Työaika vaikuttaisi seuraavan yhdeksästä viiteen-rytmiä. Itse tein Suomessa enemmän 8-4 duunia mutta 9-5 tuntuu sopivan heräämiseen paremmin. Miksi en tätä aiemmin tajunnut, on itselleni mysteeri.
Lounastauko on vähän erilainen. Duunipaikkani rakennuksessa ei ole ns. työmaaruokalaa vaan food court missä on monen eri lafkan sapuskaa tarjolla. Onneksi keskustasijainti tarjoittaa myös laajempaa valikoimaa. Voin oman talon food courtin sijaan mennä David Jonesin alakertaan hakemaan vakkarisalaattejani, Westfieldin ruokakerrokseen hakemaan lähes kaikkea tai Myerin alakertaan hakemaan sen mitä Westfied ei tarjoa. Myös kaikissa lähitoimistoissa on foodcourtteja joten valikoimaa piisaa. Yleensä haen takeaway-lounaan ja safkailen sen duunikavereitten kanssa työpaikan keittiössä eväiden tapaan mutta joskus jäämme foodcourtin pöydille istuskelemaan. Klasu ei ole ollut täkäläisestä lounaskulttuurista kauhean innostunut mutta minulle se sopii oikein hyvin. En haluisi, että lounaani on "pakollinen" sosiaalinen hetki joten vapaamuotoisempi lounastelu sopii minulle paremmin kuin hyvin. En joudu lounastamaan kenenkään sellaisen tyypin kanssa joiden kanssa smalltalkkaaminen on vaikeaa.
Erojakin löytyy toki. Yksi suurimmista eroista taitaa olla ainakin omassa organisaatiossani henkilökunnan projektiperusteisuus, eli väki tekee lyhyempiä soppareita. Omani on tällä hetkellä kuusi kuukautta, sillä en olisi pidempää voinut vanhan viisumini vuoksi tehdä ja suurin osa kolleegoistani on vastaavilla "pätkätyö"-soppareilla. Itselleni se tarkoittaa tietenkin, että voin pyytää kovempaa liksaa mutta en tiedä mitä se tarkoittaa perheellisille, asuntovelallisille ausseille. He varmaankin hakeutuvat mielummin vakipaikkoihin, sillä niitäkin on tarjolla mutta rahananheen projektipäällikön kannattaa hakeutua lyhyaikaisempiin soppareihin, ainakin jos työkokemusta ja näyttöä riittää ja osaa varata puskurirahaa sen varalta, että uutta projektia ei löydy välittömästi.
Oma työnkuvani sisältää tällä hetkellä myös kaikkea uutta ja jännittävää. Olen päässyt mukaan ihmisten rekryämiseen eli olen mukana haastatteluissa kun omaan tiimiini etsitään lisää väkeä. Lisäksi lafka missä olen töissä, on hiljattain kokenut suuria muutoksia, joten lähestulkoon kaikki ovat joko uusia tai todella uusia. Itse alan olla jo ihan veteraani, jälkeeni on palkattu toistakymmentä uutta tyyppiä. Tämä aihettaa sekä hyviä, että huonoja asioita. Prosessit ovat kehittymässä joten työnteko on todella vapaata verrattuna vaikkapa edellisiin työnantajaani Suureen Siniseen tai Tuskanlisään. Toisaalta prosessien puute tarkoittaa, että kukaan ei teidä miten esimerkiksi laskut kuuluu hoitaa tai kenen vastuulla on mikäkin asia. Lisäksi uusille ihmisille pitää aina selittää samat asiat ja kertoa, että emme tiedä puoliakaan siitä mitä teemme. No, sitä varten ovat agiilit projektit.
Lomia täällä saa neljän viikon edestä mutta lauantait eivät ole lomapäiviä. Talviloma siis puuttuu suomalaisiin lomiin verrattuna mutta ameriikanmalliin ei mennä ja ihmiset tuntuvat pitävän myös pidennettyjä viikonloppuja melkoisen vapaasti. On myös ihan ok hoitaa menoja lounasaikaan tai lähteä aikaisemmin jos on tehnyt pitkää päivää vaikka varsinaista liukumaa ei lasketa, eikä ainakaan omassa organisaatiossani tunteja kirjata mihinkään. Ylitöitä niiden varsinaisessa merkityksessä ei ainakaan meillä tunneta käsitteenä. Jotkut tuntuvat tekevän aika pitkääkin päivää, itse olen tehokas ja pidän työtuntini normaaleina.
Liitoista en tiedä mitään mutta IT-alalla ne eivät ole Suomessakaan kovin merkittäviä. Eläkemaksut hoituvat superannuationin kautta ja valtion työntekijöillä tai yliopistoilla on joskus jopa 17 prosentin super kun normisuper on 9 prosenttia. En tiedä maksaako työnantaja jotain muita maksuja johonkin mutta olettaisin, että tulen täällä työnantajalleni halvemmaksi kuin Suomessa, sillä vaikuttaisi siltä, että alalla kuin alalla on helppo palkata väkeä ja pitää isompaa väkimäärää töissä niin kaupoissa, kioskeissa kuin ravintoloissakin kuin Suomessa. Jotain on siis tehty eri lailla.
IT-alalla hankaluuksia aiheuttavat yleensä muissa maissa majailevat ihmiset, toimittajat tai asiakkaat. Itse olen päässyt nyt "ilokseni" kommunikoimaan USA:n kanssa myös töiden puolesta. Aikaero on aika ärsyttävä neljätoista tuntia, eli meidän aamuna siellä on aina edellisen päivän ilta, tulevaisuudessa kun ollaan. Klasu on puolestaan päässyt inkkari-iloihin ja sinnekkin on aikaeroa enemmän kuin Suomesta josta aikaero oli parhaimmillaan vain 3,5 tuntia.
Työkielenämme on tietenkin englanti, suomalaisittain, ruotsalaisittain tai etelä-afrikkalaisittain murtaen, omituinen kiivivariantti, leveä aussi tai erilaiset versiot entisen emämaan asukkien puheenparresta. Siirtyminen osittaisesta englannista töissä kokoenglantiin ei ole aihettanut ainakaan itselleni ongelmia. Klasu kyllä väittää, että kuulostan samalta kuin englanninopettajat ääntäessään englantia. Syntynyt proffaksi siis...
