenanin kuuloisen laulajan. Se osoittautukin herraksi itsekseen ja kyseessä oli toinen hänen Soundwavessa esiintyvistä bändeistään Pusciferiksi. Se toinen oli Perfect Circle joka jäi mielenkiintoisempien esitysten alle. Puscifer oli mielestäni positiivinen yllätys ja J.M. höpötteli myös vapautuneesti nahkatakin kuumuudesta ja tanssi omaan omituiseen tyyliinsä.

James Maynard Keenan ilman työkaluja

Seuraavana oli vuorossa valtaisan alueen läpi ramppaamista kohti ns. ysärilavaa jossa soitti sellaisia laatubändejä kuin jo aiemmin mainittu blink 182, Sum 41, myöhemmin illalla Paramore ja Offspring ja meidän aikaamme Cypress Hill. Ihan viihdyttävä keikka vaikka soittivatkin lopuksi jotain tyhmiä uusia biisejä. Ysärilavalla piti myös soittaa Garbagen jonka olisin nostalgian vuoksi mielelläni nähnyt mutta tyhmät tulvat Queenslandissa olivat estäneet kamojen roudauksen paikalle. Koska ilmeisesti muiden kamojen lainaamista ei voi sietää, päätti Shirley kaiffareineen jättää koko keikan väliin. Vaikka sopivasti satoi vettäkin hieman. Höh.

Insane in the brain!

Garbage peruttu 

Välillä piti safkailla festarivohveleita maailman hitaimman vohvelitytsän kojusta. Alkoholin suhteen festareilla oli oveluutta mukana sillä kaikki olut ja siideri ja limudrinkit olivat vain 3.5 prosenttisia eli juopuakseen niitä täytyy aussiblinkfanin kiskoa olan takaa ja vieläkin enemmän. Hinta oli myös melko kova mutta tällä kertaa jonoja ei ollut läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Ilmeisesti jakelupisteitä oli enemmän tai ne oli sijoitettu fiksummin mutta mihinkään ei tarvinnut tällä kertaa jonottaa vaikka jengiäkin oli enemmän kuin aiemmin.

Vohvelia ja jätskiä joka sulaa nopeasti kuumuudessa

Cypress Hillin jälkeen vuorossa oli koko festarin hauskin bändi, Ghost. Kyseessä on raikkaiden sveduliinien okkulttirokkia soittava poppoo jonka soittajat, Nameless Ghoulssit, pukeutuvat mustiin naamareihin ja laulaja, Papa Emeritus II on paaviasuinen luurankojäbä. Ehdottomasti koko festareiden positiivisin yllätys sillä en osannut etukäteen yhdistää bändiä mihinkään mitä Klasu on Spotifystä täällä soittanut. Jos sattuvat Suomeen niin heti kipin kapin katsomaan.

Papa Emeritus II ja Nameless Ghouls

Kaikkee ne ruottalaaset keksii

Nokkelimmat ovatkin saattaneet jo arvata, että tämän vuoden pääesiintyjä oli Metallica. Mielestäni Lärssi ja kumppanit vetivät tällä kertaa paljon paremmin kuin muutama vuosi sitten Hartwall-areenalla ja shou oli hieno. Tulta ja räjähdyksiä ja bassosooloja Orionin muodossa kun Trujillo on soittanut bändissä jo kymmenen vuotta. Vastahan se otettiin messiin ihan hetki sitten ja dokkarissa pillitettiin kun on niin rankkaa olla sikarikas rokkitähti. Tunnen itseni aina vanhaksi kun huomaan, että moni asia mikä tuntui tapahtuneen ihan vasta onkin tapahtunut jo vuosia ja taas vuosia sitten.

No vanhoja olivat Metallicankin sedät mutta jaksoivat hyvin heilua. Itse olin kyllä maanataina ihan rättiväsynyt koko päivän ulkoilusta ja seisomisesta eli ei se vanhuus tule vain bändeille. Mutta, kaikesta huolimatta, ensi vuonna uudestaan!

Metallican introbiisi, Morriconen Extacy of Gold

Muutamahko ihminen oli saapunut paikalle katsastamaan Metallican

Nää festarikuvat on aina ihan parhaita. Guuglatkaa jos ette tiedä miltä ne näyttää

Uuden Etelä-Walesin viinejä

Viime perjantaina Hyde-parkissa oli viininmaistelumessut Uuden Etelä-Walesin (ja vähän Canberran) viineistä. Siellä sai viinilippuja vastaan maistella jos jonkinlaisia viinejä pikku teltoista, joita tilat olivat pystyttäneet. Viime vuonna saman tapahtuman aikoihin olimme vielä köyhiä ja työttömiä emmekä käyneet maistelemassa mitään mutta tänä vuonna otimme ruotsalaiset messiin ja kohti viinitelttoja kävi tie.

Tyhjät viinilippulaput, kaikki maisteltu

Suurin osa viineistä vaikutti olevan Hunter Valleystä ja joukossa oli pari tuttuakin tilaa missä olemme aiemmin käyneet. Hunter Valleyn lisäksi tiloja oli ainakin Orangesta, Mudgeesta, Canberrasta ja monesta pikku paikasta Sydneystä pohjoiseen.

Hunter Valley edustaa

Viinit olivat hyviä ja niitä sai ovelasti vähän vielä lisää maisteltavaksi jos hankki putelin jemmaan. En ole ihan varma antaisivatko Suomen alkoholilait järjestää vastaavaa tapahtumaa sillä viiniä sai juoda missä halusi alueen sisäpuolella ja viiniä sai ostaa suoraan teltoista rahaa tai luottokorttitietoja vastaan. Hyde Park taitaa tosin olla normaalisti alkoholiton alue ja väärässä paikassa juomisesta voi saada monen sadan dollarin sakot. Demarismista ei pääse eroon edes pallon väärällä puolella.

Nom nom, vinkkua

Blingiskumppateltta

Tälläisissä porvaritapahtumissa kivaa on myös safkan taso. Saimme "festarihampparit" kojusta jossa oli kaupan kahden todella hyvän raflan, Porteñon ja Bodegan posselta. Pulled pork ja waguy brisket toimivat hyvin valtaisan viinivalikoiman kanssa. 

Brisket eli naudan rintapala

Viinimessuista jäi käteen pari pulloa hyvää viiniä ja hinku lähteä katsastamaan Mudgeen ja Orangen seutu. Seuraava viinimesta mikä täältä päin tulee katsastettua taitaa kuitenkin olla Tasmania, tuo junttien ja tuholaisten saari kaukana kylmässä etelässä. 

Aussikamaa (ja vähän jenkki) kylppärissä

Ainakin yksi henkilö osoitti kiinnostusta kun kysyin haluaisiko joku lukea täkäläisistä purkeista ja puteleista joten tässä tätä rasvaläbyskää nyt on tiedossa.

Innostuksen aiheeseen sain elämäni kalleimmasta käsisaippuasta. Olo oli hienostunut ja aikunen niin kuin kaikilla oman elämänsä  eevakoluilla kun kylppäriin tupsahti monta kymmentä dollaria maksanut, mutta niin hieno, saippua merkkiä Aesop. Aesopin Suomen saatavuudesta minulla ei ole mitään tietoa, täällä se on kalliimman hintaluokan yrtteihin perustuvaa luonnollisehkoa kosmetiikkaa shampoista partavaahtoihin. Disain on apteekkimaista ja hienoa, välillä vaan yritit tuoksuvat vähän liikaakin. Olen muutamaa naamarasvaakin kokeillut testereiden verran mutta en ole niistä kovin innostunut kun tuppaavat olemaan vähän hassun hajuisia.

Kallis, ihqu käsisaippua

Toinen kallis eli suomalaisittain ihan sikakallis merkki on Jurlique. Tätä olen muistaakseni nähnyt jossain Suomessakin myynnissä, ainakin blogeissa on mainostettu. Idea on vähän sama kuin Aesopilla, luonnollista, kasveja ja yrittejä. Hinta on tähän mennessä estänyt kovin paljoa tätä merkkiä lutraamasta vaikka liikekin on tässä ihan lähellä.

Jurlique liike Bondilla

Kolmas yrtit ja ruskeat purkit merkki johon olen iskenyt silmäni on Grown. Hipsterilehti Frankie aina kehuu näiden tuotteita ja kuvituksena on tietenkin lyijykynäpiirrokset puteleista joten pitihän se naamarasva ottaa kokeiluun. Tähän mennessä muutaman päivän käytettyäni voin sanoa, että rasva on kivan tuoksuista ja ihmeytyy hyvin mutta ei ole ehkä ihan riittävän tujua pelastamaan meren kuivattamia suupieliäni mutta kokeilut jatkukoon...

Hipsterirasva

Edullisempaa ja myöskin Suomessa vilahtanutta kamaa edustaa taas Alchemy ja Akin joista Alchemy on shampoopuoli ja Akin saman merkin rasvat sun muut. Shamppoot ovat olleet hyviä ja mukavasti yrttisiä ja olen käyttänyt merkiltä myös yhden naamarasvan joka oli hyvää mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa. Tätä merkkiä saa siis kauheaan ylihintaan ainakin nettikaupoista, täällä se on apteekki-tai stokkahenkistä tavaratalokamaa. Apteekit myyvät täällä aika paljon perus kosmetiikkaa kuten Revlonia, Maybellineä tai Lórealia ja samoin myös näitä keskihintaisia shamppoita. Ihan perus Colesesita tai Woolworthseista tätä ei saa.

Rosmariini tuoksuu shamppoossa piristävästi

Apteekeista löytyy myös vielä luomumpaa kosmetiikkaa, esimerkiksi Sukin-merkiltä. Sukinia meille on kasaantunut niin shamppoon, kropparasvan kuin dödönkin merkeissä koska se on hyvää, luomua ja kohtuu edullista. Koska en ole kosmetiikka-asiantuntija osaan sanoa vain, että shampoo ei ihan pese niin hyvin kuin Alchemyn mutta hoitoaine on hyvin siloittavaa ja toimivaa.

Samassa kuvassa Sukinien kanssa näkyy myös Burt´s Beessin naamanputsari jota saa täällä vähän exclusiivisemmista paikoista eli lähinnä olen tätä jenkkimerkkiä nähnyt Thomas Duxin ökyruokakaupassa ja David Jonesilla eli Sydneyn Stokkalla. Ostin tämän kun edellinen naamanpesutökötti (joka oli Kiehlsin) loppu ja Karkkipäivän Sanni oli tätä kehunut. Kyllä, olen kosmetiikkablogien orja. Tykkään tästä kyllä, tuoksuu hunajalle ja pesee naaman tosin ei pese meikkiä pois kokonaan, eikä välttämättä tujuja naama-aurinkorasvojani.

Shamppoot, hoitsikat ja naaman puhdistus

Naamaputsarista päästäänkin siihen aurinkorasvaosastoon. Täällä Australiassa vapautettiin juuri aurinkorasvamerkintöjä sen verran, että nyt myös yli 30-kertoimisissa rasvoissa saa merkitä, että ne ovat yli 30 eli esimerkiksi 50+. Tämä oli aikaisemmin kiellettyä, käsittääkseni sen vuoksi, etteivät ihmiset tuudittautuisi luottamaan, että korkea kerroin suojaa ja rasvan lisäys jäisi pois. Nyt pakkauksissa ei kuitenkaan saa enää mainostaa, että mikään olisi vedenkestävää, koska eihän mikään oikeasti ole.

No, naamaani en kesällä aurinkoisella (tai oikeastaan pilviselläkään) säällä pistä ulos ilman, että siinä on joko Anessan 50+ naamarasvaa tai saman merkin 50+ bb-voidetta. Aussit ja varsinkin uusi-seelantilaiset ovat selkeästi ikäistään vanhemman näköisiä ja siitä saa syyttää ihan taivaalla möllivää tulipalloa. Tämä Anessa on siskoni Honkkareista kuljettama, uuden varmaan joudun hankkimaan netitse. Kyseessä on siis Shisheidon naamarasvabrändi ja jos joku tietää jotain auringolta suojautumisessa niin japanilaiset.

Anessan viereen on eksynyt outo yrittidödö josta en ole ihan varma tekeekö se yhtään mitään muuta kuin tuoksuu voimakkaasti teepuulle. No, olkoon osoituksena siitä, että luomuhippikamaa löytyy joka lähtöön helposti perusapteekeista. Ei tarvitse mennä aina hampuntuoksuisiin hippiluoliin.

Söpössä pinkissä pakkauksessa on tumman tukan kuivashampoota. Kuivashamppookokoemukseni rajoittuu lähinnä siihen Sokossilla halvalla myynnissä olleeseen pinkin putelin kamaan, yhteen ponnekaasut menettäneeseen Tigiin ja tähän. Jos vertailussa on "pesuteho" Sokoksen pinkki puteli vie voiton, tämä taas toimii paremmin nyt kun fledani on luonnollisessa värissään eli tummahko eli ei jätä valkoista perunajauhokerrosta juuriin.  Ja tuo koiran siluetti on söpö.

Naamansuojaus, kainaloiden suojaus ja tukan toisen päivän pelastus

Mainitsin aikaisemmin, että apteekit myyvät luomumerkkejä mutta löytää sitä hippikamaa ihan perusmarketeistakin. Alla olevan kuvan hoitoaine on Colesista ja oikein kelpo hoitsikka halpaan hintaan. Shampoon käytin jo pois mutta hoitoainetta jää aina ylen määrin joten käytän sitä nyt sekaisin muiden hoitsikoiden kanssa ja välillä myös säärien sheivaussaippuana.

Silmämeikkejä hinkkaan pois Neurogenan avulla ja sillä saakin melkein kaiken mustan goottirajauksen lähtemään mutta aina jotain harmillisia hitusia jää. En ole vielä missään nähnyt tuotetta joka oikeasti poistaisi kaiken meikin olematta samalla ällöttävän öljyinen. Etsintä jatkuu.

Kulttimerkki Kiehl'ssiä saa myös täältä isoista tavarataloista ja kosmetiikkakaupoista. Olen testannut useamman eri naamarasvan, naamanpesuaineen, kuvassa näkyvän Klasun naamanpesuaineen ja kuorinnan. Hyvän oloisia, lähes tuoksuttomia mutta ehkä vähän tylsiä. Ei näissä missään ollut mitään kauhean erikoista minkä vuoksi palaisin samaan. Maailmassa riittää merkkejä ja tämä ei edes ole australialainen vaan jenkki alkujaan.

Lisää kuvateksti

Viimeisimpänä ja käytetyimpänä on esittelyvuorossa muun kropan aurinkorasva. En ole ihan varman kuinka monta purkkia tätä kookokselta tuoksuvaa tahmakamaa olemme Klasun kanssa käyttäneet loppuun mutta monta. Siirryimme jossain vaiheessa kevyestä ja rasvattoman tuntuisesta Neutrogenan suihkeesta takaisin tahmarasvoihin (joo, se sanoo, että non-greasy mutta ei kyllä ole), sillä huomasimme, että liian kevyen tuntuisen rasvan avulla hutiloi helpommin ja jättää ihoalueita rasvaamatta mikä johtaa palamiseen joka taas johtaa ihosyöpään. Lätkimmekin aina Le Tania kun menemmä rannalle runsaalla kädellä ja molempien käytyä ihosyöpätsekissä viime viikolla, totesi lekuri ihon täysin terveeksi. Taktiikka on siis toimivaksi osoittautunut.

Soundwaven jonossa kuultua "joku tuoksuu täällä kookokselle"

Vastauksia haastekyssäreihin

Sain Sannalta tunnustuksen ja kysymyshaasteen vähän aikaa sitten ja nyt muistikortille onkin kertynyt sopivasti sekalaisia kuvituskuvia tälläisen haastepostauksen täytteeksi joten here goes:

1.  Kenen julkisuuden henkilön kanssa haluaisit illallistaa ja miksi?

En varsinaisesti haluaisi illallistaa kenenkään vieraan ihmisen kanssa sillä kammoan painostavaa hiljaisuutta ja hetkiä kun läbänderiä ei heitetä. Tuttujen kanssa illallistamisessa yleensä löytyy sanottavaa. Tämän takia julkkiksen pitäisi olla aika puhelias ja puhua mielenkiintoisista jutuista mutta ei kuitenkaan liikaa, että pääsen myös narsistisesti kuuntelemaan omaa ihanaa ääntäni. 

Jos pitää valita joku kaikkien tuntema kunnon julkkis, jostain syystä luulen, että tulisin aika hyvin juttuun Tina Feyn kanssa. Jos Tinalla ei ole nälkä, myös Lena Dunham vaikuttaa hauskalta tapaukselta. 

Lintuhäkkejä Angel Placessa

2. Mikä kirja on jäänyt mieleesi voimakkaimmin lapsuudestasi? 

Mummoni luki minulle vaikka mitä kirjoja mutta itse lukemista opuksista Pikku Vampyyri-hömppäkirjat taisivat olla portti fantasiaan ja scifiin ja Astrid Lidgrenin Peppi aiheutti palon lähteä etelän merille. 

3. Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt? 
Australian lämpimät kesäpäivät ja meri joka näkyy joka aamu ikkunasta.

Tuo häiriö vedessä on miljuuna uimaria skabaamassa

4.  Mitä musiikkia kuuntelit viimeksi?
Heviä! Todennäköisesti Opethia, Ruotsin lahjaa progemetallimaailmalle.

5. Jos sinulla ei olisi mitään velvollisuuksia kuukauteen, kuinka viettäisit sen?
Vaikea kysymys. Aikaisemmin kun olen ollut vapaalla työttömyyden takia, olen jotenkin yleensä täysin lamaantunut, enkä saanut oikeastaan mitään aikaan. No niitä töitä löysin. Varmaan harrastaisin vesiurheilua enemmän ja katsoisin loput klassikkoleffat mitä en ole vielä nähnyt.

Lord Nelson, Sydneyn vanhimpia pubeja

6. Mitä kaipaat menneisyydestä?
Opiskelijaelämän vapautta. Sai mennä ja tulla miten tykkäsi ja ottaa äkkilähtöjä maailmalle jos vain rahaa oli. En tosin kaipaa jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi tehdä jotain opintoja.

7. Mitä tavoittelet?
Transkendenssia.

Seinämaalaus sateisessa Rocksissa

8. Missä itsellesi uudessa maassa haluaisit käydä?
Vaikka missä mutta ykkösenä listalla olisi varmaankin Argentiina.

9. Mitä turistikohdetta suosittelet kotikaupungissasi?
Oopperataloa. Sinne kannattaa mennä ihan sisään asti konsertteihin tai balettiin. Se on sisältäkin hieno ja taso baletissa oli ainakin ihan vakuuttava.

Hemingway, kiva kuppila Manlyssä

10. Mikä on maailman paras tuoksu?
Uunista leijaileva pullan tuoksu ja Klasun mieshajuvesi.

11. Entä kamalin tuoksu?
Varmaan auringossa seisoskeleva roskis ennen roska-auton keräysrundia. Varsinkin jos lämpöä on paljon, esimerkiksi 45 astetta.

Koska olen taas laiska, en laita tätäkään haastetta eteenpäin mutta kiinnostuneet voivat vastailla yhteen tai kaikkiin kysymyksiin kommenttiboksissa.