Pitkä taival yliopiston porteille

Business School eli mun lafka

Podettuani vuosikausia eksistentialistista kriisiä erinäisten korporaatioiden palveluksessa päätin, että kun tilanne antaa myöten, menen takaisin yliopiston helmoihin ja alan naputtaa väitöskirjaa ihan toden teolla. Olenhan siis valmistunut TKK:lta jo vuosia sitten dippainssiksi ja kummittelen Aalto-yliopiston jatko-opiskelijarekisterissäkin ilman ainuttakaan suoritusta. Suomessa akateemikon alhainen tulotaso ei houkuttanut ja halusin kerätä työkokemusta "oikeista" töistä mutta nyt aika oli kypsä ja täkäläinen palkkataso mahdollistaa paremmin sen, että toinen osapuoli saa vähän vähemmän liksaa. Kokonaanhan siis en ole työntekoa lopettanut vaan assaroin yliopistolla kursseja mutta siitä vähän lisää hakuprosessieepoksen jälkeen.

Opiskelunurtsi

Koska olin jo TKK:n aikoinani opiskellut aika epäteknistä puolta tietotekniikassa, yritin täällä Sydneyssä löytää vastaavaa. Ensin selailin yliopistojen, lähinnä Sydneyn yliopiston ja University of New South Walesin sivuja ja koitin löytää sopivia proffia ketä kiusata ideoillani. Ekalla kierroksella Sydneyn yliopisto ei tärpänny, en koskaan saanut mitään vastausta kun yritin löytää ohjaajaa enkä ymmärtänyt täkäläistä systeemiä. Sen sijaan UNSW:ltä tärppäsi ja löysin ohjaajat kohtalaisen heppoisalla suunnitelmalla. Kävin jäbien kanssa pari kertaa puhumassa ja aloitin uuvuttavan dokumentinkeruuprosessin johon kuului yhtenä osana IELTS-kielitesti. Viimein minulla oli kaikki tarvittavat proopuskat ja hakemus sisässä. Sainkin paikan kun kerta läpäisin kaikki kriteerit ja minulla oli ohjaajat. Noh, sitten vain lykkäystä aloitukseen, sillä rahoituspuoli ei ollut vielä kunnossa ja halusin olla vielä muutaman kuukauden töissä.

Makkaratalon serkku? 

Tässä vaiheessa maailma alkoi löydä kapuloita rattaisiin. Puolen vuoden työsopimukseni päättyi ja ajattelin joko hengailla pari kuukautta tai etsiä uusia töitä kunnes pääsisin aloittamaan yliopiston viime syyslukukaudella eli helmikuun lopussa. Joulun alla sain kuitenkin kuulla, että molemmat ohjaajani olivat vapaaehtoisesti irtisanoutuneet UNSW:n leivistä. Jahas, kiitti kaverit. Noh, ei vielä hätä ollut tämän näköinen sillä yliopiston koordinaattori sanoi yrittävänsä löytää uusia ohjaajia. Aikaa kului, eikä ohjaajia alkanut löytymään. Tässä vaiheessa olin aloittanut uusissa töissä (varmuuden vuoksi) ja lisäksi aloin vilkuilemaan löytyisikö aidan takaa vehreämpää ruohoa ja muista yliopistoista parempia proffia.

"Pankki", farmaseutit hengaavat täällä

Jossain vaiheessa minulle myös valkeni, että oppialani ei oikeastaan kuulu missään yliopistossa tietotekniikan alle vaan kaupallisiin aloihin. Tunsin itseni vähän hölmöksi kun huomasin, että Sydneyn yliopiston kaupallisella puolella on melkeinpä yks yhteen SoberIT:n kanssa oleva lafka. Noh, nopeasti guuglaamalla löysin proffan joka vaikutti olevan suht samahkoista asioista kiinnostunut ja myös jonkun sortin koordinaattori tohtorisopiskelijoille. Ei kun vaan mailia sinne ja tapaamisia kehiin. Kävi ilmi, ettei tämä nimenomainen proffa tehnyt ihan samaa kuin mistä olin itse kiinnostunut mutta hän osasi neuvoa pari muuta tyyppiä joiden kanssa voisi tärpätä paremmin ja sieltä löysinkin nykyisen ohjaajani.

Nättejä ja rumia rakennuksia sikin sokin. Tässä Wentworth Building, ylioppilaskunnan lafka eli paikallinen Dipoli

Sanoin siis UNSW:lle heipat ja pistin uutta hakemusta sisään. Lähettelin kaiken näköisiä proopuskoita moneen otteeseen ja koitin vääntää rautalangasta miksi minulla ei ole kandin tutkintoa ja mikä ihme se DI nyt sitten on ja onko se nyt tutkimusta sisältänyt tutkinto vai ei. Onneksi olin töissä sillä alkuperäinen aloitusaika venähti ohjaaja-ja yliopistovaihdoksen vuoksi puolella vuodella mutta viimein heinäkuun puolessa välissä sain viralliset vahvistukset Sydneyn yliopistolta. Aika tiukille meni, että kerkesin vielä tälle lukukaudelle mutta ehdin kuitenkin. Lukukausi alkoi heti heinäkuun viimisellä viikolla ja otinkin töistä loparit Suomesta käsin.

Quadrangle 

Tätä kirjoittaessani kaksi viikkoa yliopistoa on nyt takana. Olen pikku hiljaa taas tottumassa opiskeluun vaikka se tuntuu vielä vähän oudolta. Assaroin myös kolmea kurssia mutta ne ovat kaikki aika simppeleitä sillä olen tehnyt niiden aihealueisiin liittyviä juttuja töissä viimeiset vuodet. Omat kurssit sen sijaan ovat ihan mukavan haastavia. Odottelen "innolla" kvantitatiivisten menetelmien kurssin harjoitustehtäviä Excelin ja SPSS:n ääressä.

Kattoja ja ihania ikkunoita Quadranglen sisällä

Kivettynyt jatko-opiskelija

Ainiin, älkää vielä kysykö väikkärin aihetta. Kerron sen sitten kun itse tiedän paremmin. Tieskariohjelmien kehitystä ja prosesseja ja organisaatioita ja kaikkea vastaavaa extrateknistä ja talousorientoitunutta. Maailmaa tietty parannan, softaprojekti kerrallaan.