Rullaluistelua, taitotestejä

Viime sunnuntaina vietin monta tuntia hyvässä seurassa velodromin lattialla luistellen. Kyseessä oli Sydney Roller Derby-liigan Fresh Meat-testit noviisiluistelijoille, jotka haluavat reenaamaan Sydneyn poppoon kanssa. Oman liigamme vastaava testi on nimeltään White Star-testi eli ihan perus luistelutaitoja mittaava koitos. Mitään kontaktitaitoja ei testattu ja luistelunopeus-ja tyylitestikin oli melko helppo, 20 kierrosta radan ympäri viidessä minuutissa kun Sydneyn yliopiston liigalla se oli valkotähteen 22/5 ja oranssiin tähteen 27/5, eli WFTDA:n sääntöjen mukaisesti.

Karsinnat järkättiin aikoinaan olympialaisia varten rakennetulla velodromilla ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa huomaamaan miten erilaiselta eri lattiat voivatkaan tuntua. Kovahkoilla halpisrenkailla ei ollut maalatun betonin kanssa minkäänlaista kitkaa. Pysähtymisaika piti kotoisan treenikoripallokentän parkettiin verrattuna tuplata. Pysyin kuitenkin ihan hyvin pystyssä ja luulen, että testikin meni ihan mukavasti.

Ennen testejä oli Sydneyn liigan harjoituspeliä

Puhuimme tytsyjen kanssa siitä, mikä kenelläkin on tavoitteena Sydneyn liigan tai oman yliopistoliigamme suhteen. Meillä ei Sydneyn yliopiston Roller Derby liigassa ole tarpeeksi väkeä kunnon peleihin joten sovimme, että harjoitella voi yliopistolla mutta pelata voi muuallakin. Pari muuta liigaa löytyy, Sydney-liiga on näistä se kaikista ensimmäisin, suurin ja ammattimaisin. Ilmeisesti osa valmentajista saa ainakin henkensä pitimiksi riittävää palkkaa näistä puuhista vaikka derbyammattilaisten määrä Australiassa onkin paljon USA:ta vähäisempi.

Minulla on tässä muutama muu pikku projekti kesken, joten saa nyt nähdä mitä teen jos ottavat mukaan treeneihin. Kovin vakavasti en vain kerkeä luisteluhommaan sitoutumaan. No, spekutusta tämä on joka tapauksessa, en vielä tiedä miten kävi. Hauskaa tapahtumassa joka tapauksessa oli ja tapasin paljon uusia ihmisiä joiden kanssa juttu luisti (hahaha).

Meitsi lähes täydessä varustuksessa, ilman hammassuojia

Valitettavasti velodromin jengi kieltää luistelemasta fillariajoradalla. Tyhmikset. Menee muka rata pilalle luistimista...

Joku härvää ja seeprat tuijottavat

Uusi kamera olisi vaatinut enemmän säätöjä jotta tilannekuvista olisi tullut täydellisiä. Muutama oli kuitenkin ihan suht onnistunut, valitettavasti yhdessäkään kuvista ei näy täydellinen sirklaustenkiikkani. Ensi kerralla ehkä sitten videota niin pääsen kunnolla analysoimaan itseäni.

Perustaitoihin kuuluu jo aiemmin mainitun tekniikan ja nopeuden testaavan 20 per viisi-testin lisäksi hyppyjä, pujottelua, polvitäppejä, yhdellä jalalla tasapainottelua ja liukumista ja tietenkin tärkeimpänä pari erilaista jarrutustyyliä, aurajarrutus ja t-jarrutus. Hypyissä mitattiin tällä kertaa myös korkeutta, kuusi tuumaa oli minimi. Raskain osuus on aina polvella maahan täppääminen, varsinkin kun sitä pitää tehdä jonkin aikaa ja mahdollisimman monta kertaa putkeen kentän suorilla osuuksilla. Paras osuus on pujottelu, olen siinä niin haka!

Muutama kierros takana, lisää tulossa

Seuraavan päivänä reisissä tuntui, että jotain tuli tehtyä kolme ja puoli tuntia luistimet jalassa. Onneksi heti aamusta oli taas uudet treenit niin eipä päässyt kangistumaan! Rullaluistelu, parasta!

Monta tunteja testejä takana