Paluu epänormaaliin päiväjärjestykseen

Melkein koko heinäkuu on humahtanut edeltävästä postauksesta. Nyt tuntuu siltä, että elämä asettuu taas uomiinsa mutta uomat ovat vielä hakusessa. Mitä tässä välissä sitten on tapahtunut?

Yhden viikon vietin Suomessa. Viikon pikapyrähdyksen pääpointti oli hääjuhla kotikulmilla. Lopun aikaa lorvin erilaisilla mökeillä ja äitien nurkissa.

Sipoon saaristo

Grilliklassikko

Aurinko laskee mun merenselkäni taa

Häät olivat mukavat, morsian kaunis ja sulhanen komea. Koko reissu oli täpö täynnä maalaisromantiikkaa, pullaa, mummoja, kissoja, Marimekkoa, uusia perunoita, silliä ja radioaktiivista maasäteilyä. Suomen kesä pisti parastaan, säät suosivat. Viikko on kuitenkin lyhyt aika, enkä ole aivan varma voinko suositella kellekkään enemmän jet lagiin taipuvaiselle näin lyhyttä reissua maapallon toiselle puolelle. Itsehhän olen toki lagaamaton yli-ihminen joka juoksi heti koneesta mökkeilemään mutta heikompaa voisi hirvittää.

Miisu, espoolainen kaunotar 

Unski, kulmakunnan kovin kolli ei ihan hiffaa tramboliinia

Suomessa hengaillessani sain myös lopulliset varmistukset ja vahvistukset yliopistopaikastani ja sunnuntaiyönä sommittelin irtisanoutumiskirjeen työpaikalleni. Kolmas kerta toden sanoo sanoi pässi kun päätä leikattiin ja niin lopetin neljännen työsuhteeni.

Vihkiminen

Komea hääauto

Nyt olen viettänyt muutaman päivän uudessa opinahjossani, Sydneyn yliopistolla, josta kolmehkon vuoden päästä valmistunen tohtoriksi jos tutkintojen jumaluudet sen minulle suovat mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa...