sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kevättä ilmassa

Tällä viikolla on alkanut vaikuttaa siltä, että kevät on ihan kulman takana. Leppeähkö tuuli puhaltaa pohjoisesta ja David Jonesin ikkunoissa on pastellin sävyisiä vaatteita. Päivällä ulkona tarkenee jo ilman  takkia mutta iltaisin on vielä vilpoisaa, minkä tuntee myös sisätiloissa. Villapaita -ja sukat täytyy pitää tuikasti vielä päällä tai käyttää kallista sähköä käyttävää lämmitintä.

Kävimme lauantaina Time Outin mukaan Sydneyn toiseksi parhaimmassa kahvilassa. Oikeastaan tämä oli toinen yritys, viime sunnuntaina odotusaika olisi ollut arviolta puoli tuntia ja nälkä oli liian kaamea moiseen venailuun. Nyt odotusajaksi arvioitiin vartti, tosin saimme aamupalaa noin puolisen tunnin venauksen jälkeen, mutta olimme paremmin henkisesti varautuneet odotukseen. Täällä kaikkiin parhaisiin kahviloihin joutuu yleensä odottamaan hetken, erityisesti viikonloppuisin hyvällä säällä. Reben Hills oli venailun arvoinen, sapuska oli todella hyvää, samoin maailman kallein seitsemän ja puolen dollarin suodatinkahvi.


Venttausta
Söpö maitopullo vesikannuna
Maailman kalleimman suodatinkahvin nuuhkimista

Juhlamokkaa

Emalimukit vesilaseina

Viime viikonloppuna käväisimme epäonnisen kahvilayrittämisen jälkeen Rock and Alternative-markkinoilla Sydneyn yliopiston tiloissa mutta en löytänyt sieltä mitään kivaa. Vaatteet olivat liian halvan oloisia ja korut eivät ihan vakuuttaneet. Suomessa vastaava tapahtuma lienee Ofelia-markkinat. Ofeliassa oli yleensä parempaa myyntikamaa mutta täällä oli sen sijaan soittamassa monta livebändiä ja ne olivat jopa ihan hyviä. Kantria ja rockabillyä ja fiftari-ihmisiä.

Tänä viikonloppuna kantri vaihtui grind coreen ja death metalliin. Nasum soitti viimeisiä keikkojaan ikinä, laulajana suomalainen Keijo. Yleisö oli kotoisan mustanpuhuvaa, tasmanialainen bändi Psycroptic oli paras ja korvatulpat tulivat ihan tarpeeseen. Olen myös ilmeisesti tottuneempi korkkareihin kuin aikaisemmin, sillä pystyn nykyään seisoskelemaan niissä tunteja ja sen jälkeen vielä kävelemäänkin. Riippuu toki kengistä, Spiderwomaneilla en edelleenkään tuntitolkulla jolkottele.

Näillä kengillä vain istutaan
Yksi viikon kohokohdista oli kauan maailman nurkkia kolunneen karkkilähetyksen perille saapuminen. Paketti oli vähän kärsineen näköinen ja postileima näytti maaliskuuta lähetysajaksi mutta karkit vaikuttavat ehjiltä. Erityisen tervetulleita ovat turkinpippurit ja salmiakit. Täkäläiset eivät vieläkään ole oppineet syömään niitä. Kumma juttu.

Nom

3 kommenttia :

  1. Olis kyllä hauska tietää, missä kaikkialla toi postipaketti on maailmaa kolunnut...

    VastaaPoista
  2. Ollappa lyhyempi kuin 2 m noin korkeissa koroissa... *huokaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aussit tuppaa olee aika lyhyitä nii oon näissä iha oikeesti pitkä! Huisi tunne, ei kauhee usein tuu pitkää fiilistä :D

      Poista