keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Luukku 17

Tunneleiden päässä on yleensä valoa, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Kävimme puskakävelemässä Uudessa Seelannissa ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui metsikkö, mihin mainarit ovat aikoinaan kaivaneet tai todennököisemmin räjäytelleet tunneleita kullan kiilto silmissä. Pisin näistä tunneleista oli puolisen kilometriä ja sen voin sanoa, että muutamaan kertaan kävi mielessä, että jos kännykän taskulampusta olisi valo loppunut, niin ei olisi kyllä ollut hauskaa. Myöskin mikä tahansa eläin pimeydessä olisi todennäköisesti aiheuttanut slaagin. Onneksi emme nähneet mitään kiiltomatoja ja tippuvaa vettä kummempaa mutta Morian kaivokset kävivät parikin kertaa mielessä.

Mitään kylttiä kummempaa ohjeistusta tai kontrollia näihin tunneleihin ei ollut. Turistit, sen kus menette mutta ei kannata eksyä. En tiedä olisiko muualla maailmassa enemmän kontrollia. Ehkä. Hauskempaa toki näin.

Lyhyempi tunneli. Tämä oli umpikuja. Ehkä. 
Kutsuvaa, eikö?

Sivukäytävä. Naulattu umpeen. Oven takana...jotain...
Pääsimme läpi. Huh. 

2 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Oli kyllä aika pelottavaa. En ehkä menis yksin. Ehkä en menis enää uudestaan :)

      Poista